Lue keskustelun säännöt.
Epäilen lapsella masennusta, onko kokemuksia?
18.09.2013 |
11-vuotias poika on usein ärtyisä, negatiivinen, levoton, koulusta paljon negatiivista palautetta ja tuntimerkintöjä, ei halua ohjattuun harrastukseen, karkaa kotoa jos yritetään sellaiseen viedä, sanoo että aina paha olla. Lastenpsykiatrilla perheneuvolassa oltu alle vuosi sitten keskittymisvaikeuksien takia, mutta todettu sen verran terveeksi ettei hoitoa tai terapiaa aloitettu. Somaattisena oireena päänsäryt ja migreeni. Kavereita ja tekemistä koulun jälkeen minusta aika vähän, siksi yritetty harrastuksiin saada. Ottaa vastoinkäymiset ja koulun vaatimukset raskaasti. Ei suostu koulupsykologin luokse menemään. Onko neuvoja jollain sellaisella, jolla kokemusta? En kaipaa besserwissereiden lyttääviä kommentteja tänään.
Kommentit (23)
Niin ja tietysti kaikki energiajuomat, limsat, karkit yms. täytyy unohtaa ainakin aluksi.
OT, minkä ikäiset lapset teillä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 09:44"]
Niin ja tietysti kaikki energiajuomat, limsat, karkit yms. täytyy unohtaa ainakin aluksi.
OT, minkä ikäiset lapset teillä on?[/quote]
Keneltä kysyit? Jos ensimmäiseltä vastaajalta, niin lapsemme ovat 10 ja kahdeksan vuotiaat.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 09:55"]
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 09:44"]
Niin ja tietysti kaikki energiajuomat, limsat, karkit yms. täytyy unohtaa ainakin aluksi.
OT, minkä ikäiset lapset teillä on?[/quote]
Keneltä kysyit? Jos ensimmäiseltä vastaajalta, niin lapsemme ovat 10 ja kahdeksan vuotiaat.
[/quote]
Tietenkin sinulta, olithan ainoa vastaaja :)
Miten sun lapset ovat ns suostuneet tuohon muutokseen? Pienillä lapsilla varmaan helpompaa toteuttaa kuin isompien osalta, siksi kyselin ikää...
Voi helvetti, enkö kirjoittanut että en besserwissereiden vastauksia kaipaa, vaan niiden joilla KOKEMUSTA asiasta. Mene mainostamaan kalaöljyjäsi johonkin omaan pikku ketjuusi.
ap
No kun en tiennyt kysyttiinkö ap.lta vaiko minulta. Ap ei maininnut oliko muita lapsia.
Meilllä ei kysellä mitä saisi olla vaan syödään sitä mitä on tarjolla. Ei tietysti kannata vaihtaa kaikkea kerralla, mutta kunhan saa nuo rasvat jonnekin ujutettua ja ne pahimmat esim. energiajuomat poistettua. Tyttö juuri äsken ennen kun lähti kouluun huuteli, että hyvää pirtelöä olin tehnyt. Ennen ei kyllä juurikaan niistä pitänyt, mutta kaikkeen tottuu.
Ja kun lasetn terveydestä on kyse, niin kannattaa jaksaa yrittää.
Tietysti mitä hitaammin muutoksen tekee, sitä kauemmin kestää, että aivot saavat tarpeeksi "tankattua" rasvoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos ei apu kelpaa, niin menempä hyvinkin pois pikku ketjustasi. Mutta vaikka ei omakohtaista kokemusta olekkaan, niin eikö sekin ole kokemusta, että tuttavat ovat kertoneet lastensa muuttuneen ruokavalion vaihdoksen myötä.
Ja pakko sanoa bielä loppuun, että taitaisi tehdä äidillekin hyvää, kun noin vähästä kimpaannuit. Se ei ole katsos ihan normaalia. Hyvää minä vaan tarkoitin.
Ruokavaliolla minäkin neuvoisin aloittamaan. Vehnät ja sokerit pois, valmisruuat pois, paljon tuoreita kasviksia. Ja juttele lapsen kanssa kärsivällisesti. Älä syyttele ja syyllistä, vaan ohjaa kertomaan tuntemuksistaan. Vie lapsi liikkumaan luontoon (luonnossa olo rauhoittaa, vähentää stressiä ja masennusta jne.), yksin hän ei sinne varmaankaan lähde. Tehkää perheenä yhdessä vaikkapa metsäretkiä, menkää telttailemaan tai kalastamaan jne.
Jos tykkää pelata paljon tai muuten uppoutua tietokoneen maailmaan, on ihan varmasti "oikeassa" elämässä jotain vialla. Jos elämä ja oma itse ei miellytä, sitä pakenee helposti noihin mielikuvitusmaailmoihin ja peleihin, joissa saa olla "sankari" tai muu vahva tyyppi ja tehdä ja olla juuri sitä mitä haluaa.
Minä olin ala-asteella masentunut koulukiusaamisen vuoksi, eihän lastasi kiusata? Minullakin oli silloin migreeniä ja päänsärkyä usein, otin kouluvaikeudet tosi raskaasti ja vastoinkäymiset tosi henkilökohtaisesti. Itkin joka aamu, etten halua lähteä kouluun ja joka ilta, etten halua huomenna kouluun. En hirveästi jaksanut nähdä kavereita, enkä harrastanut mitään. Uppouduin mielelläni tuntikausiksi tietokoneelle ja videopeleihin. Kävin myös psykologilla juttelemassa. Itse en muista näistä asioista mitään, paitsi sen, että kävin psykologilla. Mutta en muista miksi kävin tai mistä siellä juteltiin. En muista olleeni masentunut ja syrjäytynyt. Äiti on kertonut minulle myöhemmin aikuisiällä tämän kaiken. Varmaan lapsen mieli on sulkenut traumaattiset kokemukset pois.
Mitä jos vaan laittaisitte lapsen psykologille? Voisi saada sieltä jotain irti, vaikka aluksi varmasti kiukuttelisikin eikä suostuisi puhumaan mitään. Tai sitten suostuisi -vieraalle, asiansa osaavalle ammattilaiselle kahden kesken on ihan eri asia puhua kuin vaikkapa omille vanhemmille tai jollekin muulle läheiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voihan. En tiedä saanko minäkään vastata, koska olisin myös puhunut ruokavalion puolesta. Meillä oli pojalla (9v.) ADHD oireita. Keskittyminen nollassa, koulusta huomauteltiin jatkuvasti, mikään ei kiinnostanut. Meille lääkäri määräsi kalaöljykapseleita ja voin sanoa, että muutos oli nopea. Poika on nykyään (12v.) normaali, harrastuksista ja koulustakin kiinnostunut lapsi. Kalaöljyä syötiin huomattavsti yli suositusten alussa ja nykyään riittää normaali määrä. Kannattaisi Ap sinunkin kokeilla, ei maksa paljoa, ja muutos voi muuttaa pojan elämän.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:20"]
Voi helvetti, enkö kirjoittanut että en besserwissereiden vastauksia kaipaa, vaan niiden joilla KOKEMUSTA asiasta. Mene mainostamaan kalaöljyjäsi johonkin omaan pikku ketjuusi.
ap
[/quote]
No onpa sulle kiva tulla antamaan neuvoja. Nyt se pää pois perseestä ja kelaa vähän, voisko lapsi sittenkin tulla vain äitiinsä.:3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokavaliosuositusten kanssa samaa mieltä. Kalaöljyjen lisäksi mm. D-vitamiini on tärkeää. Minulla on ihan omakohtaisia kokemuksia asista.
Meidän lapsilla myös sokereiden poisjättäminen vaikuttaa suoraan mielialaan, sillä turhasta tulevat raivarit voivat johtua alhaisesta verensokerista. Verensokeri taas pääse heittelemään, jos se pompsautetaan ensin ylös karkeilla ja limsoilla ja vähän ajan päästä se romahtaa alas ja kiukkukohtaus iskee.
Itsekkin ensin selvittäisin kiusataanko koulussa. Kysyin vaikka haluaako vaihtaa koulua. Jos vastaus on myösntävä siellä on pielessä jotakin. Jos taas haluaa olla koulussa niin syy ei ole siellä ja ottaisin kyllä tuon ruokavalionkin mietintään.
Itselle näes b- vutamiinin syönti auttaa mielialaan joten ei ruokavaliosta haittaakaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko munkin tulla tänne kommentoimaan, vaikka ap:lta huutia tuleekin. Ensinnäkin, ihan ITSESTÄÄNSELVÄÄ, että tuollaisen oireilun kohdalla ruokavalio tarkistetaan. Eli lisätään kalaoljyä ja poistetaan liiat sokerit ja esim. mehut, joissa lisäaineita, värejä ym. Eli puhdasta ja proteiinipitoista ruokaa. Ja kyllä, kokemusta on. Nimenomaan siitä, että kun lapseni mummolassa ja isänsä luona syövät paskaa, eli makaronimössöä, pullaleipää, mäkkärimättöä jne, ovat levottomia, väsyneitä, kiukkuisia jne.
Toisekseen, suosittelen koulupsykologille menoa. Tai annat enemmän aikaa ja huomiota lapselle, puuhastelet yhdessä. Kannusta kaverisuhteisiin. Mä kamppailen samojen ongelmien kanssa mun 8-vuotiaan tyttären kanssa ja nämä näyttää tepsivän, toistoa kyllä vaatii. Luonnekin on otettava huomioon; tästä tytöstä ei ikinä tule helppoa ja tasaista. Ja jos käytös on huonoa, sanktiona suosittelen etujen pois ottamista. Ja etuudet (känny, fillari, telkkarin katsominen, kaverit, pelaaminen jne jne)pitää ansaita takaisin! Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 14:06"]
Itsekkin ensin selvittäisin kiusataanko koulussa. Kysyin vaikka haluaako vaihtaa koulua. Jos vastaus on myösntävä siellä on pielessä jotakin. Jos taas haluaa olla koulussa niin syy ei ole siellä ole.
[/quote]
No ei toi koulun vaihtamisesta kysyminen kyllä mitään takaa. Minua kiusattiin koko ala-aste, mutta en olisi halunnut vaihtaa silti koulua. Siellä oli kuitenkin myös minun kavereitani ja kaikki muu oli tuttua ja turvallista. En olisi siinä kohtaa ollut valmis vielä johonkin isoon muutokseen, kiusattuna ja syrjittynä uuteen kaveripiiriin totuttelu olisi ollut ihan hirveän hankalaa.
t. 9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan tässä sama kalaöljytyyppi vastannut useamman kerran..
Mutta ap:lle. Jos poika ei halua koulupsykologille, soita terveydenhoitajalle ja juttele hänen kanssaan. Voit jutella myös koulupsykologin kanssa vaikka poika ei sinne haluaisikaan. Terveydenhoitajalle on usein helpompi mennä. Joskus solmu aukeaa siellä sen verran että suostuu sitten psykologillekin
Elämäntapoja kannattaa kyllä tarkastaa, varsinkin unen puute on haitaksi. Säännölliset ruokailut Ruutuaikaa max 2 tuntia päivässä. Koeta houkutella kanssasi johonkin liikuntajuttuun, vaikka vain kävelemään metsässä. Siellä saattaa joskus jutellakin. Kavereiden puute on iso asia, johon pitäisi saada jonkinlaista ratkaisua. Jos ohjattu harrastu ei kiinnosta, löytyiskö jotain muuta nuorille suunnattua toimintaa, monissa kaupungeissa on kerhotoimintaa jossa esim sählyä tai puutöitä tms.
Meillä auttoi lopulta koira mutta ei sitä tietenkään pelkästään tällaisen syyn takia voi hankkia
Hei! On kokemusta! Juurikin 11-vuotiaana tyttäreni oli masennuksissa, koulussa oli syrjimistä, kiusaamista, kaverittomuutta, oli väsynyt ja yksinäinen. Kävimme psykologilla kerran ja hän ohjeisti puhumaan kotona, koska meillä on tyttären kanssa ollut aina läheiset ja hyvät välit. Toista kertaa tytär ei halunnut psykologille, mutta kotona puhuminen kyllä auttoikin. Ja tietysti olemme aina puhuneet kotona paljonkin eikä tuo puhuminen psykologin jälkeenkään tarkoittanut vain pahasta olosta puhumista vaan vaikka ihan vain niitä samoja arkisia asioita kuin ennenkin. Tytär on yhä muutaman vuoden jälkeenkin taipuvainen alakuloisuuteen ja on yksinäinen, mutta ei missään tapauksessa masentunut, normaali murrosikäinen. Ja sitten vielä mainitsen, että tyttärellä alkoi murrosikä aikaisin.
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 10:20"]
Voi helvetti, enkö kirjoittanut että en besserwissereiden vastauksia kaipaa, vaan niiden joilla KOKEMUSTA asiasta. Mene mainostamaan kalaöljyjäsi johonkin omaan pikku ketjuusi.
ap
[/quote]
Sun kaltaisellesi lehmälle ei kukaan viitsi edes vastata. Ja tuskin kukaan enää edes ihmettelee miksi tuollaisen ihmisperseen kakarakin on masentunut eikä kavereita löydy.
Minun lapsellani oli alkava masennus. Oma suhtautuminen lapseen ja hänen asioihin kannattaa tarkistaa, ettei itse lisää taakkaa. Eli suhtaudu positiivisesti ja myönteisesti, niin pitkälle kun se on mahdollista. Rutiinit kuntoon: Nukkumaanmeno samaan aikaan arkistin ja viikonloppuisin( voi heittää 1/2h-max 1h). Ota lapsen aamupalan yhteyteen eye-Q tuotteet(kapseleita). Saa apteekista. Ulkoilua päivittäin. Jos ei muuta, niin kävely/pyöräily omalla ajalla. Harrastus: eli kokeilee eri lajeja. Sieltä se ajan kanssa löytyy. Aina voi kokeilla kerran kaksi ilmaiseksi. Keilailu on monelle kivaa, kun ei ole niin joukkuemaista kuin esim. sähly, jalkapallo. Musiikki-, askartelu- , kuvataidekerho, onhan noita. Jokin itsepuolustuslaji ?
Ja samaan aikaan, kun nämä ed. mainitut hoitaisin myös koulu asiaa, eli ota kouluun kuraattoriin yhteys samoin opettajaan. Kerro huolesi, ja kysele onko mahd. kiusaamista. Tilaat myös ajan psykologille. '
Kyllä se siitä, usko pois :).
Hei,
en jaksanut muiden vastauksia alkaa lukea, mutta sairastuin itse masennukseen tuon ikäisenä. Äitini sulki asialta silmänsä mikä johti 9v masennukseen, kahteen itsemurhayritykseen ja loputtomiin koulupoissaoloihin. Onneksi koulussa ymmärettiin ja olin ns. lahjakas oppilas ja arvosanat pysyivät ihan ok ja kirjoitin ylioppilaaksi keskivertotuloksi. Olen nyt parikymppinen ja onneksi terve. Katkeruutta on vaikea välttää, koko nuoruus meni masentuneena, muistoja ei ole paljoa, koska olin niin 'jumissa'.
Hankkikaa lapselle äkkiä apua, joku matalan kynnyksen paikka olisi paras. Lahjokaa vaikka sinne koulupsykologille. Voi olla, että lapsi pelkää, että koulukaverit saavat tietää eikä siksi suostu menemään.
Viettäkää paljon aikaa yhdessä ja etsikää joku sopiva harrastus minkä voi aloittaa ilman kauheita paineita (itse ahdistuin kaikesta ja pelkäsin epäonnistumisia niin paljon, että harrastaminen oli vaikeaa. Yksilölajeissa (soittoharrastus) varmasti auttaa, jos opettaja/ohjaaja tietää tilanteen ja harrastuksessa ei odoteta normaalia etenemistahtia.
Älkää painostako lasta ja tehkää esim. läksyt yhdessä ja kehukaa paljon (ne tulee tehtyä, ovat varmasti oikein ja lasta ei ahdista/pelota koulussa niin paljon). Muistan itselläni olleen järjetön pelko ja ahdistus juurikin epäonnistumista kohtaan, mikä oli omiaan lamauttamaan minut kokonaan. Koin myös että minulta vaaditaan (itse vaadin itseltäni) täydellisyyttä enkä pysty näihin vaateisiin vastaamaan.
Toivottavasti asia selviää!
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 14:51"]
[quote author="Vierailija" time="18.09.2013 klo 14:06"]
Itsekkin ensin selvittäisin kiusataanko koulussa. Kysyin vaikka haluaako vaihtaa koulua. Jos vastaus on myösntävä siellä on pielessä jotakin. Jos taas haluaa olla koulussa niin syy ei ole siellä ole.
Jaahas niinkö?
No jotenkin ovelasti pitäisi saada tietää kiusataanko vaiko ei. Miten sinusta asiaa voi kysyä?
13
[/quote]
No ei toi koulun vaihtamisesta kysyminen kyllä mitään takaa. Minua kiusattiin koko ala-aste, mutta en olisi halunnut vaihtaa silti koulua. Siellä oli kuitenkin myös minun kavereitani ja kaikki muu oli tuttua ja turvallista. En olisi siinä kohtaa ollut valmis vielä johonkin isoon muutokseen, kiusattuna ja syrjittynä uuteen kaveripiiriin totuttelu olisi ollut ihan hirveän hankalaa.
t. 9
[/quote]
Hei,
Koitapa muuttaa poikasi ruokavaliota ensimmäiseksi. Meillä lapset ovat tätä nykyään lähes aina energisiä ja iloisia kun olemme alakneet kiinnittää ruokavalioon huomiota. Aamulla syödään marjapirtelöä, kananmunaa proteiinin lähteeksi ja paljon hyviä rasvoja. Esim. kalaöljytabletti, pähkinöitä pirtelöön ja hamppu tms. öljyä kaadetaan vielä pirtelöön. Välipalalla taas lisää kasviksia ja rasvoja ja sama ilta ruoalla. Leivotaan kyllä myös pari kertaa viikossa, eli ihan ei askeettisesti tarvitse elää.
Nykyään lasten (ja aikuisten) aivot saavat aivan liian vähän hyviä rasvahappoja ja se aiheuttaa masennusta yms oireita. Kuukauden verran kannattaa kokeilla ja siis todella runsaasti niitä rasvoja syödä, että saisi alkuun kunnon tankkauksen.
Meillä ei oltu vielä masentuneita, mutta monessa muussa perheessä olen kuullut tämllaisen "hoidon" auttaneen. Nämä öljyt eivät ole ole halvimmasta päästä, mutta muunlaiseen hoitoon taikka hoitamattomuuteen verrattuna helppo ja edullinen vaihtoehto.
Niin ja tietysti kaikki energiajuomat, limsat, karkit yms. täytyy unohtaa ainakin aluksi.