"Enään" ja "siittä". Muita ärsyttäviä vikasanoja?

Niimpä

Jauhenliha

Kyynerpee.

Seitsämän

Ko kun pitäisi käyttää kuin.

Sinä-passiivi, kukaan ei tunnu enää osaavan suomen kielen passiivia.

Vierailija kirjoitti:

Iltasanomissa on yksi toimittaja, joka käyttää jokaisessa artikkelissaan sanaa "taasen". Äärimmäisen ärsyttävää. Tekstiä lukiessa tietää heti, kuka on jutun kirjoittaja. 

"Nytten" käy myös hermoille.

Vierailija kirjoitti:

Paljon_  kello on?  

Niin, tai "Paljon maksaa?"

Sikäli kyllä oikein, että nyt kaikki maksaa paljon. Kysymysmerkin voi unohtaa ja käyttää huutomerkkiä tai pistettä.

Ihqudaa ootte kaikki raksuja

Vierailija kirjoitti:

ThaimaaSEEN on karmea. Palaavatko nämä ihmiset myös kotiMAASEEN? Opettavatko koiraansa sanalla maaSEEN? Lehti putoaa ilmeisesti puusta maaSEEN? MaaSESTA olet sinä tullut...

Ihanko oikeasti tämä poppoo ei ymmärrä, että Thaimaa on maa, jonka nimi on Thai eli ThaiLAND? Mihin maaSEEN ajattelitte mennä lomallanne?

 

Moni myös ääntää kyseisen maan nimen päin honkia. Jopa uutistenlukijoiden kuulee usein puhuvan T-haimaasta. Maan nimi kuuluu ääntää ilman h-kirjainta, yksinkertaisesti vain "Taimaa". Muita esimerkkejä paikallisista nimistä ovat esim Phuket ja Koh-Phi-Phi, jotka ääntyvät "Puket" ja "Koo-pii-pii". Näin lausuvat myös paikalliset.

Myös Thaimaassa maan tavalla.

Kotoonta

Poies. Lauseessa: Ota se poies. Se on POIS! Radiossakin kuulee tätä sanaa jatkuvasti.

Minua ärsyttää erityisesti tv-mainoksista tuttu venyttelevä ääntäminen, esim. "volttareen fortte". Tai toisessa mainoksessa "pysähtyämmiettimään". 

Nämä lausutaan varmasti ihan tarkoituksella näin, koska ärsyttävä mainos jää paremmin mieleen.

Eino Keino kirjoitti:

Töppeli, tökkeli (po. töpseli).

Aiemmin mainittu "taakke" menee samaan sarjaan.

Töppelin kanssa samaan sarjaan sopinee myös "tepseli"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on murresana. Länsi-Suomen murteessa ketä = kuka. Jossain murteessa halva = haluta, minulle se merkitsee syötävää herkkua. Vastaavia esimerkkejä siitä, miten murteissa sanat saavat eri merkityksen, löytyy paljon. Puhe eri puolilla Suomea on erilaista ja se on rikkaus. Ei ihmisten tarvitse puhua kirjakieltä :) 

Mulle on ihan sama, miten joku puhuu, mutta kirjoittaminen onkin eri juttu. Kirjoitettu teksti pitäisi olla oikein.

Pahiten särähtäviä kirjoitushuteja ovat mm. nämä:

- HERRANJUMALA! Minkä herran? Kenen herran? Ja miksi vain herran, eikö rouvan ensinkään? Huudahduksen "Herra Jumala!" tai "herrajumala!" ymmärrän, jos joku kauhistuksissaan haluaa apua tai tukea jostain tuolta ylemmältä tasolta.

- SELVÄNNÄKIJÄ. Minkä tai kenet "selvän" tämä näkijä oikein näkee? Joillakin ihmisillä oleva selvänäkö on ihan olemassaoleva kyky, selvännäkö taas ei ole oikea sana, vaikka sitäkin usein näkee jopa lehtien jutuissa.

Opiskelia, laskettelia, suunnittelia Intuutio, hormoooni

Kesken lauseen isolla olevat Substantiivit. 

Vierailija kirjoitti:

Simmottiis. Kauhee sana.

Samoin mimmottiis (mimmottis) ja kummottiis (kummottis) ja mitä epäsanoja vielä "tyyliin" keksitään.

Kkotoo töihin

Avata. Esimerkiksi lauseessa "Voisitko avata tarkemmin tätä asiaa?" Sanaa on käytetty merkitsemään samaa kuin "selittää".

Vierailija kirjoitti:

Raivostuttaa, ettei käytetä pronomineja se ja ne kun puhutaan yleisesti ihmisistä. Todella paljon näkyy muotoa  heille, jotka, kun ilmeisesti on joku käsitys, ettei ihmisistä ole sopivaa käyttää muotoja se ja ne. 

Aivan oikein, henkilö ei ole "se". Mutta turun murren mukaan "hän" on sopiva kun viitataan henkilöön tai vaikkapa ongenkoukkuun. Mutta entäpä ketä/kuka -sanojen käyttö...? Kuka voisi hieman selittää sitä?

Teettää ja teetättää ovat eri asioita. Suomen kielessä on tämä mainio ominaisuus näiden erojen ilmaisemiseen. Tämä tukkien ajo on hyvä esimerkki:

Polle vetää tukkeja.

Pekka veättää tukkeja Pollella.

Metsätyönjohtaja veatättää tukkeja Pekalla.

Metsäyhtiö veätätyttää tukkeja työnjohtajalla.

Puutavaran tarve veätätätyttää tukkeja metsäyhtiön herroilla.

Portsareiden tulee työnsä puolesta olla selvännäkijöitä: he tunnistavat jonosta ne, jotka eivät ole päihtyneitä ja jotka voi siis päästää sisään