Ero lapsiperheessä, isä tulee käymään joka päivä
Siis joo, ongelma kai se tämäkin. :D
Erottiin siis noin vuosi sitten, lasten isä muutti ihan tuohon lähelle joten kulkeminen on tosi helppoa ja nopeaa. Lapset on tokaluokkalainen ja viis vee eli ihan en heitä kuitenkaan laittais kulkemaan keskenään isälleen koulu- ja päiväkotipäivien päätteeksi. Isä siis tulee käymään meillä. Ja käykin. Joka päivä istua röhnöttää tässä sohvalla ja selaa kännykkäänsä. IHAN NIINKUIN SILLOIN VUOSI sitten kun halusin erota. Voitte uskoa että alkaa hieman (minun) pinna olemaan kireällä. Hän saattaa siis tulla joskus iltaseitsemältä ja kun lapset käy iltapuuhiin puoli kahdeksan - kahdeksan maissa. Tuo yleensä jotain "iltapalaa", keksejä, pullaa joita sitten murustavat sohvalla. KYLLÄ, olen nössykkä enkä kehtaa tätä kieltää, ero kun mun idea oli ja kaikki muutenkin mun syytä :D Viikonloppuisin saattaa olla tässä koko päivän :( Ihan kuin ei oltais koskaan erottukaan. (toisaalta nää mun tuntemukset kyllä vahvistaa sitä että tein ihan oikean päätöksen erosta silloin)
Mies on tosi yksinäinen, hänellä ei ole perhettä eikä kavereitakaan täällä (ei olla kauhean kauaa asuttukaan nykyisellä paikkakunnalla)niin jotenkin en kehtaa häntä kieltääkään tulemasta / viettämästä aikaa lastensa kanssa. Olen ehdottanut puistoilua, autoajelua, ulkoilua muuten vaan mutta mies ei oikein sellaista tykkää lasten kanssa tehdä. Kokee hankalana myös ottaa lapsia luokseen kun hänen asuntona on vain 21-neliöinen luukku.
Mitä tekisitte tässä tilanteessa? Ei minullakaan ole oikein paikkoja mihin mennä "evakkoon" vierailujen ajaksi, kuntosalilla menee tunti tai kaksi ja nää ajat hyödynnänkin siihen aina viikonloppuisin, miehen asunnolle en halua mennä vaikka sitäkin on mietitty yhtenä vaihtoehtona....
Lastenvalvojan kanssa ei sovittu mitään varsinaisia tapaamisaikoja vaan sovittiin että sumplitaan ne keskenään, mutta voisko siinä olla ideaa että sovittais mustaa valkoiselle?
Huomaan kyllä että lapset tykkää kun näkevät isäänsä joka päivä mutta tuntuu että mä hukun tähän kun joudun exän kanssa viettämään kohtuuttoman paljon aikaa.
Nimimerkillä; Ois kiva joskus istua omalla sohvalla alusvaatteisillani ja katsoa Salkkareita.
Kommentit (40)
Miten ihmeessä olet tuohon tilanteeseen asiat päästänyt? Olisit ollut tiukkana ja sanonut, että isä muuttaa kaksioon ja huolto 50/50. Ota puheeksi heti huomenna. Ikinä en itse suostuisi.
No tätä mä just kysynkin että olenko hirveä kamala äiti jos tätä rupean nyt rajaamaan? Mun mielestä se olikin aluks ihan ok et lapsille ei tuu "niin isoa shokkia" erosta ja muusta mutta nyt alkaa vähän niinku mulla pinna kiristymään :(
ap
Ja tuo asunto-asia, kaksiot täällä maksaa maltaita joten en voi vaatia muuttamaan isompaan, edes lasten vuoksi.
ap
Et ole kamala. En sietäisi hetkeäkään sohvallani lojuvaa, puhelinta räpläävää exää. Nyt sanot suoraan, että on aika tehdä tapaamissopimukset ja suosittelet muuttoa isompaan asuntoon.
Kyllä sinne 21-neliöiseenkin asuntoon lapset tilapäisesti mahtuvat. Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja järjestät tämän asian kuntoon.
Voi hitsi. Olisit iloinen lasten puolesta, että heillä on isä joka on läsnä ja välittää. Kohta lapset lentää pesästä, ja saat ihan yksin istua sohvalla.
Vierailija kirjoitti:
Ja tuo asunto-asia, kaksiot täällä maksaa maltaita joten en voi vaatia muuttamaan isompaan, edes lasten vuoksi.
ap
Et kai itsekään asu yksiössä? Miksei isä voisi panostaa elämisen laatuun ja lapsiin.
Kerro sille exällesi että haluat hänen tapaavan jatkossa lapsia osin muualla. Kerro että yhtenä iltana esim tiistai iltaisin haluat että mies viettää lasten kanssa jossain muualla aikaa kello 4-6 Ja lisäksi viikonloppuisin ex viettää lasten kanssa aikaa muualla esim lauantaina tai sunnuntaina 10-17. Ja viikolla haluat viettää yhden illan kolmistaan lasten kanssa esim keskiviikon. Ja viikonloppuna sitten on toinen päivä kokonaan sinun ja lasten.
Eli mietiehdotuksesi. Se ei ole sinun ongelma jos mies ei tykkää autoilla tai mennä leikkipuistoon lasten kanssa. Kun alkaa käydä jossain niin oppii selviämään noista tilanteista lasten kanssa ja sitten se ei ole enää kynnys lähteä tuollaiseen paikkaan. Tai sitten hommaa tekemistä lapsille yksiöönsä.
Pointti on siinä että isä tottuu olemaan muualla lasten kanssa. Ja toisaalta tiedät milloin saat olla yksin kotonasi. Myöhemmin voit sitten ruveta ehdottamaan yökyläilyjä isän luona ym. Mutta aloita ensin helpommalla jutuilla.
MITÄ mä taas just luin? Siis ex röhnöttää ja murustaa sun sohvalla päivittäin? On tämä siitä hyvä palsta, että tän jälkeen osaa omaa eroakin arvostaa enemmän.
En asu yksiössä mutta koska lapset on kirjoilla mun luona ja olen matalapalkka-alalla saan aika isot asumistuet tähän "lukaaliin" :/ Uskokaa pois, yhteiskunta pitää aika helvetin hyvää huolta lapsiperheistä vaikka aina kaikkea muuta väitetäänkin. Yksinasuvat on aika ahtaalla.
ap
Käytännössä te siis ette siis ole eronneet?
Nyt mars sinne lastenvalvojalle. Samalla myös sovitte, kumpi saattaa lapset isälleen ja isän luota takaisin äidin luokse.
Se isän asunto ei niin pieni voi olla, etteikö satunnaisesti voisi lapset yöksikin jäädä. Mutta jos hän asuu lähellä, ei varmasti ole mahdottomuus, että isäviikonloppuina olisivat kuitenkin yöt äidin luona, mutta päivät isällään.
Muuttakaa molemmat halvemmalle alueelle. Kumpikin saa uuden kodin, exä isomman ja sinä vain sinun oman missä ex ei ole koskaan asunut. Sanoit että ette ole kauan siellä edes asuneet joten tuskin lapsetkaan on ehtinyt juurtua nykyiseen paikkaan.
Otat itseäsi tukevasti niskasta kiinni ja potkaiset mojovan potkun ahteriisi. Sen jälkeen sanot, että ex näkee lapsia jatkossa vuorottelun merkeissä omassa kotonaan valitsemansa määrän päiviä kuussa väliltä 0-15.
En tajua koko juttua. Miksi menitte naimisiin. Tuo ominaisuus kai ollut miehessä aina. Tuskin vieraissa kulkevaa sorttia tuolla energiallakaan.
Voi että , kiitos teille kaikille vastanneille, sain teiltä nyt tosi paljon itseluottamusta että ei tää ihan normaali järjestely oo ollu! *rolleyes* Jotenkin en halua loukata exää yhtään enempää kuin tähän asti oon loukannut, erohaluni tuli siis täysin yllätyksenä hänelle ja tuntuu että "kaikki on mun syytä."
Kiitos, oikeasti :o)
ap
Vierailija kirjoitti:
Voi hitsi. Olisit iloinen lasten puolesta, että heillä on isä joka on läsnä ja välittää. Kohta lapset lentää pesästä, ja saat ihan yksin istua sohvalla.
Se nyt on vaan niin ettei asiat ole toisilla ikinä hyvin aivan sama mitä teet
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sinne 21-neliöiseenkin asuntoon lapset tilapäisesti mahtuvat. Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja järjestät tämän asian kuntoon.
Joo näinhän se varmaan tulee menemään, mutta sen _pitäisi _ mennä niin että mies itse ottaisi itseään niskasta kiinni ja itse järjestäisi tuon asian kuntoon.
Joka päivä? Eikö tuota voi edes rajata, että kävisi teillä pari kertaa viikossa ja joka toinen viikonloppu?