Nauttiiko joku oikeasti tästä korona-ajasta? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä "omassa seurassa" viihtyjät oikein on? :D Eihän mikään nytkään estä olemasta seurassa, eli ihan vapaaehtoisesti voi olla olematta seurassa oli koronaa tai ei.

Omituista porukkaa, kun keksivät itselleen jotakin olemattomia ulkopuolelta tulevia rajoituksia ja sitten nauttivat niistä.

Tää maailma on vaan mennyt siihen että pitää koko ajan tehdä jotain,harrastaa,matkustaa,nähdä ihmisiä,kiiruhtaa kauppaan ja suorittaa elämää. Joutuu koko ajan huomioimaan muita kanssakulkijoita jne. Keväällä tähän tuli stoppi. Yhdessä viikonlopussa kaikki muuttui ja kaikki pysähtyi. Muistan itsekin kun totesin että mitäs nyt tehdään.

Edelleen huomioidaan tietysti muutkin ihmiset,mutta ei ole enää sellaista kiirettä ja suorittamisen tarvetta. Etätyössä huomasin sen että pystyin vihdoinkin hallitsemaan omaa työaikaani, ei koko ajan ollut ulkopuolisia ärsykkeitä(etenkin jos laittoi teamsin punaiselle). Eli kyllä minä ainakin nautin tästä elämästä nykyään enemmän ja huomasin että todella tuo suorittaminen ja sosiaalinen elämä on väsyttävää ja kuluttavaa.

Juuri näin! Minusta nyt pandemian aikana on palattu takaisin ihanalle 1980-luvulle. On aikaa eikä koko ajan pidä olla menossa kuka minnekin. Kasarilla oli omat työhuoneet, sitten siirryttiin häliseviin avokonttoreihin. Nyt etätyössä on taas oma työrauha, kuten kasarillakin. Vapaa-aika ei ole enää aikataulutettua vaan yhtä leppoisaa kuin kasarillakin. Ainakin omassa kaveripiirissäni ollaan taas alettu soitella toisillemme. Ja juu, ihan puhelimella. Tai siis kännykällä. Aiempi erilaisten kanavien kautta tuleva viestitulva on loppunut, koska ihmisillä on aikaa pysähtyä ja soittaa. 

Minun kaveripiirissäni yhteydenpito on vähentynyt entisestään. Jotkut eivät vastaa edes viesteihin enää.

Vierailija kirjoitti:

Kerrankin ei ole sosiaalista painetta osallistua, mennä ja olla sosiaalinen. Saa olla rauhassa kotona ja puuhata mitä lystää.

Ei mulla sellaista painetta ole koskaan ollutkaan. Nyt on mahtavaa vain olla kotona eikä tarvi nähdä työpaikan juntteja.

Etätyö joka päivä. Oli aiemminkin se mahdollisuus, mutta vain kaksi päivää viikossa. Miinuksena se, että töitä on ollut koko korona-ajan ihan tolkuttoman paljon. Siitä toki taas plussana enemmän palkkaa.

Anoppi on riskiryhmää ja ei voida tavata. Ah mikä onni. Lasten harrastukset tauolla, ei kuskaamista, leipomista jne. En ole myöskään tykännyt halailusta tai kättelystä, nekin poissa. Pikkujuttu: Vaihdoin kampaajaa, olin vuosia käynyt samalla, nyt uskalsin mennä eri paikkaan.

Ei tarvitse matkustaa, aiemmin menty joka vuosi ulkomaille kun se on ollut miehelle tärkeää. Rahaa säästyy ja kaikesta tylsästä voi kieltäytyä kun lapsella kurkku karhea. En edes pelkää tautia tai ahdistu uutisista. Mikäs tässä ollessa. Kotona on mukavaa.

Minä nautin paljon siitä, että voi olla etätöissä ja rauhassa kotona. Ei tarvitse väkisin seurustella ihmisten kanssa. Voi laittaa herätyskellon soimaan myöhään aamulla juuri ennen palaveria ja juoda siinä aamuteen samalla. Ei tarvitse juosta paikasta toiseen, siihrn muuten menee hirveästi aikaa joka päivä normaalisti, kun jo työmatka on yhteen suuntaan 50 min. Olen myös säästänyt rahaa, kun en ole kierrellyt kaupoissa ihan turhaan ajanvietteenä.

Olen nauttinut.

Työ joka on intohimoni, on ollu elämässäni isossa roolissa, en ole osannut sanoa EI sanaa, olen juossut ulkomailla työmatkoilla, ottanut ylitöitä, hoitanut tuhatta ja sataa asiaa. Meillä on 2 päiväkoti-ikäistä ja kolme koululaista, työ on monesti mennyt lasten edelle, valitettavasti.

Korona-aikana työmatkat jäivät, tuli etätyö ja etätyökin kutistui. Aiemmin 5 päiväinen työviikko muuttui 2 päiväiseen etätyöviikkoon.

Aluksi en osannut olla. Sitten lapsilla alkoi etäkoulu ja päiväkotilaiset kotona. ALOIN NAUTTIMAAN elämästä, lapsista, mahdollisuuksista koostaa arjen ja päivät ihan uudella rytmillä. Oltiin paljon luonnossa, puuhasteltiin, aloin lukea vuosikausien jälkeen kirjoja. HYGGEILIN.

Tukka putkella olen vuosia suorittanut elämää. Uraa ja äitiyttä. Nyt keskityn perheeseen. Sovin työpaikan kanssa, että jatkossakin teen 2 päiväistä työtä ja etänä, se kun on mahdollista. Lapset ovat päiväkodissa vain 2 päivää viikossa.

Nyt tuli stoppi. Täydellnen pysähdys ja kaikki muuttui. Parempaan.

Kakkostyö jäi täysin, nauttisin ellei tulot olisi tippuneet. Saa olla kotona eikä tarvitse osallistua kaikkiin kissanristiäisiin

Voisin kysyä vastakysymyksen, että mikä tästä ajasta tekee "korona-ajan"? Sehän oli keväällä. Nyt ainakin pääkaupunkiseudulla ihmiset käyttäytyvät niin kuin aina ennenkin. Paitsi ne jotka ovat etätyössä. Mutta muuten kaupungin elämä on ihan yhtä eloisaa kuin aina ennenkin. Miksi te hysterisoitte?

Ilman koronaakin pystyn tekemään etätöitä ja säästämään aikaa ja rahaa. Netistä tilaan kaiken minkä voin enkä kaupoissa käy turhaan muutenkaan.

Korona-aika ei ole tuonut mitään lisäarvoja vaan tylsistyttänyt elämää merkittävästi.

Kyllä mielelläni käyttäisin säästyneen rahan johonkin kivaan. Eipä noita tilaisuuksia enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä "omassa seurassa" viihtyjät oikein on? :D Eihän mikään nytkään estä olemasta seurassa, eli ihan vapaaehtoisesti voi olla olematta seurassa oli koronaa tai ei.

Omituista porukkaa, kun keksivät itselleen jotakin olemattomia ulkopuolelta tulevia rajoituksia ja sitten nauttivat niistä.

Vaikka viihtyy yksin, on kuitenkin yleensä joitakin sosiaalisia suhteita, joissa tarvitsee joustaa omista haluista. Perhettä ja ystäviä on kiva tavata jakäydä silloin tällöin jossain, mutta ikävä kyllä halu olla viikonloppu yksin kotona ei normaalitilanteessa toteudu niin usein kuin haluaisin. Aina on jotain, mitä ei voi tai kehtaa jättää väliin.

Ihan parasta.

T: sosiaalisesti ahdistunut ja tenteissä jännittävä ja sen takia mokaava opiskelija. Nyt syksyllä tosin jotain lähiopetusta ja näin voin pikkuhiljaa alkaa altistaa itseäni.

Vanhukset ei tule enää kassajonossa tönimään ja läähättämään niskaan.

No en mä kyllä nauti, mutta jos joku hyvä puoli pitää löytää niin se on se, kun voi hyvällä syyllä kieltäytyä kaikista kyläilyistä ja turhista kissanristiäisistä.

Vierailija kirjoitti:

Kerrankin ei ole sosiaalista painetta osallistua, mennä ja olla sosiaalinen. Saa olla rauhassa kotona ja puuhata mitä lystää.

Sosiaalinen paine on ihmisen itsensä sisällä. Ehkä noin ajattelevien kannattaisi kehittää omaa itseään ja kykyään sanoa 'ei' tarvittaessa. Jos vastaus tähän ehdotukseen on "no mutta sittenhän ihmiset suuttuvat minulle", niin minä kysyn mitä sitten? Jos te ette kerran halua nähdä muita, niin eikö aivan sama, suuttuvatko muut ja lopettavat yhteydenpidon? Miksi teille ei kelpaa välien rikkoutuminen? Siksikö ei, että te itse haluatte niiltä ihmisiltä jotain? Te haluatte pitää takaportin auki, että voitte itse hyötyä jotain niistä muista. 

Vierailija kirjoitti:

En sairauksista nauti, mutta tää oleminen. Mun ei tarvi nähdä ihmisiä.

Kukaan ei pyydä kahville, lounaalle, viinille, ei leffaan yhtään mihinkään. Mä saan vaan olla ja nauttia omasta elämästäni ilman jatkuvaa liituamista toisten juttujen perässä.

Saan täysin keskittyä itseeni ja perheeseeni.

Typerys. Lakkaat vastaamasta viesteihin. Sanot kaikille ei. Pistä välit poikki. Ihan varmasti saat olla yksin.

Mutta ethän sinä uskalla. Haluat pitää ihmiset varalla, jos vaikka sinä itse sattuisit tarvitsemaan jotain niiltä muilta. 

Vierailija kirjoitti:

Rahahuoliin auttaa se kun karsii menoja ja luopuu epäolennaisesta.

Hyvä, että huomasit tuhlailevasi turhuuteen. Joillakin muilla on oikeasti tiukkaa rahasta, mutta ethän sinä lellilapsi sinä tajua.