Nauttiiko joku oikeasti tästä korona-ajasta? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En sairauksista nauti, mutta tää oleminen. Mun ei tarvi nähdä ihmisiä.

Kukaan ei pyydä kahville, lounaalle, viinille, ei leffaan yhtään mihinkään. Mä saan vaan olla ja nauttia omasta elämästäni ilman jatkuvaa liituamista toisten juttujen perässä.

Saan täysin keskittyä itseeni ja perheeseeni.

Voit elää noin muulloinkin.

Enpä oikeastaan. Työn puolesta tulee suurin osa kutsuista. Mun pitää olla koko ajan esillä milloin missäkin edustamassa.

Nyt olen tajunnut, että mähän nautin tästä itekseen olo ihan näineen. Vaikka duuni on mielenkiintoista, niin silti sitä pitää miettiä uusiksi, että jaksaa sitten jatkossa.

Kotona omassa rauhassa viihtyvänä introverttinä on mukavaa, kun ei ole samanlaista painetta mennä ja matkustella ja olla niin kamalan sosiaalinen koko ajan. Puoliso haluaisi matkustella, itse käytän rahat mielummin esim. lemmikeihin ja kotiin. Nyt on ollut kiva kun ei ole tarvinnut tehdä kompromissiä tuosta pitkään aikaan vaan päätettiin että mennään yhdessä matkalle vasta kun se on turvallisempaa. Kotimaassa luonnossa retkeily on ajanut itselläni ihan saman asian ja voin paljon paremmin korvessa metsässä kuin hetkisistä ihmistungoksissa kuten lentokentillä ja julkisessa liikenteessä.

Se oli ikävää aikaa kun ei ollut töitä keväällä juuri ollenkaan (työpaikka oli vähän aikaa 90% kiinni), mutta tällä hetkellä saa tehdä osa-aikaisesti rauhassa töitä rauhallisemmassa ympäristössä ja pärjään silti. On myös tullut tehtyä elämänmuutoksia kun on joutunut pysähtymään ja miettimään omaa arkea, aluksi ikävöi montaa juttua joista on näiden kuukausien aikana vieroittautunut ja tajunnut että ilmankin pärjää. Esim. kaupoissa kiertely, baareissa käynti, ulkona syöminen jne. on vähentynyt niin paljon että rahaa on siinä mielessä säästynyt ja terveyskin kiittää kun päihteiden käyttö on ainakin itsellä ollut lähinnä sosiaalinen tapa ja liittynyt ulkona käyntiin. Olen muuttanut arjessani monta asiaa kun olen huomannut että karanteeni ajassa oli myös paljon hyvää jotka haluan ottaa pysyviksi tavoiksi. On tullut tehtyä enemmän itse ruokaa ja leivottua, meillä myös parisuhde kukoistaa kun on aikaa toiselle. En muista milloin olisin harrastanut kuukaudessa niin paljon seksiä kuin viime keväänä, se oli ihanaa eikä paljon haitannut ettei pääse matkoille tai syömään. :D

Mielikuvituksella, joustavuudella ja luovuudella pärjää tässä asiassa hyvin. Jos ei ole yhtään kekseliäisyyttä, seikkailuhenkeä tai valmis yhtään kehittämään itseään henkisesti niin toki on tylsempää. Rahahuoliin auttaa se kun karsii menoja ja luopuu epäolennaisesta. Toki monilla on oikeasti kriisejä päällä mutta myös monen valitus on silkkaa henkistä laiskuutta. Oma asenne ratkaisee tosi paljon ja tunteiden käsittelytaidot.

Viihdyn erinomaisesti omassa seurassani ja on kiva kun ei tarvitse tavata muita kuin omaa aviomiestäni. Kesälomallakaan ei tarvinnu pakkotavata sukulaisia ja normielämässä ei tarvitse ns. käydä missään. Hyvä syy kieltäytyä kaikesta!

Vierailija kirjoitti:

Ehkä jotkut nautti 90-luvun lamastakin?

En ymmärrä miksi näitä jatkuvasti verrataan. Tilanne oli täysin eri silloin.

Toisaalta mä kyllä nautinkin. Olin juuri valmistunut ja saanut ekan duunipaikkani. Mulla meni töitä tehdessä ja bilettäessä tuo lama vähän niinkuin ohi.

Tätä etätöissä olemista en vaihda enää täysipäiväiseen toimistolla kykkimiseen. Jos työnantaja vaatii, vaihdan firmaa. Etätöissä ollessa säästyy kaikki se edestakaisin kulkemisen aika ja vaiva, aamuisin ei tarvitse laittautua vaan voi senkin ajan nukkua, ei kulu rahaa työlounaaseen vaan voi syödä edullista kotiruokaa jne. Pelkkiä etuja!

Muutenkin tämä enemmän kotiin kääntynyt elämä tarkoittaa rahansäästöä, kun ei käydä ulkona syömässä ja shoppailemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Mä tykkään noin 80 prosenttisesti. Harmittaa, että tiettyjä asioita ei voi tehdä ja toisten asioiden tekeminen arveluttaa/aiheuttaa jonkin asteista ahdistusta. Myöskään en tykkää siitä, että joitain ahdistusta aiheuttavia asioita on pakkotehdä (jossain määrin käydä toimistolla missä muita ihmisiä). Mutta suurimman osan ajasta voin olla kotona tai ulkoilla ja olla oman perheen kanssa. Parasta! En kovin paljon muuta tarvitsekaan. Jos ei tarvitsisi toimistolla käydä ollenkaan, niin kyllä sanoisin tykkääväni 95%. Sen verran vähän kaipaan muuta.

Nyt pystyy hyvällä omalla tunnolla olla kotona, lukea, olla rauhassa. Kukaan ei vaadi tai kinua tekemään muuta. Kukaan ei katso kieroon, jos sanon olleeni koko viikonlopun kotona. Ymmärrän, että kaikille tämä ei ole kiva, mutta tervetuloa vaan ekstrovertit maistamaan KERRANKIN introverttien maailmaa. Elimme ennen ja kunhan tästä koronasta päästään, tulemme aivan varmasti palaamaan ekstrovertti-keskeiseen maailmaan, jossa introverteilla on hankalampaa. Että jos nyt hetken, arvon ekstrovertit, kokeilette meidän saappaitamme.

Minä olen introvertti enkä nauti yhtään tästä ajasta. Ei minulla ole ennenkään ollut vaikeaa kieltäytyä menoista tai kertoa olleeni vklopun kotona. Eikä kukaan ole aiemminkaan kinunnut tai vaatinut mitään.

Nautin siitä ajatuksesta, että jos ikinä väsyn työhöni, niin voin aina keksiä itselleni kurkkukivun, käydä koronatestissä ja lepuuttaa hermoja muutaman päivän, palkallisena tietenkin. Kukaan ei uskalla kurkata kurkkuun, kun pelkää saavansa koronan, joten ei ole vaaraa että jäisin kiinni valheesta.

Mitä nämä "omassa seurassa" viihtyjät oikein on? :D Eihän mikään nytkään estä olemasta seurassa, eli ihan vapaaehtoisesti voi olla olematta seurassa oli koronaa tai ei.

Omituista porukkaa, kun keksivät itselleen jotakin olemattomia ulkopuolelta tulevia rajoituksia ja sitten nauttivat niistä.

Nautin kyllä. Tajusin miten hirveän ahdistunut olin työssäni, ja lomautuksen myötä voin toipua ja hakea rauhassa uutta duunia.

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä "omassa seurassa" viihtyjät oikein on? :D Eihän mikään nytkään estä olemasta seurassa, eli ihan vapaaehtoisesti voi olla olematta seurassa oli koronaa tai ei.

Omituista porukkaa, kun keksivät itselleen jotakin olemattomia ulkopuolelta tulevia rajoituksia ja sitten nauttivat niistä.

Meistä osa tekee työtä. Se on pitänyt tehdä työpaikalla työyhteisössä, jossa on muitakin ihmisiä.

Nyt saa tehdä töitä etätöinä. Ei tarvitse nähdä ja kokea ketään. Voi keskittyä työhönsä aivan omassa rauhassa. Nyt ei tarvitse istua junassa ihmisten keskellä päivittäin mennen tullen, saan senkin ajan itselleni.

Ehkä säkin joskus saat työpaikan.

Olen sen verran erakkoluonne, että nautin todella paljon etätyöstä, ja toivon että toimistolle ei tarvitse palata ikinä. En myöskään jaksa tavata kavereita tai perheenjäseniä/sukulaisia oikeastaan ikinä tosielämässä, joten on ihanaa kun ei tarvitse keksiä tekosyitä että miksi en tänäkään viikonloppuna pääse tapaamaan ketään. Minulle riittää ihmiskontaktiksi se, että sanon kaupan kassalle hei, ole hyvä ja kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä "omassa seurassa" viihtyjät oikein on? :D Eihän mikään nytkään estä olemasta seurassa, eli ihan vapaaehtoisesti voi olla olematta seurassa oli koronaa tai ei.

Omituista porukkaa, kun keksivät itselleen jotakin olemattomia ulkopuolelta tulevia rajoituksia ja sitten nauttivat niistä.

Meistä osa tekee työtä. Se on pitänyt tehdä työpaikalla työyhteisössä, jossa on muitakin ihmisiä.

Nyt saa tehdä töitä etätöinä. Ei tarvitse nähdä ja kokea ketään. Voi keskittyä työhönsä aivan omassa rauhassa. Nyt ei tarvitse istua junassa ihmisten keskellä päivittäin mennen tullen, saan senkin ajan itselleni.

Ehkä säkin joskus saat työpaikan.

Ulos sieltä poterosta, oletko koskaan miettinyt, että on töitä, joita ei voi tehdä etänä? Minulla on ihan vakituinen työpaikka, enkä ole ollut päivääkään työttömänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä "omassa seurassa" viihtyjät oikein on? :D Eihän mikään nytkään estä olemasta seurassa, eli ihan vapaaehtoisesti voi olla olematta seurassa oli koronaa tai ei.

Omituista porukkaa, kun keksivät itselleen jotakin olemattomia ulkopuolelta tulevia rajoituksia ja sitten nauttivat niistä.

Meistä osa tekee työtä. Se on pitänyt tehdä työpaikalla työyhteisössä, jossa on muitakin ihmisiä.

Nyt saa tehdä töitä etätöinä. Ei tarvitse nähdä ja kokea ketään. Voi keskittyä työhönsä aivan omassa rauhassa. Nyt ei tarvitse istua junassa ihmisten keskellä päivittäin mennen tullen, saan senkin ajan itselleni.

Ehkä säkin joskus saat työpaikan.

Ulos sieltä poterosta, oletko koskaan miettinyt, että on töitä, joita ei voi tehdä etänä? Minulla on ihan vakituinen työpaikka, enkä ole ollut päivääkään työttömänä.

Kylläpäs kalikka kapsahti. :D

Nautinnollisinta on ollut seurata miten itse kukin reagoi poikkeustilanteessa. Tietääpähän sitten keneen voi luottaa kun tulevat oikein pskat ajat.

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä "omassa seurassa" viihtyjät oikein on? :D Eihän mikään nytkään estä olemasta seurassa, eli ihan vapaaehtoisesti voi olla olematta seurassa oli koronaa tai ei.

Omituista porukkaa, kun keksivät itselleen jotakin olemattomia ulkopuolelta tulevia rajoituksia ja sitten nauttivat niistä.

Tää maailma on vaan mennyt siihen että pitää koko ajan tehdä jotain,harrastaa,matkustaa,nähdä ihmisiä,kiiruhtaa kauppaan ja suorittaa elämää. Joutuu koko ajan huomioimaan muita kanssakulkijoita jne. Keväällä tähän tuli stoppi. Yhdessä viikonlopussa kaikki muuttui ja kaikki pysähtyi. Muistan itsekin kun totesin että mitäs nyt tehdään.

Edelleen huomioidaan tietysti muutkin ihmiset,mutta ei ole enää sellaista kiirettä ja suorittamisen tarvetta. Etätyössä huomasin sen että pystyin vihdoinkin hallitsemaan omaa työaikaani, ei koko ajan ollut ulkopuolisia ärsykkeitä(etenkin jos laittoi teamsin punaiselle). Eli kyllä minä ainakin nautin tästä elämästä nykyään enemmän ja huomasin että todella tuo suorittaminen ja sosiaalinen elämä on väsyttävää ja kuluttavaa.

Mun mielestä töissä on kiva, kun on maskipakko, niin mun ruma naama ei näy.

Nautin kyllä etätyöstä ja tykkään olla kahdestaan mieheni kanssa kotona. Toisaalta kaipaan työkavereita ja kavereita. Että mieluummin eläisin aikaa ennen koronaa, mutta pakko ottaa nykyisestäkin tilanteesta kaikki ilo irti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä "omassa seurassa" viihtyjät oikein on? :D Eihän mikään nytkään estä olemasta seurassa, eli ihan vapaaehtoisesti voi olla olematta seurassa oli koronaa tai ei.

Omituista porukkaa, kun keksivät itselleen jotakin olemattomia ulkopuolelta tulevia rajoituksia ja sitten nauttivat niistä.

Tää maailma on vaan mennyt siihen että pitää koko ajan tehdä jotain,harrastaa,matkustaa,nähdä ihmisiä,kiiruhtaa kauppaan ja suorittaa elämää. Joutuu koko ajan huomioimaan muita kanssakulkijoita jne. Keväällä tähän tuli stoppi. Yhdessä viikonlopussa kaikki muuttui ja kaikki pysähtyi. Muistan itsekin kun totesin että mitäs nyt tehdään.

Edelleen huomioidaan tietysti muutkin ihmiset,mutta ei ole enää sellaista kiirettä ja suorittamisen tarvetta. Etätyössä huomasin sen että pystyin vihdoinkin hallitsemaan omaa työaikaani, ei koko ajan ollut ulkopuolisia ärsykkeitä(etenkin jos laittoi teamsin punaiselle). Eli kyllä minä ainakin nautin tästä elämästä nykyään enemmän ja huomasin että todella tuo suorittaminen ja sosiaalinen elämä on väsyttävää ja kuluttavaa.

Juuri näin! Minusta nyt pandemian aikana on palattu takaisin ihanalle 1980-luvulle. On aikaa eikä koko ajan pidä olla menossa kuka minnekin. Kasarilla oli omat työhuoneet, sitten siirryttiin häliseviin avokonttoreihin. Nyt etätyössä on taas oma työrauha, kuten kasarillakin. Vapaa-aika ei ole enää aikataulutettua vaan yhtä leppoisaa kuin kasarillakin. Ainakin omassa kaveripiirissäni ollaan taas alettu soitella toisillemme. Ja juu, ihan puhelimella. Tai siis kännykällä. Aiempi erilaisten kanavien kautta tuleva viestitulva on loppunut, koska ihmisillä on aikaa pysähtyä ja soittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä "omassa seurassa" viihtyjät oikein on? :D Eihän mikään nytkään estä olemasta seurassa, eli ihan vapaaehtoisesti voi olla olematta seurassa oli koronaa tai ei.

Omituista porukkaa, kun keksivät itselleen jotakin olemattomia ulkopuolelta tulevia rajoituksia ja sitten nauttivat niistä.

Meistä osa tekee työtä. Se on pitänyt tehdä työpaikalla työyhteisössä, jossa on muitakin ihmisiä.

Nyt saa tehdä töitä etätöinä. Ei tarvitse nähdä ja kokea ketään. Voi keskittyä työhönsä aivan omassa rauhassa. Nyt ei tarvitse istua junassa ihmisten keskellä päivittäin mennen tullen, saan senkin ajan itselleni.

Ehkä säkin joskus saat työpaikan.

Ulos sieltä poterosta, oletko koskaan miettinyt, että on töitä, joita ei voi tehdä etänä? Minulla on ihan vakituinen työpaikka, enkä ole ollut päivääkään työttömänä.

Kylläpäs kalikka kapsahti. :D

Sinuunko? Millä tavalla kalikka olisi minuun kapsahtanut, kun en ole koskaan ollut työtön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä nämä "omassa seurassa" viihtyjät oikein on? :D Eihän mikään nytkään estä olemasta seurassa, eli ihan vapaaehtoisesti voi olla olematta seurassa oli koronaa tai ei.

Omituista porukkaa, kun keksivät itselleen jotakin olemattomia ulkopuolelta tulevia rajoituksia ja sitten nauttivat niistä.

Tää maailma on vaan mennyt siihen että pitää koko ajan tehdä jotain,harrastaa,matkustaa,nähdä ihmisiä,kiiruhtaa kauppaan ja suorittaa elämää. Joutuu koko ajan huomioimaan muita kanssakulkijoita jne. Keväällä tähän tuli stoppi. Yhdessä viikonlopussa kaikki muuttui ja kaikki pysähtyi. Muistan itsekin kun totesin että mitäs nyt tehdään.

Edelleen huomioidaan tietysti muutkin ihmiset,mutta ei ole enää sellaista kiirettä ja suorittamisen tarvetta. Etätyössä huomasin sen että pystyin vihdoinkin hallitsemaan omaa työaikaani, ei koko ajan ollut ulkopuolisia ärsykkeitä(etenkin jos laittoi teamsin punaiselle). Eli kyllä minä ainakin nautin tästä elämästä nykyään enemmän ja huomasin että todella tuo suorittaminen ja sosiaalinen elämä on väsyttävää ja kuluttavaa.

Aijjaa, okei, no ei mun elämä ainakaan ole koskaan ollut tuollaista. Itse en kyllä edelleenkään pysty hallitsemaan omaa työaikaani ja työpaikalle on ihmisten keskelle mentävä, mutta eipä tuokaan haittaa :)