Lue keskustelun säännöt.
Mistä tulee sana 'pruju', kun puhutaan monisteista/kalvoista?
16.09.2013 |
Mua ärsyttää se sana. Johtuu varmasti siitä, etten tiedä, mistä tuo sana on lainattu puhekieleen.
Kommentit (24)
Lisään vielä, että samoin myös Kiellitoimistossa on päädytty samaan: prujun juuret ovat ranskankielisessä sanassa brouilloin. Ks.
https://www.kotus.fi/nyt/kysymyksia_ja_vastauksia/sanojen_alkuperasta/s…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin lounaisrannikolla prujut olivat myös hiukan samaa kuin rojut, paperipinot ym. sekalainen kasa piirongin päällä.
Vierailija kirjoitti:
ransk. "brouillon" [äännetään "bruju"]
ks.esim. Roinila, Tarja: Brouillon (s.17).. [Essee teoksessa Samat sanat: kirjoituksia kääntäjän elämästä. Toim. Mika Kukkonen. Teos, 2022.
Ranskan sana "brouillon" äännetään kylläkin "brujo". Foneettisessa kirjoituksessa pienikokoinen iso-R kurkkuärrän merkkinä, ja se viimeinen merkki on c:n peilikuva jonka päällä aaltoviiva, tarkoittaa nasaalia avointa o:ta. Tämä peräisin sanakirjasta "Le Petit Robert de la langue française", joka on alansa referenssi.
"Brouillon" tarkoittaa tosiaankin luonnosta. Ketjun alussa esitetty arvaus "brouillard" merkitsee sen sijaan sumua.
ransk. "brouillon" [äännetään "bruju"]
ks.esim. Roinila, Tarja: Brouillon (s.17).. [Essee teoksessa Samat sanat: kirjoituksia kääntäjän elämästä. Toim. Mika Kukkonen. Teos, 2022.