Miksi kosinta on naiselle niin iso juttu?

Samaa ihmettelen. Itselleni ei ole mitään väliä. Jotenkin turhaa ja vanhanaikaista.

Pelkkä kosinta vai naimisiinmeno ylipäätään?

Mies pitää silloin vaimomateriaalina. Tätä nainen toivoo siltä mieheltä, johon on rakastunut, ei toki välttämättä muilta...

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä kosinta vai naimisiinmeno ylipäätään?

Kosinta.

Itselleni se oli tärkeää, koska sillä mies osoitti halunsa astua avioliittoon ja elää yhdessä kanssani elämämme loppuun asti.

On se aika monelle miehellekin iso asia.

En tiedä yhtäkään naista, jolle se olisi ollut iso asia. Minkälaisissa piireissä pyörit ap?

Vierailija kirjoitti:

Itselleni se oli tärkeää, koska sillä mies osoitti halunsa astua avioliittoon ja elää yhdessä kanssani elämämme loppuun asti.

Muutenko hän ei osoittanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni se oli tärkeää, koska sillä mies osoitti halunsa astua avioliittoon ja elää yhdessä kanssani elämämme loppuun asti.

Muutenko hän ei osoittanut?

Osoitti toki kaikin elein arjessa ja muuten. Mutta tuo oli se viimeinen ja virallinen vahvistus asialle.

Naimisissa oltu nyt 30 vuotta.

Kysy häneltä, emme me muut voi tietää.

Koska kosinnassa pyydetään toista avioliittoon, ja näihin molempiin liittyy romanttinen lataus. Yleensä pariskunta rakastaa toisiaan romanttisesti, ja kyseessähän on myös ainutkertainen asia (ainakin sen pariskunnan kohdalla), joten sen takia kosinnan halutaan olevan jotain muutakin kuin yksinkertainen kysymys, joka esitetään aamupalapöydässä lehteä samalla selaten. Ihan samalla tavalla kuin ihminen haluaa vaikka syntymäpäiväänsä juhlittavan ja syntymäpäivän poikkeavan hieman kaikista muista päivistä, moni nainen haluaa, että kosintakin on vähän jotain muuta kuin arkinen hetki ja tokaisu.

Ja kun mies kosii, nainen voi tuntea olevansa haluttu ja rakastettu, mikä on tärkeää. Jos mies ei jaksa nähdä yhtään vaivaa edes niin ison ja tärkeän asian eteen, tulee naiselle olo, ettei miestä oikeasti edes kiinnosta ja että mies on löysä, ankea vetelys.

Ymmärsiköhän ap vieläkään?

Vierailija kirjoitti:

Itselleni se oli tärkeää, koska sillä mies osoitti halunsa astua avioliittoon ja elää yhdessä kanssani elämämme loppuun asti.

Siis toki joku yllätyskosinta on ihanaa hömppää. Mutta sitä ihmettelen, että naiset ovat valmiita tekemään niin ison sopimuksen omaisuudenjaosta yms. ihan parissa sekunnissa, kun mies polvistuu eteen.

Itse olen kai niin arkinen, että naimisiinmeno sovittiin ihan laskemalla edut ja haitat ja pohtimalla, millaista elämää haluamme, haluaako kumpikin lapsia ja millaisessa paikassa haluamme asua jne..

En ole koskaan ymmärtänyt tätä ajatusta, että jos ei kosita polvillaan, niin silloin  mies on väkisin, ilman halua avioliitosta houkuteltu tekemään tällainen taloudellinen sopimus, mikä sisältää myös perinnönjaot ja muut omaisuudenjaot.

En yleensä muutenkaan tee isoja taloudellisia sopumuksia eifeltornissa parin sekunnin harkinta-ajalla.

En ymmärrä minäkään. Avioliiton tärkeyden ymmärrän, mutta siihen sitoutuminen on niin suuri asia, että siitä on mielestäni hyvä sopia yhdessä. Jos asiasta on jo puhuttu ja ollaan samaa mieltä (että halutaan mennä naimisiin), miksi pitää odottaa, että toinen kosii?

Toisaalta en tajua hääjuhlan tärkeyttäkään, siis rinnastettuna avioliittoon. Tänä vuonnahan moni on siirtänyt naimisiinmenoa koronan vuoksi. Eikö voi mennä naimisiin ja pitää juhlat ensi vuonna? Eikö sillä avioliitolla itsessään olekaan merkitystä?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä minäkään. Avioliiton tärkeyden ymmärrän, mutta siihen sitoutuminen on niin suuri asia, että siitä on mielestäni hyvä sopia yhdessä. Jos asiasta on jo puhuttu ja ollaan samaa mieltä (että halutaan mennä naimisiin), miksi pitää odottaa, että toinen kosii?

Toisaalta en tajua hääjuhlan tärkeyttäkään, siis rinnastettuna avioliittoon. Tänä vuonnahan moni on siirtänyt naimisiinmenoa koronan vuoksi. Eikö voi mennä naimisiin ja pitää juhlat ensi vuonna? Eikö sillä avioliitolla itsessään olekaan merkitystä?

Tutulleni kävi muutama vuosi sitten vähän surullisesti juuri häiden vuoksi. Saivat lapset joulukuussa. Naimisiin ei haluttu mennä, kun on raskaana, ei ennen kuin on imetys loppunut ja raskauskilot laihdutettu. Häät oli tarkoitus pitää, kun lapsi on puolitoista vuotta ja häitä suunniteltiin suurella innolla. Mies kuoli onnettomuudessa ja mitään testamentteja yms. ei oltu tehty.

Toki lapsi peri isänsä, mutta koko miehen omaisuus (auto ja asunto oli miehen nimissä) meni edunvalvojan taakse. Lapsi oli onneksi tunnustettu, joten siitä ei tullut ongelmia.

Olisi ollut ehkä tässäkin tapauksessa parasta käydä vaikka maistraatissa sen ison mahan kanssa ja pitää suunnitella pelkkiä isoja juhlia parin vuoden päähän (vaikka niitä ei sitten olisi ehditty pitää)

No en voi vastata kuin itseni puolesta:

Itselle kosinta merkitsee juurikin sitä että haluaa olla toisen kanssa loppuelämän yhdessä ja juurikin myös tehdä juridisen sopimuksen asioista mitkä liittyy perimiseen ja omaisuuteen. Toista pidetään niin erityisenä että se halutaan tehdä juuri hänen kanssaan. Asiassa on siis järki, mutta myös romanttinen puoli.

Kaikille se ei ole niin iso asia. Itse en kosisi ketä tahansa enkä menisi naimisiin kenen tahansa tahansa. En edes niistä seurustelusuhteista mitä on ollut.

Vierailija kirjoitti:

No en voi vastata kuin itseni puolesta:

Itselle kosinta merkitsee juurikin sitä että haluaa olla toisen kanssa loppuelämän yhdessä ja juurikin myös tehdä juridisen sopimuksen asioista mitkä liittyy perimiseen ja omaisuuteen. Toista pidetään niin erityisenä että se halutaan tehdä juuri hänen kanssaan. Asiassa on siis järki, mutta myös romanttinen puoli.

Kaikille se ei ole niin iso asia. Itse en kosisi ketä tahansa enkä menisi naimisiin kenen tahansa tahansa. En edes niistä seurustelusuhteista mitä on ollut.

Eli yhdessä ei voi haluta olla, jos asiasta sovitaan ilman kuumailmapallossa polvillaan röhöttäen ja kosien :)

Eikä se tarvitse olla mitään ihmeellisyyksiä ja hurjaa tunteiden huumaa ja muuta se kosinta. Meillä se tapahtui omalla kotisohvalla yhteisen kokkaus ja ruokailuhetken jälkeen. Häätkin järjestettiin nopeasti ilman mitään hullutteluja. Pieni piiri juhlimaan, hyvää ruokaa ja mukavaa yhdessäoloa. Ei mitään vouhotusta ja säätöä ja muuta.

T. Se 30 vuotta naimisissa ollut.

Onhan se lupa lihoa naisille iso juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni se oli tärkeää, koska sillä mies osoitti halunsa astua avioliittoon ja elää yhdessä kanssani elämämme loppuun asti.

Siis toki joku yllätyskosinta on ihanaa hömppää. Mutta sitä ihmettelen, että naiset ovat valmiita tekemään niin ison sopimuksen omaisuudenjaosta yms. ihan parissa sekunnissa, kun mies polvistuu eteen.

Itse olen kai niin arkinen, että naimisiinmeno sovittiin ihan laskemalla edut ja haitat ja pohtimalla, millaista elämää haluamme, haluaako kumpikin lapsia ja millaisessa paikassa haluamme asua jne..

En ole koskaan ymmärtänyt tätä ajatusta, että jos ei kosita polvillaan, niin silloin  mies on väkisin, ilman halua avioliitosta houkuteltu tekemään tällainen taloudellinen sopimus, mikä sisältää myös perinnönjaot ja muut omaisuudenjaot.

En yleensä muutenkaan tee isoja taloudellisia sopumuksia eifeltornissa parin sekunnin harkinta-ajalla.

Niin, sinä olet sinä ja saat olla millainen haluat...muitten ei kuitenkaan tarvitse ajatella niin kuin sinä.

Vierailija kirjoitti:

Mies pitää silloin vaimomateriaalina. Tätä nainen toivoo siltä mieheltä, johon on rakastunut, ei toki välttämättä muilta...

No enpä tiedä. Minua on kosittu 3 kertaa (no, yksi kerta oli ehkä vaan läpällä maaperän tunnustelua), en ole koskaan ajatellut mennä naimisiin, mutta salaa muistelen noita tyytyväisenä. En ollut yhteenkään rakastunut, yhteen vähän ihastunut.