Lue keskustelun säännöt.
miksi monen lapsen äiti ei saa olla väsynyt?
13.09.2013 |
Minulla on neljä lasta ja pienin on ihan vauva. olen tosi väsynyt ja jos olen sen erehtynyt jollekin sanomaan (esim anopille) niin vastaus on: "itse on aiheutettua".
Ihmettelen vain tätä, sillä esim anoppini ei sanonut mitään koskaan toiselle miniälleen jolla on vain yksi lapsi ja tämä jatkuvasti valitteli väsymystään ja anoppi joutui käyään hoitamassa vauvaakin päivisin, että tuo yhden lapsen äiti sai nukkua kunnon päikkärit. (minä en ole mitään apua saanut, enkä kyllä pyytänytkään).
Mutta pointti oli se, että miksi yhden lapsen äidille ei sanota "itse olet aiheuttanut" vaan silitetään päähän ja voivotellaan joukolla kuinka rankkaa äidillä on. Sitten taas minä monen lapsen äiti olen itse syyllinen tilaneeseeni ja mitään sääliä tai apua ei heru?
Kommentit (42)
Väsynyt saa olla, mutta väsymyksestä valittaminen on vähän hölmöä, jos kerran ihan itse on lapsilukunsa valinnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 10:31"]
Väsynyt saa olla, mutta väsymyksestä valittaminen on vähän hölmöä, jos kerran ihan itse on lapsilukunsa valinnut.
[/quote]Miksi ei saa sanoa olevansa väsynyt? Koska lapsiluku? Koska oma valinta? Koska mitä?
Äitiys on useimmiten isoin työ, jonka kukaan tekee elämässään, vaikka olis missä palkkatyössä tai yrittäjä. Siinä saa välillä väsyä. Jos ei koskaan väsy, on syytä epäillä, että rima ei ole kovin korkealla. Olen akateemisesti koulutettu ja teen koulutustai vastaavaa asiantuntijatyötä, joka kuitenkin on lepoa verrattuna koliikkivauvan kotiäitnä lemiseen. Jatkuva väsymys vaatii kyllä sitten ulkopuolista apua. Itse olen neljä lastamme hoitanut miesteni kanssa. Ja kas, minun lapsillani on tosiaan kaksi eri isää. Ensimmäinen kuoli. Että repikää siitä. Ällöttävää ja surullista, että joku on niin ymmärtämätön, että tuomitsee yksinhuoltajat ja monen lapsen äidit. Mutta ei se mitään, koirat haukkuu ja karavaani kulkjee.
Siis pitäisikö teitä nyt taputella päähän kun on niin rankkaa? Itselläni on 3 lasta, eikä kertaakaan ole tullut pieneen mieleen, että siitä pitäisi valittaa jollekin? Entäs sitten, jos kukaan ei nuku kunnolla, miksi siitä pitää valittaa jollekin?
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 10:49"]
Siis pitäisikö teitä nyt taputella päähän kun on niin rankkaa? Itselläni on 3 lasta, eikä kertaakaan ole tullut pieneen mieleen, että siitä pitäisi valittaa jollekin? Entäs sitten, jos kukaan ei nuku kunnolla, miksi siitä pitää valittaa jollekin?
[/quote]Surullista, jos sulla ei ole ihmistä, jolle kertoa tuntemuksistasi. Olen pahoillani puolestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 09:25"]
Itselläni on kaksi lasta ja nyt pohtiessamme mahdollista kolmatta lasta, mietin sen jotenkin näin.
Kahden lapsen kanssa olen jo huomannut, kuinka paljon raskaampaa kahden lapsen kanssa on kuin yhden. Vaikka ensimmäinen nukkui hyvin, toinen ei nukkunutkaan. Toinen lapsi on sairastellut paljon, toinen ei. Toisella on vahva temperamentti, toisella helpompi temperamentti. Jos saamme kolmannen lapsen, tavallaan hyväksyn että sieltä voi tulla mitä vain, arkemme voi muuttua todella paljon raskaammaksi tai sitten ei. Kokemusta löytyy jo molemmista ääripäistä.
Yhtä lasta otettii hoitoon suhteellisen usein, joten meille vanhemmille jäi myös kahdenkeskistä aikaa edes joskus. Toisen lapsen kohdalla jo huomasin, ettei apua enää tarjottu samalla tavalla eikä lapsia pyydetty hoitoon juurikaan, joskus niin että yksi lapsi kerrallaan. Myönnän että tämä tuli pienoisena yllätyksenä. Ylipäätänsä se, ettei toinen raskaus ja vauva ollutkaan lähipiirille enää yhtä innostava juttu kuin se ensimmäinen. Nyt ymmärrän että jos saamme kolmannen lapsen, tuskin tulee tilannetta että kaikki kolme lasta olisivat vaikkapa mummilassa edes kerran keskenään hoidossa.
Yhden lapsen kanssa oli helppo reissata ja mennä, kahden lapsen kanssa tämä sujuu edelleen jotenkuten, mutta haastavammin. Olen paljon enemmän sidottu lasteni kanssa kotiin nyt kun heitä on kaksi kuin silloin kun lapsia oli vain yksi. Jos nyt saisimme kolmannen lapsen, hyväksyisin samalla sen, että elinpiirimme mitä luultavammin keskittyisi entistä enemmän kotiin.
Hyväksyisin sen, ettei apua saada enää ulkopuolisilta. Hyväksyisin sen, että kolmesta lapsesta hyvin suurella todennäköisyydellä joku nukkuu huonosti, joku on aina kipeä, elämääni kuuluisi väsymys monta vuotta. En ole vielä aivan varma, olenko valmis hyväksymään kaiken tämän.
Kyllä mielestäni isojen perheiden äidit saavat väsyä ja ihmettelenkin, jos eivät väsy. Ymmärrän kuitenkin myös sen, että siihen on ryhdytty tietoisesti ja että ulkopuolisten on vaikeampi auttaa useamman lapsen kanssa kuin vain yhden.
[/quote]
Tässä oli hyvää pohdintaa, mutta samalla heräsi mieleen kysymys: miten itsesi kohdalla on vaikuttanut se, että lähipiiriisi on samaan perheeseen syntynyt lisää lapsia? Oletko ottanut tai otatko nyt lapsia yhtä paljon hoitoon, kun niitä onkin kaksi tai kolme?
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 11:01"]
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 09:25"]
Itselläni on kaksi lasta ja nyt pohtiessamme mahdollista kolmatta lasta, mietin sen jotenkin näin.
Kahden lapsen kanssa olen jo huomannut, kuinka paljon raskaampaa kahden lapsen kanssa on kuin yhden. Vaikka ensimmäinen nukkui hyvin, toinen ei nukkunutkaan. Toinen lapsi on sairastellut paljon, toinen ei. Toisella on vahva temperamentti, toisella helpompi temperamentti. Jos saamme kolmannen lapsen, tavallaan hyväksyn että sieltä voi tulla mitä vain, arkemme voi muuttua todella paljon raskaammaksi tai sitten ei. Kokemusta löytyy jo molemmista ääripäistä.
Yhtä lasta otettii hoitoon suhteellisen usein, joten meille vanhemmille jäi myös kahdenkeskistä aikaa edes joskus. Toisen lapsen kohdalla jo huomasin, ettei apua enää tarjottu samalla tavalla eikä lapsia pyydetty hoitoon juurikaan, joskus niin että yksi lapsi kerrallaan. Myönnän että tämä tuli pienoisena yllätyksenä. Ylipäätänsä se, ettei toinen raskaus ja vauva ollutkaan lähipiirille enää yhtä innostava juttu kuin se ensimmäinen. Nyt ymmärrän että jos saamme kolmannen lapsen, tuskin tulee tilannetta että kaikki kolme lasta olisivat vaikkapa mummilassa edes kerran keskenään hoidossa.
Yhden lapsen kanssa oli helppo reissata ja mennä, kahden lapsen kanssa tämä sujuu edelleen jotenkuten, mutta haastavammin. Olen paljon enemmän sidottu lasteni kanssa kotiin nyt kun heitä on kaksi kuin silloin kun lapsia oli vain yksi. Jos nyt saisimme kolmannen lapsen, hyväksyisin samalla sen, että elinpiirimme mitä luultavammin keskittyisi entistä enemmän kotiin.
Hyväksyisin sen, ettei apua saada enää ulkopuolisilta. Hyväksyisin sen, että kolmesta lapsesta hyvin suurella todennäköisyydellä joku nukkuu huonosti, joku on aina kipeä, elämääni kuuluisi väsymys monta vuotta. En ole vielä aivan varma, olenko valmis hyväksymään kaiken tämän.
Kyllä mielestäni isojen perheiden äidit saavat väsyä ja ihmettelenkin, jos eivät väsy. Ymmärrän kuitenkin myös sen, että siihen on ryhdytty tietoisesti ja että ulkopuolisten on vaikeampi auttaa useamman lapsen kanssa kuin vain yhden.
[/quote]
Tässä oli hyvää pohdintaa, mutta samalla heräsi mieleen kysymys: miten itsesi kohdalla on vaikuttanut se, että lähipiiriisi on samaan perheeseen syntynyt lisää lapsia? Oletko ottanut tai otatko nyt lapsia yhtä paljon hoitoon, kun niitä onkin kaksi tai kolme?
[/quote]
Hyvä kysymys, jäin itsekin sitä pohtimaan kirjoitettuani tuon. Meidän lähipiirissä ei oikein ole muita pieniä lapsia, joten tähän on vaikea vastata. Jos ajattelen asiaa 10 vuotta taaksepäin kun hoidin jonkin verran opiskelijana lapsia, niin kävihän siinä juuri niin. Yhden pienen lapsen kanssa pärjäsi, kahden pienen lapsen kanssa homma mutkistui jo paljon. En koskaan muista hoitaneeni kerralla yli kahta lasta. Kyllähän sen nyt äitinä ymmärtää, esimerkiksi kahden pienen lapsen iltaruljanssi vie paljon enemmän aikaa kuin yhden. Sellainen, joka ei ole tottunut nukuttamaan juuri kyseisiä lapsia, voi olla aika kädetön siinä hommassa.
Mitä olen muita perheitä seuraillut, niin aika monessa perheessä jossa on yli kaksi lasta, ei ole oikein sellaista tilannetta, että joku ottaisi kaikkia lapsia kerralla hoitoon. Ap:n anopin voimavarat voivat riittää juuri siihen yhteen lapsenlapseen, ei välttämättä sen enempään. Vaikka varmasti juurikin se neljän lapsen äiti, joka on kärsinyt univeloista monta vuotta, kaipaisi pientä breikkiä kipeämmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.10.2013 klo 10:42"]
Äitiys on useimmiten isoin työ, jonka kukaan tekee elämässään, vaikka olis missä palkkatyössä tai yrittäjä. Siinä saa välillä väsyä. Jos ei koskaan väsy, on syytä epäillä, että rima ei ole kovin korkealla. Olen akateemisesti koulutettu ja teen koulutustai vastaavaa asiantuntijatyötä, joka kuitenkin on lepoa verrattuna koliikkivauvan kotiäitnä lemiseen. Jatkuva väsymys vaatii kyllä sitten ulkopuolista apua. Itse olen neljä lastamme hoitanut miesteni kanssa. Ja kas, minun lapsillani on tosiaan kaksi eri isää. Ensimmäinen kuoli. Että repikää siitä. Ällöttävää ja surullista, että joku on niin ymmärtämätön, että tuomitsee yksinhuoltajat ja monen lapsen äidit. Mutta ei se mitään, koirat haukkuu ja karavaani kulkjee.
[/quote]
Yh:t voivat olla ihan ok ihmisinä, esimerkiksi siitä ei voi ketään syyttää jos mies on kuollut. Ei pidä kuitenkaan olettaa, että uuden miehen sukulaiset ovat jollain tapaa kiinnostuneita lapsista, jotka eivät ole heidän omaa vertaan, totta kai jokainen haluaa rakastamalleen ihmiselle puolison, jonka kanssa tämä voi perustaa ydinperheen. Ylimääräisistä lapsista on aina vaivaa ja kuluja, se on sitten pois niiltä omilta rakkailta lapsilta, joiden ei pitäisi joutua kärsimään.
siinä vaan on jokin ero, jotkut tajuaa osa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastihan siinä ei ole mitään eroa. Pienten lasten vanhemmat ovat välillä väsyneitä, ja aina se lasten hankkiminen on ollut itseaiheutettua, oli niitä lapsia sitten yksi tai monta.
Mutta se on se, kun joku poikkeaa hiukankin siitä standardista niin se on joidenkin tosi vaikea niellä. Ärsyttää kun joku tekee liikaa lapsia ja sitten valittaa, mutta ei ärsytä kun joku tekee normaalimäärän lapsia ja valittaa.
Tsemppiä ap.
Täällä sama kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni ajattelee, että iso lapsi määrä (>2) on oma valinta ja valintaa tehdessä on varmasti ollut tiedossa, että rankkaa tulee olemaan. Joten ajatellaan, että vanhemmat ovat itse valintansa tehneet ja siinä samalla päättäneet jaksaa.
Jos on esim. tilanne, jossa äiti on väsynyt jo kolmen lapsen kanssa ja perheessä on jotakin muutakin väsymystä aiheuttavaa, vaikkapa miehellä matkatyö, kolme koiraa, sairauksia yms. ja sitten siihen tilanteeseen vielä tarkoituksella tehdään neljäs lapsi, niin moni ajattelee, että itse on sen tilanteen valinnut. Vaikka varmasti tiesi, että helppoa ei tule olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta onhan jo ensimmäinen lapsikin valinta? Eikö?
ap
Luulisi aikuisten ihmisten tietävän omat voimavaransa ja sen, että lapsi merkitsee työtä.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 10:01"]
Moni ajattelee, että iso lapsi määrä (>2) on oma valinta ja valintaa tehdessä on varmasti ollut tiedossa, että rankkaa tulee olemaan. Joten ajatellaan, että vanhemmat ovat itse valintansa tehneet ja siinä samalla päättäneet jaksaa.
[/quote]
Tässä se syy taitaa pitkälti olla, vaikka lapset tietysti ovatkin keskenään erilaisia, toiset vaativampia kuin toiset. Onko tämän toisen miniän lapsi jo minkäikäinen, jääneekö ainoaksi? Millä tavalla olet valittanut väsymystäsi? Valitatko vain esimerkiksi vauvan itkuisuudesta ja valvottamisesta, vai lisäksi siitä, että sitten esikoisen kanssa sitä, toisen kanssa tuota ja kolmannen kanssa tätä? Millaiset ikäerot lapsilla on?
[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 10:04"]
Mutta onhan jo ensimmäinen lapsikin valinta? Eikö?
ap
[/quote]
On, mutta ensimmäisen kohdalla sitä ei vielä tiedä, mitä se lapsesta vastuussa oleminen ja hoitaminen on. Siitä eteenpäin ei pitäisi tulla yllätyksenä. Vaikka lasten vaativuudessa onkin eroja. Ehkäpä tuossa toisen miniän perheessä on siksi vain yksi?
Kaikki tietää, että esikoinen on aina rankin.. Ne muut lapset sitten menee sivussa!
Jos se anoppi ajattelee, että sinä tiesit jo mihin ryhdyit, kun on kuitenkin jo neljäs lapsi kyseessä. Se toinen on niin reppana, ettei edes yhden kanssa pärjää, pakko auttaa. Kuulostaako anoppi-logiikalta?
Ei kysyseessä ole lasten lukumäärä vaan se, että sinä olet miniä, se toinen on tytär.
Mulla on ihan sama kokemus: anoppi riensi avuksi tyttärelleen, joka oli jostakin syystä väsynyt ja minua vaan moitti tyyliin "häpeäisit kun olet laiska...." kun olin valvonut yön pienten kanssa enkä jaksanut jotain tehdä.