Harmittaako, että teit toisenkin lapsen?

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 21:56"]

Kaipaan niin mukavaa elämää yhden kanssa. Kaikki nyt niin paljon hankalampaa.

juu, ei oo sallittua tämä! Mutta näin se on.

[/quote]

Ei harmita. Mutta harmittaa ne vuodet jolloin ehkäisin. Yhdeksän on näin jälkikäteen ajatellen alakanttiin.

Alkuun harmitti ja kadutti vähän. Siis silloin kun kuopus oli vauva. Ajattelin, että tässäkö siitä taas ollaan?! Näiden kakkavaippojen keskellä, huonosti nukkuneena ja parisuhde karikolla. Mutta nyt, kun kuopus on jo lähemmäs kahta vuotta, niin koen elämäni olevan täydellistä. Lapset ovat mulle kaikki kaikessa ja siskot ovat toistensa parhaat ystävät. Ja kahden lapsen kanssa on mielestäni helpompaa kuin yhden kanssa, kun viihtyvät keskenään eikä tarvii koko ajan olla viihdyttämässä.

Kaduttaa, tosin yksi lapsi vain on. Olisi pitänyt jättää tekemättä, mutta kun minulle väitettiin että äiti rakastaa lastaan varmasti. Paskat.

Ei. Ihana tapaus ja tasapainoinen, kun tuo ensimmäinen on ollut aika paljon vahdittavampi. Kuopus on helppo, esikoinen ei. Mutta kyllä esikoinenkin on rakas. 

Ei kaduta yhtään! Helpolla päästiin, kun meillä ikäeroa on 4 vuotta. :)

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 22:30"]

Hyi mitä äitejä olette.

[/quote]

Miksi on väärin puhua asioista niin kuin ne kokee? Mitä hyötyä olisi hyssytellä?

Ei kaduta, elämäni valo teki meistä perheen. Ja elämä on oikeasti helpompaa kahden kanssa.

Miksei saisi puhua negatiivisista tunteistaan edes nettipalstalla? Parempi kai kuin suoraan lapsille...

Ei harmita, vaan olen kiitollinen kolmesta lapsestani.

Mua kaduttaa jo tuo ensimmäinen lapsi ihan järkyttävän paljon! Vieläköhän sen saisi annettua adoptioon?

Ei harmittanut yhtään päinvastoin. Pidimme tietoisesti väliä lasten hankkimisessa joten kaikki sujui paremmin kun isompi oli jo omatoiminen. Vaikka ikäeroa on 4,5v. niin ovat nykyisin hyvät ystävät ja leikkivät.

Ei tietenkään. Toisen lapsen jälkeen löysimme miehen kanssa toisemme uudelleen. Vahinkohan se oli. 

Ei harmita pätkääkään. Toki joka päivä mietin miten helppoa se olikaan yhden lapsen kanssa. Vanhempi on 2v4kk ja nuorempi 6kk ja elämä on pelkkää ruoka- ja uniaikoje yhteensovittamista, loputonta kaaosta ja sotkua. Omaa aikaa ei ole yhtään. Mutta vakaa usko on siihen että parin vuoden päästä helpottaa!

Minusta on aivan normaalia, että hetkittäin kaduttaa sa ja tämä asia, esimerkiksi ensimmäinen tai viides lapsi, avioliitto tai työpaikka. Se ei tarkoita, että oikeasti kaduttaisi syvemmällä tasolla.

Ei, mutta se harmittaa että tein lapset väkivaltaisen juoppohuoripukin kanssa joka sitten hylkäsi lapsensa. Kärsikööt muut hyväuskoiset naiset hänestä.

Joskus kaduttaa. Onhan elämä helpompaa yhden kuin kahden kanssa, tai ainakin itse näin uskon. Kaikki se tappelu, mitä sisarusten välillä on, välillä vi*uttaa ankarasti. Meillä on kyllä kolmaskin lapsi hännän huippuna eli siinä mielessä vaikea arvioida millaista arki olisi, jos lapsia olisikin vain kaksi. 

Ei.

Harmittaa vain ettei tullut enää kolmatta.

Pitkään kyllä harmitti että tehtiin toinen lapsi.  Mutta sitä mukaa kun lapset ovat kasvaneet  ja elämä on helpottanut, niin ei enää harmita. Meillä toinen lapsi on hankala luonteeltaan, ja ilman tätä kuopusta kokisin olevani erinomainen äiti, koska esikoinen on niin helppo. Kummasti empatia muita äitejä kohtaan on kasvanut tämän toisen lapsen saamisen jälkeen...

Ei harmita. Kolmannesta kuumeilen edelleen jos vain tulisi. =( Toinen lapsi oli oikea päivänsäde ja todella rakas on.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 22:24"]

Ja joo, välillä mä mietin kuinka mä pystyisin elämään todella hulppeaa DINK-elämää keskustassa, ottamaan tirsat milloin haluan ja harrastamaan mitä lystään. Mutta en mä noita mun rakkaita pikkuprinssejä ikinä siihen vaihtaisi. IKINÄ. Yhtäkään.

[/quote]

No ei tämä DINK-elämä aina niin hulppeaa ole mutta kieltämättä oikein mukavaa, ja olen hyvin tyytyväinen elämääni. Minä en vastaavasti vaihtaisi tätä eloa lapsiperheen arkeen. Elämästä tulisi paljon köyhempää ja sisällöttömämpää.