Harmittaako, että teit toisenkin lapsen?

Ei, vakka kantensa löytää ja noiden kahden silmitöntä kiherrystä on mukava katsella, vaikka ikäeroa onkin useampi vuosi

[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 00:23"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 22:30"]

Hyi mitä äitejä olette.

[/quote]

Miksi on väärin puhua asioista niin kuin ne kokee? Mitä hyötyä olisi hyssytellä?

[/quote]

ihmisillä on tapana ottaa mallia toisista. Joku nuori esim lukee tämän hänelle voi jäähä päähän pinttymä, että vain yhtä lasta voi rakastaa. puhdasta psykologiaa siksi meillä on vanhemmat jotka kasvattavat ja ohjaavat meitä, koska tarvitsemme ohjausta kaikki puolin tai toisin läpi elämän kasvaaksemme. Oma ajattelu on paska puhetta. Sekin on opittu on opittu joko ajattelemaan pos tai negtiivisesti jne se vaikuttaa siihen yleensä mitä mieltä ollaan mistäkin asiasta.

Ei koskaan harmita. Niin esikoinen kuin kuopuskin ovat mahtavia tyyppejä.

Raskausaikana harmitti moneen kertaan, olin tosi sairas ja väsynyt koko ajan. Heti kun vauva oli syntynyt, vointi parani ja harmituskin loppui.

Onhan kahden kanssa rankempaa kuin yhden, mutta toisaalta sisaruksista on niin paljon iloa ja seuraa toisilleen, että se korvaa oman vaivannäköni moninkertaisesti. Ja tottakai nuorempi lapsi on aivan yhtä rakas kuin esikoinenkin.

[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 14:47"]

[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 00:23"]

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 22:30"]

Hyi mitä äitejä olette.

[/quote]

Miksi on väärin puhua asioista niin kuin ne kokee? Mitä hyötyä olisi hyssytellä?

[/quote]

ihmisillä on tapana ottaa mallia toisista. Joku nuori esim lukee tämän hänelle voi jäähä päähän pinttymä, että vain yhtä lasta voi rakastaa. puhdasta psykologiaa siksi meillä on vanhemmat jotka kasvattavat ja ohjaavat meitä, koska tarvitsemme ohjausta kaikki puolin tai toisin läpi elämän kasvaaksemme. Oma ajattelu on paska puhetta. Sekin on opittu on opittu joko ajattelemaan pos tai negtiivisesti jne se vaikuttaa siihen yleensä mitä mieltä ollaan mistäkin asiasta.

[/quote]

No mutta sittenhän asia korjaantuu, kun lukee seuraavan viestiketjun, jossa viiden lapsen äiti vauvakuumeilee kuudetta ja hehkuttaa kuinka suurperheen äitinä olo on ihanaa ja kaikki lapset yhtä rakkaita! Ja humps! taas vaihtui mielipide juuri päinvastaiseen suuntaan.

Oikeasti, ei ihmiset ole noin yksioikoisia

[quote author="Vierailija" time="13.09.2013 klo 08:01"]

Ei harmita pätkääkään. Toki joka päivä mietin miten helppoa se olikaan yhden lapsen kanssa. Vanhempi on 2v4kk ja nuorempi 6kk ja elämä on pelkkää ruoka- ja uniaikoje yhteensovittamista, loputonta kaaosta ja sotkua. Omaa aikaa ei ole yhtään. Mutta vakaa usko on siihen että parin vuoden päästä helpottaa!

[/quote]

Meillä lapsilla on ikäero 1v 8kk.

Silloin kun olivat pieniä, käytin elämäntilanteestani kuvausta "määräaikainen itsemurha" koska mitään omaan aikaa, tilaa, unta, eikä yhtään mitään ollut. Ja meillä kuulemma on/oli helpot lapset.

Nyt lapset ovat 8- ja 6-vuotiaat ja joka päivä hymisen tyytyväisenä kuinka Tavattoman Helppoa elämä nykyään on. Omaa aikaakin on vaikka kuinka. Viime viikonloppuna esim. olin _kavereiden_ kanssa viikonloppureissulla.

Ensi vuonna helpotta vielä lisää kun meillä on kaksi koululaista eikä enää viemisiä ja hakemisia.

Ai niin, ne lapset, suunnitelma oli alun perina yhteisymmärryksessä 2 lasta. Kun esikoinen syntyi, mulla hetken aikaa oli haaveissa 3 tai 4 ... ja nyt tää 2 tuntuu aivan erinomaiselta määrältä. =)

Ihan rehellisesti näin anonymiteetin suojissa voin sanoa, että jos nyt saisi valita niin jäisi lapsiluku yhteen. Vaikka toki rakkaita ovat meille molemmat lapset...

Ei voi sanoa että kaduttaisi, mutta myönnän kyllä että yhden kanssa oli paljon helpompaa. Ymmärrän täysin jos joku haluaa vain yhden lapsen. No näitä vauva-ajan tunnelmiahan nämä on, tämä aika on kuitenkin pian ohi ja kohta saa taas käydä vessassakin ilman että joku rääkyy oven takana.

Ei tippaakaan. Kuopus nyt 2v joten nyt alkaa helpottamaan muutenkin kaikki raskas fyysinen hoitotyö ja valvomiset yms. Nyt on vaan helpompaa kun lapsia on kaksi. Kuin että yhtä lasta kokoajan viihdyttäisi tai keksisi hälle ohjelmaa.

Ei, eikä harmittanut kolmaskaan. Neljättä ei enää tule. Ja helppoa on, asenteesta se on kiinni.

Joo kaksi on tuplasti duunia

Ei todellakaan, eikä kolmaskaan. Neljännen vonkaisin mieheltä, jos olisin pari vuotta nuorempi. Minä olen sitä mieltä, että se mitä katuu on niitä tekemättömiä lapsia, ei tehtyjä!

Ei harmita. Ihana nyt 10-v tyttö. Ei harmittanut aiemminkaan.

Ei, mutta se harmittaa, että tein kolmannenkin

KYLLÄ! Ja parasta olisi ollut jättää se ekakin tekemättä...

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 22:07"]

Ei, eikä harmittanut kolmaskaan. Neljättä ei enää tule. Ja helppoa on, asenteesta se on kiinni.

[/quote]

Ei aina asenteestakaan ja hetkittäin oli väsyttävää pikkulapsiaikana. Nyt on kiva katras isompia tenavia ja pientä jekkua silloin tällöin. Elämää! :)

[quote author="Vierailija" time="12.09.2013 klo 21:56"]

Kaipaan niin mukavaa elämää yhden kanssa. Kaikki nyt niin paljon hankalampaa.

juu, ei oo sallittua tämä! Mutta näin se on.

[/quote]

Ei .

Mä tiedän, että näin varsinkaan ei saisi sanoa, mutta jos mun pitäisi valita lapsistani vain yksi, se olisi juuri tuo kakkonen, eli keskimmäinen.

Hän vaan on se, joka koskettaa mun sieluani, ravistelee mun ihmisyyttä ja opettaa mulle joka päivä uutta.

Rakastan kaikkia lapsiani yhtä paljon, mutta tämä yksi vain koskettaa mua kaikkein syvimmältä.

Ja joo, välillä mä mietin kuinka mä pystyisin elämään todella hulppeaa DINK-elämää keskustassa, ottamaan tirsat milloin haluan ja harrastamaan mitä lystään. Mutta en mä noita mun rakkaita pikkuprinssejä ikinä siihen vaihtaisi. IKINÄ. Yhtäkään.

Ei harmita, ei todella. Ehkä vauva-aikana, kun ikäeroakin on se vajaa 2 vuotta niin ei alkuun paljon seuraa ollu toisilleen, työtä vaan kaksinkertaisesti. Nyt lapsia kolme ja neljäs tulossa, ei kaduta vaan olen kiitollinen, että saan olla äiti näin monelle ihanalle lapselle :)Toisen lapsemme syntymän jälkeen olin tosin varma, että lapsilukumme on nyt tässä, onneksi uskalsimme tehdä vielä kaksi lisää. Eräs suurperheen äiti sanoi minulle kerran puolivuotiaan ja reilu kaksivuotiaan roikkuessa ja kitisemässä sylissäni yhtä-aikaa, että elät nyt raskainta vaihetta, kun on kaksi pientä helmoissa pyörimässä. Tämän asian tajusin vasta jälkeenpäin. Tsemppiä sinulle :)

Ei harmita, todellakaan Elämä on paljon antoisampaa näin. Mutta oltiinkin fiksuja ja suunniteltiin n. 3 vuotta sisarusten ikäeroksi. Pienemmällä ikäerolla olisin varmaan ajatellut samalla tavalla. 

Hyi mitä äitejä olette.