Miksi olet lapseton? Ikäsi?

25. En halua lapsia. On myös 50 % mahdollisuus, että olen hedelmätön sairauteni vuoksi.

Minulla on pahoja mielenterveysongelmia. En ole sopiva äidiksi. N32

Vierailija kirjoitti:

61 olen ollut jo 25 vuotta naimisissa emmekä kumpikaan ole välttämättä halunneet lapsia. Miehellä myös sairaus. Voin sanoa nuoremmille että mikään pakko ei ole lapsia hankkia vaikka muut niin tekisivät. Eläkää oman näköistänne elämää. Niin minäkin olen tehnyt ja olen tyytyväinen valintaani.

Jotkut todella haluavat niitä lapsia ihan omasta tahdostaan niin uskomattomalta kuin se sinusta varmaan kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

61 olen ollut jo 25 vuotta naimisissa emmekä kumpikaan ole välttämättä halunneet lapsia. Miehellä myös sairaus. Voin sanoa nuoremmille että mikään pakko ei ole lapsia hankkia vaikka muut niin tekisivät. Eläkää oman näköistänne elämää. Niin minäkin olen tehnyt ja olen tyytyväinen valintaani.

Joskus sinua vanhemmat sukulaiset utelevat ja painostavat asiasta oikein innokkaasti. eli +10 vuotta vanhemmat, joilla on vielä vanhoillisia ja konservatiivisiä arvoja. 

M34

Se ei kuulu kenellekkään. Miksi itse olet lapsellinen?

En ole koskaan halunnut äidiksi. 49v.

Nykyään on hyvin vaikea löytää nuorta naista, joka haluaa äidiksi. Monet tuntemani noin 30v naisetkin ovat todenneet, että "ehkä sitten joskus, mutta ei vielä"....

Poikamiehenä on vaikea hankkia lapsia.

M36

Mies 51. Ei tullut ajankohtaiseksi nuorempana, ja vanhempana ja fiksumpana ei niitä enää todellakaan halua.

Pidän lapsista, mutten ole tuntenut tarvetta saada omia. En myöskään ole suhteissani halunnut naimisiin, vaikken täysin avioliittoa vastustakaan. Jos olisin löytänyt minulle täydellisen kumppanin, olisin saattanutkin avioitua ja tehdä lapsia. Mutta viihdyn yksikseni ja suhteessa asumatta yhdessä. Näin on hyvä ja olen onnellinen.

N45

Olen homo.

M 42

Täällä tyssää raskauteen ja kaikkeen siihen liittyvään lääkärissä ramppaamiseen. En todellakaan laita kehoani vapaaehtoisesti sellaiselle koetukselle ja kaikkia harrastuksia tauolle 9kk ajaksi. Raskaus saattaa aiheuttaa pysyviä vammoja kehoon. Lääkärien sörkittävänä en halua käydä ja neuvolantätien lässytyksiä en jaksa kuunnella. Synnytys on sitten seuraava vaihe jota en myöskään halua kokea, repeämät tai pahimmassa tapauksessa vatsan auki leikkaus, pysyvät vammat - ei kiitos minulle. Onneksi en edes halua lapsia, eikä mieskään. 40 v.

En vain halua lapsia. Mutta mulla siihen on varmasti vaikuttanut paljon masennus, joka alkoi 16 vuotiaana ja oikeastaan vasta nyt nelikymppisenä alkaa tuntua, että olen sen selättänyt. Ainakin pahimmat paniikkioireet ja ahdistukset on takanapäin. Eli periaatteessa vasta nyt voisin olla kykeneväinen parisuhteeseen ja lasten saantiin, jos niitä haluaisin. En silti oikeastaan vieläkään, enkä varsinkaan tässä iässä halua lapsia, parisuhteen voisin halutakin, mutta tottakai näin heterona siinä on aina se riski että pamahtaa paksuksi. Vaikka ikää jo onkin niin kyllä sellaistakin vaan tapahtuu. 

Ja juuri sen takia en ole uskaltanut päästää miehiä lähelleni koska olen pelännyt yli kaiken raskaaksi tulemista, abortti ei ole minulle mikään vaihtoehto. Ja lapsen saanti nuorena olisi ollut katastrofi koska jaksoin hädin tuskin huolehtia edes itsestäni. Olin ajoittain ihan laitoskamaa. 

Meillä on suvussa isän puolelta paljon mielenterveysongelmia, mikä on iso syy etten halua jatkaa näin paskoja geenejä eteenpäin. Olen ihan tarpeeksi kärsinyt näistä itse. Jopa isäni on itse sanonut, että hänen ei olisi pitänyt hankkia lapsia koska hänellä on hullun geenit.

En ole koskaan seurustellut enkä koe mitään pakottavaa tarvetta sille että tekisin lapsia.

M30

Enemmän kiinnostaisi, miksi sinulla on lapsia. Miten on? Ikäsi?

Vierailija kirjoitti:

Ikää 52 vuotta. En vain ole koskaan halunnut lapsia.

46 ja sama syy.

Haluaisin mutta en ole saanut.

M37 lapseton. En satu oelmaan naimisissa minkä takia on helppo pysyä lapsettomana, kun en noita irtopaneskelujakaan harrasta, sen paremmin suojattuja kuin paljaalla hoisittujakaan

Ei voi tietää.

32 ja en vain ole vielä päättänyt haluanko lapsia. Ehkä haluaisin, mutta tuntuu jotenkin niin isolta asialta.

Lisäksi olen huono ihastumaan, vaikka tarjokkaita on. Haluaisin perheen sellaisen kanssa, joka tuntuu siltä, että juuri hänen kanssaan haluan lapsia. Olen siis sinkku ja toisaalta tykkään elellä itseksiäni. 

Kaikki kolme siskoani ovat avioliitoissa mutta minä itse (vanhin)olen poikamies. En oikein osaa ajatella itseäni siihen hommaan, vaikka saattasha se kivaakin olla. En kuitenkaan liene niin mieliterve että kannattaisi rittää. En ole edes seurustelua koskaan harjoitellut.