Lue keskustelun säännöt.
Apua, lasten tapamisiin ?
11.09.2013 |
Olen kaksi vuotta sitten eronnut lasten isästä 5 ja 6 v lapset. He käyvät säännöllisesti isällään joka toinen vkl ja ke aina saunassa vkl tapaamisten välissä.Joka kerta 5 v itkee ettei halua mennä isälleen silloin , itkee isän nähden. Isä väkisin ottaa lapsen autosta vierailulle. Tämä satuttaa tietysti äitinä, mutta jättääkö tämä traumoja lapselle. Miten voin auttaa lastani ?Olen aina puhunut , että ollaan vain muutama tunti ja sitten pääse takaisin. Olen puhunut , että siellä on kivaa jne. en tiiä mitä tekisin.LApsi ei itke kuin hetken isällään (alistuu mielestäni ) kuulemma. Eivät saa vkl soittaa minulle jos haluavat, isä kieltää.Haluan että lapset tapaavat isäänsä, kyse ei ole siitä. Mutta huoli lapseni psyykkisestä puolesta kasvaa. Onhan tätä jatkunut jo reilu 2 vuotta.
Kommentit (3)
Kyllähän ekalla vastaajalla on ihan pointti, mutta ei siltikään ehkä päde ap:n tapaukseen, jos itkeminen on joka kerralla, ja isän on Pakko ottaa kyytiin/mukaansa, ei se tervettä ole sille lapselle... ei todellakaan.
Voisiko koko poppoo pysähtyä ja jutella näistä tapaamisista ja siirtymisistä, ehkä löytyy keino, joka itkijällekin sopii paremmin.
Muuten varmasti saa traumat, jos jo kaksi vuotta on itkenyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mistä soittamisasiasta?
Olen isälle yrittänyt ehdottaa , että hän hakisi lapset hoidosta juuri tämän eroahdistuksen taki. Isä ei voi hakea lapsia hoidosta, kun lapset "leijuu" jossain ilmassa päivän jos toinen hakee ja toinen vie. Ei kuullemma hyväksi lapselle.
Minä näen asian taas kiusantekona isän puolelta , pystyy hallitsemaan vielä hetken minun aikaa tällä konstilla. Sillä muutenhan olisin ns. vapaa jo aamusta asti kun lapset viety hoitoon aamulla.
Isän kanssa ei voi keskustella asioista :(
Enemmän lapset saavat traumoja, jos isäsuhdetta ei ole. Lapsi saattaa itkeä ihan vaan eroahdistusta äidistä ja sitä, että tilannetta on edelleen hankala lapsen mieltää. Lapsi saattaa myös itkullaan purkaa isän kaipuuta, ei osaa vaan sanoiksi pukea sitä ja näkeminen harvoin tuntuu hankalalta. Tsemppaat vaan ja varot ruokkimasta sellaista ajattelua, että "ollaan nyt väkisin hetki kun on niin hirveätä". Mieluummin yrität tukea ajatusta, että isän koti on koti siinä missä äidinkin. Ehkä kannattaa soittamisasiasta keskustella lasten isän kanssa.