Jos olisit joskus vuosia sitten pettänyt

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 21:00"]

nykyistä kumppaniasi, eikä asialla olisi enää mitään merkitystä, kannattaisiko pettäminen tunnustaa oman mielenrauhan vuoksi? Vai antaa olla?

[/quote]

No en todellakaan tunnustaisi. Itse saisin mielenrauhan mutta kumppani menettäisi sen ja luottamuksen lopullisesti. Miten voi olla noin tyhmä vettä siirtäisi oman taakan toisen harteille??

Siinä on vaan se suuri vaara, että juttu tulee miehesi tietoon vuosienkin päästä. Näin on joillekin käynyt.

Mutta ihan oikein sinulle, että elät tämä paljastumisen pelko persuuksissasi lopun ikääsi.

Hyvää jatkoa ja mielenrauhaa :D

no ei helvetissä kannata tunnustaa ikinä. Jos omatunto soimaa,niin sitten kirkkoon ripittäytymään. Tai sitten vaan antaa itselleenkin anteeksi vuosien takaiset jutut ja jatkaa elämää toistamatta samaa virhettä enää ikinä.

Koska vaikka se juttu olisi sulle vuosia vanha, siitä tulee puolisolle ihkauusi ja se vasta loukkaakin kun hän lähtee miettimään että olet ollut kyy hänen povellaan, vuosikaudet kaksinaamaisena nyhjännyt, tyytynyt häneen. Mitä muuta oletkaan valehdellut jne. Oikeastaan noin se on vielä loukkaavampaa kuin mitä heti tuoreeltaan kiinni jääminen.

- lisään vielä että tuo tunnustaminen "oman mielenrauhan" vuoksi on vielä sikamaisempaa itsekkyyttä kuin alun perin tapahtunut pettäminen. Mitä sillä tunnustamisella, etenkin vuosien jälkeen, luulee saavuttavansa? Puoliso sanoo "no en mä sitten suutu kun sä olet kerta tunnontuskissasi"?

Pyhimyksen kruunun kun olet sielusi puhdistanut?

Paremman olon?

- kaikkea muuta.

terv. 2.

Olen pettänyt vuosia sitten enkä tosiaan kaada sitä mieheni niskaan. Kyllä se on aivan mun ongelma edelleenkin. Mun mielestä on todella väärin heittää oma syyllisyys oman mielenrauhan takia toisen vastuulle ja odottaa, että toinen antaa anteeksi ikivanhat jutut. 

Kyllä sen verran täytyy olla järkeä, että kantaa itse vastuun tekemisistään ja pitää suunsa kiinni. Samaa tosiaan toivon mieheltäni, jos hän on joskus pettänyt ja olen sen sanonutkin hänelle jo ennen omia tekojani. Jos ei oman syyllisyytensä kanssa pysty elämään, niin on aika ottaa ero ja antaa toiselle mahdollisuus jatkaa elämää.

Totta on,että se loukkaisi ja paljon jos puoliso on ollut vuosia asiasta kertomatta, mutta jos mietin tuota omalle kohdalleni niin kyllä, toivoisin että tämä tulisi siltikin tietooni. Jotenkin vaan haluaisin, että tiedän jos jotain tuommoista olisi tapahtunut vaikka siitä aikaa olisikin. Olisi lisäksi aika paha tilanne, jos tämä tulisi esille jotain muuta kautta, sitten olisi luottamus todella mennyttä!! Omalle kohdalle mietittynä ehdottomasti haluaisin tästä tietää mutta sinun on tietenkin päätettävä mikä teidän kohdallanne olisi paras ratkaisu :/

No ei todellakaan kannata enää tuossa vaiheessa. Jos joskus oli tunnustamisen aika niin silloin kun asia oli tuore, ja olitte molemmat reaaliajassa sen suhteen. Tässä vaiheessa kun asia ei ole enää millään lailla ajankohtainen sinulle ja taas upouusi puolisollesi, siitä kertominen tarkoittaisi pelkästään että haluat loukata, tai etsit pakoa suhteesta niin että voit sanoa tulleesi jätetyksi eikä tarvitse mukamas itse olla se roisto.

Ei kannata. Se vain loukkaisi toista ja saattaisi päättää parisuhteen. Oma moka --> oman mielenrauhan menetys, turha laittaa kumppaniasi kärsimään vain, jotta saisit keventää omaatuntoasi. Jos mieheni olisi pettänyt minua vuosia sitten, katunut ja nykyään olisi suhteeseemme täysin sitoutunut, niin en haluaisi tietää pettämisestä.

Kärsi huora kärsi, älä pistä muita kärsimään.

Eli pidä omana tietonasi... Kumppanisi tietää sen jo muutenkin.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 21:03"]

no ei helvetissä kannata tunnustaa ikinä. Jos omatunto soimaa,niin sitten kirkkoon ripittäytymään. Tai sitten vaan antaa itselleenkin anteeksi vuosien takaiset jutut ja jatkaa elämää toistamatta samaa virhettä enää ikinä.

Koska vaikka se juttu olisi sulle vuosia vanha, siitä tulee puolisolle ihkauusi ja se vasta loukkaakin kun hän lähtee miettimään että olet ollut kyy hänen povellaan, vuosikaudet kaksinaamaisena nyhjännyt, tyytynyt häneen. Mitä muuta oletkaan valehdellut jne. Oikeastaan noin se on vielä loukkaavampaa kuin mitä heti tuoreeltaan kiinni jääminen.

[/quote]Mut hei toisaalta, sama paska kyyhän siinä on kertoo tai ei. Ehkä olisi reilua että tietäisi minkälaisen sonnan kanssa on yksissä?

No jos ei se enää pahottaisi niin paljon toisen mieltä ja tuhoa niin kertoisin. Mutta muussa tapauksessa en.

Tiedän että vaimoni on pettänyt minua 22 vuotta sitten. Varsinaiseti hän ei ole jäänyt siitä kiinni, koskaan hän ei ole sitä tunnustanut, eikä varmasti koskaan tunnusta. Tämä asia kalvaa liittoamme kuitenkin edelleen.

Ehkä olisi parempi että asia olisi aikoinaan riidelty ja joko erottu tai anteeksi annettu. Luulen että tämä tulee edelleen johtamaan eroomme.

t. Mies

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 21:10"]

Mun mielestä on todella väärin heittää oma syyllisyys oman mielenrauhan takia toisen vastuulle ja odottaa, että toinen antaa anteeksi ikivanhat jutut. 

Kyllä sen verran täytyy olla järkeä, että kantaa itse vastuun tekemisistään ja pitää suunsa kiinni.

[/quote]

Mielestäni nimenomaan kertomatta jättäminen on vastuun pakoilua ja oman mielenrauhan säilyttämistä. Eli ei uskalleta kertoa pettämisistään siinä pelossa, että toinen suuttuu tai jättää.

Kertominen taas on juurikin sitä vastuunottoa tekemisistään. Silloin toinen osapuoli saa itse päättää, haluaako jatkaa petollisen ihmisen kanssa ja miten haluaa toisen mahdollisesti hyvittävän väärät tekonsa. Toki pettämisestä pitäisi kertoa tuoreeltaan, eikä vasta vuosien päästä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Eihän muissakaan asioissa ajatella, että olen vastuullinen kun en tunnusta asioita, joissa olen rikkonut jonkun muun luottamuksen.

Leikitään vaikka, että olen yhden kerran rikkonut työpaikalla sovittuja ehdottomia sääntöjä, enkä jäänyt siitä kiinni. Olen vaikkapa vastoin sovittua vuotanut luottamuksellista tietoa kilpailijalle, kun kilpailijalta tuli tarpeeksi houkutteleva tarjous. 

Jos en kerro työnantajalle että olen pettänyt hänen luottamuksensa, olen siis vastuullinen kun en kaada syyllisyyttäni työnantajan niskaan? WTF? Mistä lähtien epärehellisyys ja luottamuksen pettäminen on ollut vastuunottoa? Minun mielestäni se on pelkuruutta. Todellinen syy siihenkin, jos en tässä tapauksessa kertoisi työnantajalleni, olisi kuitenkin työpaikan menettämisen ja/tai jonkin korvausvaatimuksen tai muun rangaistuksen pelko. Omaa nahkaani siinä todellisuudessa vain suojelisin.

Joten tehkää mitä teette, mutta on jotenkin hassua kutsua omaa pelkuruuttaan vastuullisuudeksi.

Väkivaltaiselle kumppanille en tosin suosittele kertomaan pettämisistä. Sen siis ymmärrän ettei kerro, jos on vaara että kumppanilla kilahtaa tosissaan päässä ja eron sijaan tulee jotain paljon kauheampaa seurausta.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 21:45"]

Tiedän että vaimoni on pettänyt minua 22 vuotta sitten. Varsinaiseti hän ei ole jäänyt siitä kiinni, koskaan hän ei ole sitä tunnustanut, eikä varmasti koskaan tunnusta. Tämä asia kalvaa liittoamme kuitenkin edelleen.

Ehkä olisi parempi että asia olisi aikoinaan riidelty ja joko erottu tai anteeksi annettu. Luulen että tämä tulee edelleen johtamaan eroomme.

t. Mies

[/quote]

Miten voit tietää?

Ja miksi asiaa ei käsitelty silloin aikoinaan?

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 21:45"]

Tiedän että vaimoni on pettänyt minua 22 vuotta sitten. Varsinaiseti hän ei ole jäänyt siitä kiinni, koskaan hän ei ole sitä tunnustanut, eikä varmasti koskaan tunnusta. Tämä asia kalvaa liittoamme kuitenkin edelleen.

Ehkä olisi parempi että asia olisi aikoinaan riidelty ja joko erottu tai anteeksi annettu. Luulen että tämä tulee edelleen johtamaan eroomme.

t. Mies

[/quote]

Samaa mieltä, että tuollaiset asiat kalvavat liittoa. Mutta oletko ihan varma, että vaimosi on pettänyt? Olisi ehkä ollut hyvä, että olisit aikoinaan ottanut asian puheeksi. Ehkä vaimosi reaktio olisi osoittanut suuntaan tai toiseen, miten asia oikeasti on.

Eräs ex-poikaystäväni jätti minut aivan yllättäen ja pisti täysin välit poikki (ei vastannut enää edes puhelimeen tai meileihin) luultavasti, koska luuli minun pettäneen. Tajusin tämän vasta jälestä päin. Harmi, ettei hän kertonut epäilyksistään, koska olisin itse asiassa tuolloin voinut todistaa, etten ollut pettänyt. Kyseessä  oli tilanne, että minut oli nähty kaupungilla toisen miehen kanssa, mutta tämä toinen mies oli todellakin pelkkä vanha kaveri, jonka kanssa minulla ei ollut mitään seksin tapaistakaan.

Ei ole oikein valehdella puolisolleen ja pakottaa häntä elämään valheessa. Pettäminen on kerrottava. 

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 21:10"]

Olen pettänyt vuosia sitten enkä tosiaan kaada sitä mieheni niskaan. Kyllä se on aivan mun ongelma edelleenkin. Mun mielestä on todella väärin heittää oma syyllisyys oman mielenrauhan takia toisen vastuulle ja odottaa, että toinen antaa anteeksi ikivanhat jutut. 

Kyllä sen verran täytyy olla järkeä, että kantaa itse vastuun tekemisistään ja pitää suunsa kiinni. Samaa tosiaan toivon mieheltäni, jos hän on joskus pettänyt ja olen sen sanonutkin hänelle jo ennen omia tekojani. Jos ei oman syyllisyytensä kanssa pysty elämään, niin on aika ottaa ero ja antaa toiselle mahdollisuus jatkaa elämää.

[/quote]

EI OLE VASTUUN KANTAMISTA PETTÄÄ JA SITTEN VIELÄ JÄTTÄÄ KERTOMATTA! VALEHTELET ITSELLESI JA MIEHELLESI!!!!

Voin kertoa kokemuksesta, että ei kannata.

Itse kerroin miehelleni jälkikäteen "pettämisestä" (laitan sen tähän lainausmerkkeihin, koska kyseessä ei omasta mielestäni ollut pettäminen koska seksiä ei ollut vaan "petos" oli tyyliä "tanssin hitaita vieraan miehen kanssa"). En tästä syystä itse kokenut asiasta kummoisempia tunnontuskia, mutta en normaalisti tykkää pitää mieheltäni salaisuuksia joten mainitsin asiasta pari kk tapahtuman jälkeen. Mieheni otti asian todella pahasti ja liittomme meinasi kaatua tähän "uskottomuuteeni". Tulevaisuudessa en todellakaan pihahda miehelle mitään, jos vastaava tilanne tulee - todennäköisesti toki ei tule, kun tiedän nyt miehen kannan.

Oman mielenrauhan takia ei. Ihan yleisen oikeustajun ja etiikan perusteella kyllä. Puolisolta ei salata asioita, hyvä suhde ei rakennu valheen varaan. Pitää tunnustaa jos pettää. Jos joku ei kannata niin se pettäminen.

Mun mies kertoi kesälomalla saunalauteilla, että 17v sitten oli työmatkalla pettänyt mua . Pari kertaa nainut yhden työkaverin kanssa , sittemmin eivät ole tavanneet. Olen asiaa nyt paljon miettinyt , ja olen tullut tulokseen , että en olisi halunnut tietää. Meillä menee ihan hyvin,mutta minun sisälläni kasvaa pieni katkeruus. 17v sitten meillä oli 2 alle 2-vuotiasta, seksiä oli vähän ja molemmat olimme väsyneitä ja puutteessa. Tavallaan jopa ymmärrän miestäni. Mutta toisaalta kun mietin itseäni kotona niiden vauvojen kanssa ja miestä hotellihuoneessa vieraan naisen kanssa , tunnen häpeää ja katkeruutta. Tuntui kuin viimeinenkin romantiikka olisi kuollut pois.

Älä kerro.