Ei uusi nainen/mies ole se joka rikkoo perheen..

Mutta miksi ihmeessä haluat elää rikkinäisen kanssa, kun olisit voinut saada ehjän?

Minun mieheni on hyvinkin ehjä :) entisen naisen kanssa hän oli rikkinäinen, ei minun :)

Miksi eronnut mies olisi rikkinäinen?

Olen samaa mieltä aloittajan kanssa. Uusi henkilö on suhteen ulkopuolinen. Sen suhteen voi rikkoa vain suhteessa oleva. 

On helppo syyttää sitä ulkopuolista, koska jos myöntäisi, että se oma kumppani on jotenkin syyllinen, joutuisi kenties jopa katsomaan omaan peiliin ja miettimään miksi se oma kumppani lähti ja siinä saattaisi joutua huomaamaan, että ei itsekään ollut täydellinen ja itsekin olisi voinut tehdä monta asiaa toisin, kuten vaikka kuunnella sitä toista.

Olen samaa mieltä. Tosiasia on kuitenkin se, että hyvin harva mies oikeasti lähtee, ennenkuin hänellä on se kenen vuoksi ja kenen luokse lähteä. Valitettavasti. Ja sitäpaitsi ainahan miehet ovat "aikeissa lähteä", monet ei kuitenkaan lähde ikinä.

Jaa no minun mielestä ihmiset ei voi vastuuta sysätä ulkopuoliselle, vaan ovat ihan itse vastuussa tulemisistaan ja menemisistään.

Väärässä olet.

Ei mies pysty vastustamaan naisia. Siis ei vain pysty.

On vaimon tehtävä pitää haaskat loitolla.

No joo, kyllähän se varattu sen perheen rikkoo. Mutta kyllä se toinen nainen/mies tekee myös osaltaan tietyn valinnan jolla on seurauksia. Ei hänkään ihan viaton pulmunen ole. Ei kenenkään ole pakko varattuun sekaantua. Se on oma valinta.

Kummallinen käsitys, että lähtevä rikkkoisi perheen. Kyllä perhe on ollut rikki jo pitkään ennen lähtöä. Ja parisuhde on AINA kahden kauppaa, jossa tulisi AINA pelkän yhdenosapuolen syyttelyn sijaan miettiä, olisiko KUMMASSAKIN vikaa!

Tuo on niin totta. En ole kuullut koskaan että oikeasti onnellisesta suhteesta kumpikaan osapuoli olisi koskaan lähtenyt. Silloin kun suhde ei enää toimi eikä toista enää arvosteta siinämäärin että jaksaisi enää suhdetta alkaa pelastamaan niin siihen on täytynyt tapahtua jotain. Tuohon tilanteeseen kun suhde päätyy yleensä eroon.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 12:23"]

Kumallinen käsitys kaikilla ihmisillä että miehen tai naisen uusi puoliso on se joka on rikkonut perheen, vaikka tosiasiassahan se on se mies tai nainen joka uuden mukaan lähtee se joka perheen rikkoo. Itse tapasin jonkinaika sitten varatun miehen joka oli jo päättänyt lähteä suhteestaan ennen minun tapamista ja kun päätös tuli miehen omasta halustaan lähdin hänen kanssaan suhteeseen joka oli alkuun pelkkää kahvittelua ja tapailua ja kun hän sai entisen suhteensä päätökseen syvensimme suhteemme makuuhuoneen puolelle. Nyt olemme naimisissa ja hyvin onnellisia, silti entisen puolelta kuulee jatkuvasti kuinka minä olen heidän perheen rikkonut, vaikka se perhe oli rikki jo ennen kuin tunsin heistä ketään. Olen korkeintaan korjannut entstä perhettä niin ettei perheen isä lähtenyt eri paikkakunnalle töihin vaan jäi lähemmäksi lapsiaan ja on nykyisin hyvinvoiva ja elämän iloinen mies :)

[/quote]

Horatsut puolustelee tekojaan

Aloitetaan nyt siitä perusasiasta, että pettäminen on seuraus ei syy. Suhteesta ei lähdetä kuin hauki rannasta, ellei kämppää saada hetkessä myydyksi ja muita yhteiomistuksia ja sitoumuksia puretuksi. Koska liitossa olo on helpompaa kuin eroaminen, on parempi korjata ja korvata liiton puutteita ulkopuolisilla suhteilla.

Olet tavallaan oikeassa, tavallaan väärässä. Pettäjä tekee aina päätöksen lähteekö pettämään. Henkilö on usein kykenemätön kohtaamaan avioliittonsa ongelmia, jotka yleensä eivät johdu liitosta itsestään vaan siitä, että pettäjä on henkilökohtaisessa kriisissä ja kaipaa muutosta elämäänsä. Aviopuoliso (eli miehesi ex) ei ole syyllinen siihen, että toinen näin kokee. Kun sinä tai joku muu sitten sopivasti kävelee näyttämölle, on pettämisen oikeutus helposti löydettävissä. Tuntuu niin mukavalle ja "minähän olin jo muutenkin eroamassa". Tilaisuus tekee varkaan. Olisi voinut myös käydä niin, että henkilökohtainen kriisi olisi mennyt ohi ja mies olisi ymmärätnyt ryhtyä toimiin liittonsa eteen. Lapset olisivat saaneet pitää ydisnperheen. Eli et sinäkään ihan syytön ollut, vaikka miehesi tietysti on pääsyyllinen. Oikeasti olen sitä mieltä, että miehesi exällä kävi vaan tuuri kun sinä uit kuvioihin, hän pääsi pettävästä miehestään eroon ja aloittamaan onnellisemman elämän.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 13:31"]

Olet tavallaan oikeassa, tavallaan väärässä. Pettäjä tekee aina päätöksen lähteekö pettämään. Henkilö on usein kykenemätön kohtaamaan avioliittonsa ongelmia, jotka yleensä eivät johdu liitosta itsestään vaan siitä, että pettäjä on henkilökohtaisessa kriisissä ja kaipaa muutosta elämäänsä. Aviopuoliso (eli miehesi ex) ei ole syyllinen siihen, että toinen näin kokee. Kun sinä tai joku muu sitten sopivasti kävelee näyttämölle, on pettämisen oikeutus helposti löydettävissä. Tuntuu niin mukavalle ja "minähän olin jo muutenkin eroamassa". Tilaisuus tekee varkaan. Olisi voinut myös käydä niin, että henkilökohtainen kriisi olisi mennyt ohi ja mies olisi ymmärätnyt ryhtyä toimiin liittonsa eteen. Lapset olisivat saaneet pitää ydisnperheen. Eli et sinäkään ihan syytön ollut, vaikka miehesi tietysti on pääsyyllinen. Oikeasti olen sitä mieltä, että miehesi exällä kävi vaan tuuri kun sinä uit kuvioihin, hän pääsi pettävästä miehestään eroon ja aloittamaan onnellisemman elämän.

[/quote]

¨Niin totta!

Eikä kaikilla ihmisillä suinkaan ole tuota käsitystä. Toiset naiset ainakin ovat sitä mieltä että pettävä mies on ihana viaton pulmunen, jota vaan ilkeä vaimo kiusaa, nalkuttaa ja pihtaa. Petoksen syyllisenäkään ei ole pettäjä eikä kolmas osapuoli vaan se tilanteeseen monesti täysin syytön puoliso! Onnellisessakin liitossa petetään, sen olen läheltä nähnyt, eikä se pettäminen siihen yhteen naiseen loppunut vaikka hän niin edelleen luuleekin...

Puppua tuo, että aina "kummassakin osapuolessa" vikaa. Minä olen itse eronnut vähän päälle 30- vuotiaana ja voin nyt vahingosta viisastuneena todeta, että silloisessa miehessäni ei ollut mitään varsinaista "vikaa". Eihän kukaan ole täydellinen, mutta toiset on parisuhteen toimimisen kannalta kypsempiä kuin toiset.

Eikä meillä ollut kyse siitäkään, ettei oltaisi jotenkin arvojen tms. puolesta sovittu toisillemme. Ainut ongelma oli minun kyvyttömyyteni käsitellä negatiivisia tunteita ja ratkoa ristiriitoja, joita ihan väistämättä tulee kaikissa tiiviissä ihmissuhteissa. Ja olin niin tyhmä, etten halunnut lähteä mihinkään terpiaan vaan olin sitä mieltä, että "me ei vaan sovita toisillemme ja mun uusi ihastus on vaan niin paljon sopivampi". No, tulipa ihan ne samat ongelmat omien käyttäytymismallieni aiheuttamat ongelmat esiin sen uuden ihastuksenkin kanssa.

Minusta kannattaa miettiä, miksei sitä eroa voi hoitaa ensin alta pois?

Asiaa voisi verrata moneen muuhunkin asiaan, joissa on hyvä ensin hoitaa ns. vanhaan juttuun asiat kunnolla loppuun ennen kuin aloittaa uuden asian.

Jos vaikka auto hajoaa tien varteen, niin se koitetaan ensin korjata ja sitten jos se ei onnistu niin auto hinautetaan pois ja viedään romuttamolle tmv. ei suinkaan  vain jätetä siihen tienviereen niille sijoilleen.

Minusta parisuhteissa on hyvä toimia samalla tavalla: ensin hoitaa sen vanhan suhteen loppuun, ja vasta sen jälkeen alkaa etsiä uutta suhdetta. Muutenkin on hyvä, että eron jälkeen ihminen on yksin hetken aikaa. Vaikka eroa olisi tehty jo pitkään, niin minusta ihminen tarvitsee tietyn ajan asioiden läpikäymiseen ja prosessoimiseen.

Yleensä pettämällä alkaneet suhteet eivät kestä, ja se ei ole mikään ihme. On tutkittu tosi asia, että noin käyttäytyvä ihminen ei ns. katso peiliin ja läpi käy asioita.
Asiaa voisi verrata siihen, että ihminen olisi tottunut siihen että ostaa aina uuden paidan kaupasta, ei koskaan pese vanhaa. Sitten jossain vaiheessa koko asunto on täynnä likaisia paitoja --> menee ja ostaa uuden asunnon ja sama meno jatkuu --> kohta se uusikin asunto on täynnä likaisia paitoja. Jos em. sijaan olisi miettinyt että hei nätä paitojahan voi pestä/pesettää niin ongelma olisi ratkennut.

Moni tekee samaa suhteissaan, jokainen varmaan tuntee tapauksia joissa koko ajan kumppani vaihtuu ns. lennossa. Ulkopuolisen silmin tuo on älytöntä, koskaa se tuuliviiri ei katso peiliin ja mieti mitä hän tekee väärin kun suhteet eivät kestä, ei, hän vaan siirtyy seuraavaan suhteeseen kun edellinen suhde käy "tylsäksi".

Uusi suhden on aina jännä ja ihana alussa, se että suhden säilyy samanlaisena pitkään vaatii paljon enemmän. Voi mennä helpon kautta ja vaihtaa suhdetta, tai sitten voi panostaa siihen vanhaan suhteeseen VÄHINTÄÄN saman verran mitä siihen uuteen, jos homma ei toimi, sitten tietenkin fiksua erota.

Jokainen voi miettiä niitä juttuja mitä teki suhteen alussa toisen kanssa, ja verrata tilannetta tähän hetkeen. Jos huomaa, että ei helvetti, ennen mä aina hieroin sen jalkoja kun katteltiin telkkaria/ tein sille eväät kun se lähti töihin/ puin seksikkäät alusvaatteet päälleni/ vein sen syömään ja sitten tultiin kotiin ja kuunneltiin musiikkia ja tanssittiin/ avasin sille aina oven/ leivoin pullaa joka sunnuntai jne. jne. mitä nyt kenellekin ne pikku jutut on olleet mitkä moni unohtaa ajan mittaan palauttaisi, niin kasvaisiko se tunnepuolikin samalla?

Monihan tekee niin että vaan nalkuttaa kotona kumppanille, ja sitten sille uudelle on niin ihanaa ja viettelevää, minä väitän että useimmissa tapauksissa em. tuominen vanhaan suhteeseen kyllä piristäisi sen. Moni ei vaan jaksa nähdä sitä vaivaa, koska on helpompaa mennä uuteen suhteeseen.

Mä taas ihmettelen, että miten joku voi ottaa tosissaan miehen joka tulee selittämän huonosta liitostaan ja kuinka vaimo ei ymmärrä jne. Mä en kuuntelis puolta lausetta pidemmälle saati rupeaisi sellaisen miehen kanssa mitään suhteita virpomaan. Ensin hoidetaan oma ero ja vasta sitten ruvetaan etsiskelemään jotain uutta. Suoraselkäinen mies/nainen tekee näin eikä selittele mitään.

Minulla oli suhde miehen kanssa. Kerran hänen vaimo soitti ja haukkui kodinrikkojaksi ja muilla vähän tuimemmilla nimityksillä. Ei auttanut vaikka sanoin, että tämä tuli minullekin yllätyksenä. En tosiaan tiennyt miehen olevan varattu. Vaimo soitti ja haukkui monet kerrat, vaikka suhde hänen mieheensä loppui siihen ekaan soittoon. Taidan hänen silmissään olla kodinrikkoja ikuisia aikoja. Mielstäni mies teki väärin meitä molempia kohtaan.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 12:26"]

Mutta miksi ihmeessä haluat elää rikkinäisen kanssa, kun olisit voinut saada ehjän?

[/quote]

Täysin "ehjiä" ainakin minä karttaisin ihan vimmalla. Silloin ihminen ei tunne itseään vielä ollenkaan, eikä se ole välttämättä kovin hyvä juttu sekään. Tai sitten sellainen ihminen näkee tämän maailman minun makuuni hieman liian yksinkertaisesti, ei edes tajua näitä moni sävyjä ja lukemattomia kaikkeen vaikuttavia asioita. Ja olen kyllä aloittajan kanssa aikalailla samaa mieltä siitä, ettei tarpeeksi vahvaan ja hyvään suhteeseen pysty kukaan tulemaan väliin siten, että se rikkoisi jotakin, mikä ei jo valmiiksi olut rikki, tai mikä jopa puuttui aina.