Lue keskustelun säännöt.
Kenet valitsen? (tai kumman)
10.09.2013 |
Olen reilu kolmekymppinen pari vuotta sitten eronnut nainen. Mulla on yksi eskari-ikäinen lapsi, ja lapsen isän kanssa yhteishuoltajuus, kuitenkin niinn että lapsi on mulla pääosin. Olen ollut tarkoituksella sinkkuna eron jälkeen, mutta nyt olen tilanteessa jossa olen tavannut kaksi aivan ihanaa mutta täysin erilaista miestä. Kumpikin tahtoisi kanssani vakavampaa suhdetta.
1. mies on minua reilu 5 vuotta nuorempi ja todella hyvännäköinen. Siis huomiotaherättävän komea. Siihen miehessä ensiksi ihastuinkin. Meillä on yhteinen harrastus, joka yhdistää todella paljon. Lisäksi tykkään miehen nuorekkuudesta ja hauskuudesta, tunnen itsenikin nuoremmaksi hänen seurassaan. Mies on aatelissuvusta, ja voisin kuvitella etten ehkä ole kaikkien halutuinta miniämatskua miestä vanhempana ja jo kerran eronneena ;) Mies haluaa jo seurustella ja vakiintua, mutta joskus huomaan että hänellä on tarve yrittää esittää hiukan vanhempaa kuin mitä on seurassani. Se on hellyyttävää :)
2. mies on mua vajaa 15 vuotta vanhempi. Tyylikäs, varakas herrasmies. Luonut todella mielettömän uran kansainvälisesti. Asuu unelmapaikalla Helsingissä. Hän on todella hauska, meillä on samanlainen huumorintaju. Kuitenkin ehkä huolettaa onko ikäero liian suuri, sillä minä tahdon vielä yhen lapsen jossain vaiheessa. Lisäksi en ole tottunut välttämättä niin hienoon elintasoon mitä tällä herrralla on.
...Kumpi? Mulla vaihtuu mieli vähintään 3 kertaa päivässä.. En halua tapailla kauempaa molempia, sillä kumpikin on tehnyt selväksi haluavansa jotain vakavampaa jo eikä pelkkää deittailua.
Kommentit (23)
Hih hih. Tämä on provo, hih hih. Minä vastaan tähän nyt hih hih tosi näppärästi hih hih.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä taas.. joo eipä tämä nyt ole provo, enköhän olisi keksinyt jotain pikkusen iskevämpää kuin tälläisen, mut kiva jos mun elämä on teidän mielestä niin jännittävää että sitä epäillään heti provoksi :) Oikeestaan, mitä mä edes odotin, ku tänne kirjoitin.. Katkeroituneita ja ilkeitä ihmisiä täällä vaan kommentoi. Mä ainakin olen vilpittömän iloinen jos joku ystäväni/tuttuni tai kuka tahansa tapaa kivoja ihmisiä tms. Mut ettehän te :) ette tietenkään. Mun pitäisi varmaan tyytyä kohtalooni ja jäädä yksin koska "eihän yh:ta voi kukaan haluta". sitäpaitsi, enhän minä edes ole yksinhuoltaja? Aloituksessa kerroin että mulla on lapsesta yhteishuoltajuus.
Mietin että en edes mainitsisi tuon 1. miehen aatelistaustaa. Just sen takia että joku typerä mamma repii perseensä siitä. En maininnut sitä siksi, että kuvittelisin miehellä olevan rahaa, hän on ihan tavallinen tyyppi vaikka nimi onkin aatelinen. Mulla on tuttavapiirissa kahdesta eri aatelissuvusta kavereita enkä voi sanoa että se mikään plussa on, että sellaiseen sukuun kuuluu..
Mutta, mun puolesta tämän keskustelun voi haudata, en tätä tule enää lukemaan tai kommentoimaan :)
Mukavaa päivää teille muutamalle jotka kivasti mulle vastasitte!
[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 10:42"]
Jos tunnistaa aloituksen väsyneeksi provoksi heti kättelyssä turha alkaa mitään keskustelu.
15 eli ap:ta taitaa harmittaa kun ei uponnut :D
[/quote]
hmm. En allekirjoita tätä. Koska väsyneeseen provoon vastamaalla väsyneellä provolla, alkaa väsynyt provokeskustelu. Eli ap alotus upposi.