Ovatko uusioperheet onnellisempia?

no kyllä se jotenkin vaan tulee mieleen että sen kakkoskierroksen aikana on vielä helpompi antaa periksi kuin ensimmäisella kerralla. ja näinhän tilastollisesti myös käy - erotaan vielä herkemmin toisesta liitosta. 

ei siinä muuta mutta uskokaa nyt vaan että kyllä VALTAOSA niistä lapsista kärsii. ei kaikki, mutta useimmat.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 09:32"]

no kyllä se jotenkin vaan tulee mieleen että sen kakkoskierroksen aikana on vielä helpompi antaa periksi kuin ensimmäisella kerralla. ja näinhän tilastollisesti myös käy - erotaan vielä herkemmin toisesta liitosta. 

ei siinä muuta mutta uskokaa nyt vaan että kyllä VALTAOSA niistä lapsista kärsii. ei kaikki, mutta useimmat.

[/quote]

Ja ydinperheet ovat auvoloita joissa lapset eivät kärsi? Ilmeisesti sulle on tärkeää että uusperheet ovat mahdollisimman monen mielestä jotain kamalaa ja kieltäysdyt ajattelemasta muulla tavoin?

Kas kummaa kun oma lapsuuteni ydinperhe oli yhtä helvettiä ja isäpuoleni taas on mahtava tyyppi ja minulle tärkeämpi kuin oma isäni. Ja oma uusperheeni (minä, mies, 2 yhteistä ja miehen lapsi) taas voi vallan hyvin vaikka ilmeisesti monen mielestä ainakin miehen lapsen pitäisi kärsiä... Aika suppea on kyllä ajatusmaailma monella. Uusperheitä voi syntyä myös puolison kuoleman jälkeen, sekin kannattaa muistaa.

Jos tätä palstaa uskoo, niin uusioperhe on helvetistä seuraava. Mutta kukapa täällä hyvin toimivaa uusioperhettään kehuisi, haukkumiset saa pienemmistäkin asioista.

No jos se eka liitto olisi ollut onnellinen, ei olisi mitään uusperhettä. Meillä 10 vuotta uusperhetaivalta takana, ja onnellisia ollaan. Samoin lapset.

Mutta me emme ajattelekaan perhettä uusperheenä, vaan ihan perheenä. Mun llapsella on sataprosenttisesti samat oikeudet kuin yhteisillä.

Kun ajattelee vaikka etelänmatkaa, ei tulisi mieleenkään että mietittäisiin kuka maksaa lapseni osuuden, saati että mietittäisiin pääsisikö hän mukaan!

Siinä on mielestäni avain siihen onko lapsilla hyvä olla vai ei. Meitä ei ydinperheestä erota muuta kuin se, että vanhimmalla lapsella on eri osoitteessa isä jota tapaa säännöllisesti.

Meilläkin on on nauru ja ydinperhe on ollaan. 18v. ollaan oltu yhdessä. Uusioperheissä jatkuvia ongelmia rahan, lasten suhteen. Poikkeuksia myös on, mutta jo tämä palsta kertoo että ongelmia on paljon. Eli vastaukseni on ydinperhe on onnellisempi.

Meilläkin on on nauru ja ydinperhe on ollaan. 18v. ollaan oltu yhdessä. Uusioperheissä jatkuvia ongelmia rahan, lasten suhteen. Poikkeuksia myös on, mutta jo tämä palsta kertoo että ongelmia on paljon. Eli vastaukseni on ydinperhe on onnellisempi.

Liian helposti annetaan periksi. Ei kaikissa tapauksissa, on niitäkin liittoja joiden on parempi loppua, mutta yleisesti ottaen liian helposti annetaan periksi. Ja tämän perustan omiin ja tuttavapiirin kokemuksiin. Sitten ihmetellään kun ei se vaihtamalla parantunutkaan. 

Tämän hetkisen kokemukseni mukaan voisin sanoa, että on onnellisempaa nyt kuin aiemmin ollessani vielä naimisissa.

Alussa oli tietysti kahnausta, kaksi samana vuonna syntynyttä teini-ikäistä tyttöä haki reviiriään ja asemaansa perheessä, oli mustasukkaisuutta ja nokittelua, mutta puhumalla ja aikaa antamalla tuostakin selvittiin. Nyt perheemme toimii keskenään hyvin. Eniten tuo on vaatinut meiltä aikuisilta paneutumisen halua ja tilan antoa; aikaa etävanhemmalle olla vain omien lastensa kanssa. 

Ja kun meistä kumpikin haluaa myös välttää aiemmin eroon johtaneet syyt ja tavallaan tekee työtä suhteenkin eteen, meillä menee hyvin. Eikä yhtään haittaa tee myöskään joka toinen vapaa viikonloppu kun lapset ovat toisilla vanhemmillaan. 

Numerolle 8.

Minä elän yksin lasteni kanssa ja nauran joka ainoa päivä. En tarvinnut miestä siihen, että olen onnellinen. Kyllä ihmisen pitää tulla yksinkin toimeen ja rakastaa itseään eikä elää vain toisen kautta.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 09:44"]

Vai onko se ruoho sittenkään vihreämpää aidan toisella puolella?

[/quote]

Hyvä uusperhe on parempi kuin huono ydinperhe. Tuosta ruohon vihreydestä aidan toisella puolella ei ole kokemusta.

Uusperhe vaatii kyllä keskimääräistä täyspäisempiä ja reilumpia aikuismaisia aikuisia. Itsekkyys uusperheessä ei vaan oikein toimi vaan pitää olla hyvä tiimipelaaja.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 10:01"]

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 09:59"]

Uusioperheessä kantava voima on vanhempien rakkaus.

[/quote]

Mikä voima kantaa niitä lapsia, joita pallotellaan kahden asunnon välillä, joista kumpikaan ei ole oma koti jonne on tervetullut?

[/quote]

  Voi raukkaa, jos sä et anna lapsillesi sitä tunnetta, että ovat kotiinsa tervetulleita, eivät kaikki kuitenkaan tee niin. Me olemme uusperhe, lapset meidän kodissa ja tuntevat olonsa rakastetuiksi ja tärkeiksi. Meillä perhe-elämää pyörittää rakkaus :) Toivottavasti säkin osaat antaa ehkä sitten joskus lapsillesi rakastavan kodin, eikä tarvitse noin katkeransävyisiä viestejä tänne laittaa.

[quote author="Vierailija" time="10.09.2013 klo 16:19"]

 Voi raukkaa, jos sä et anna lapsillesi sitä tunnetta, että ovat kotiinsa tervetulleita, eivät kaikki kuitenkaan tee niin. Me olemme uusperhe, lapset meidän kodissa ja tuntevat olonsa rakastetuiksi ja tärkeiksi. Meillä perhe-elämää pyörittää rakkaus :) Toivottavasti säkin osaat antaa ehkä sitten joskus lapsillesi rakastavan kodin, eikä tarvitse noin katkeransävyisiä viestejä tänne laittaa.

[/quote]

Miksi otit itseesi, jos lapsesi eivät kuulu siihen palloteltujen joukkoon?

Juu, minä olen ainakin ihan huippuonnellinen uusperheessäni. Olen ollut jo seitsemän vuotta. Minä, kaksi lastani vanhasta liitosta, uusi mieheni ja yksi yhteinen lapsi. 

Tiedän lähipiiristä neljä uusperhettä, jotka kaikki ovat toimineet vuosia ja olleet hyvin paljon onnellisempia, kuin edelliset. Näistä kolmessa yhdistävänä tekijänä se, että uusperheen isällä ei muita lapsia, kuin yhteiset. Yhdessä on molemmilla vanhemmilla omia, mutta ei yhteisiä. Heillä on asialliset exät ja toimivat välit kaikkiin osapuoliin. Uskon tämän olevan ratkaiseva tekijä.

Varmasti ovat, kunnes tulee taas aika vaihtaa.

[quote author="Vierailija" time="11.09.2013 klo 21:30"]

Numerolle 8.

Minä elän yksin lasteni kanssa ja nauran joka ainoa päivä. En tarvinnut miestä siihen, että olen onnellinen. Kyllä ihmisen pitää tulla yksinkin toimeen ja rakastaa itseään eikä elää vain toisen kautta.

[/quote]

Nyt verrattiin parisuhteita. Meilläkin oli hieno yh aika lasten kanssa 3 vuotta - oli naurua, hassuttelua ja porukalla tekemistä mutta ei se hyvää parisuhdetta korvaa. Tulin loistavasti toimeen köyhänä yh:na lasten kanssa, siitä ei ole kyse enkä vieläkään ole mikään "kauko-ohjattava" pikkuvaimo vaan itsenäinen nainen tässä parisuhteessani. En halunnut hoitaa esim seksuaalisia tarpeitani pelkällä sooloilulla tai yhdenyönsuhteilla joten siksikin tällaiselle seksuallisesti aktiiviselle naiselle parisuhde on paras vaihtoehto. Puhumattakaan siitä että 2 hengen tulot helpottaa kaikkien elämää, pystyimme yhdessä antamaan lapsille paljon enemmän kuin minä yksin!

Jos tuo yh aika lasten kanssa oli hienoa niin tämä uusperheaika  on ollut hienoa++.

8