Opiskelujen aloitus, enkä jaksa mennä yhteistapahtumiin

Lähde niihin, vaikka olisit väsynyt. Muuta elintapoja niin, että riittää energiaa. Yritä löytää kaltaisiasi ihmisiä, ystävät ovat yksi hienoimmista asioista elämässä.

Verkostojen puute voi vielä heikentää mahdollisuuksia työelämässä. 

Syppä vitamiineja ja rautaa, niin alat piristymään.

Mene edes niihin päivätapahtumiin ja etkoille, vaikket itse käyttäisi alkoholia. Itse tein sen virheen, että jättäydyin tapahtumista pois, kun juominen ei kiinnostanut, ja harva minua tunnisti. Sain myöhemmin kavereita sivuaineden pienemmiltä kursseilta, kielten kursseilta, yliopistoliikunnasta ja järjestötoiminnasta, mutta tämä kaikki vaati aloitteellisuutta verrattuna siihen, kuinka helposti pääsee porukoihin ekoilla viikoilla. Kärvistelisin siis pari viikkoa, en yömyöhään, mutta edes joihinkin tutustuisin.

Vierailija kirjoitti:

Verkostojen puute voi vielä heikentää mahdollisuuksia työelämässä. 

Harva samalla vuosikurssilla oleva on tekemässä rekrytointipäätöksiä. Ainoa hyöty on piilotyöpaikkojen vinkkaus, mutta harvemmin näitäkään vinkataan muille kuin hyville ystäville. Päätöksen rekryämisestä tekee sitten joku täysin muu, tiedän tapauksia, joissa hyväveljet saavat jollekulle haastattelun, mutta ei nappaa.

Aivan turhaa nuo fuksitapaamiset ja bileet.

Kannattaa mieluummin keskittyä olennaiseen eli opiskeluun.

Itse muistan, että niiltä kovilta bilettäjiltä usein jäi opinnot kesken eivätkä olleet ns. terävintä kärkeä anyway.

Katsele niitä kavereita sitten opintojen loppupuolella, siinä vaiheessa turhat on tippuneet pois ja niistä jäljelle jääneistä voit katsella niitä, joiden kanssa kannattaa verkostoitua.

Itselleni ei jäänyt oikeastaan yhtään ystävää yliopistovuosita, eikä se minua haitannut mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Verkostojen puute voi vielä heikentää mahdollisuuksia työelämässä. 

Harva samalla vuosikurssilla oleva on tekemässä rekrytointipäätöksiä. Ainoa hyöty on piilotyöpaikkojen vinkkaus, mutta harvemmin näitäkään vinkataan muille kuin hyville ystäville. Päätöksen rekryämisestä tekee sitten joku täysin muu, tiedän tapauksia, joissa hyväveljet saavat jollekulle haastattelun, mutta ei nappaa.

AV:lla saa usein sen käsityksen, että bilettäjät verkostoineen menestyvät samalla kuin oikeasti osaavat hikarit jäävät työttömiksi. Mutta täähän on AV...

Voin kokemuksesta sanoa, että noita tapahtumia ei todellakaan tarvitse kavereiden saamiseen. Aloitan itse nyt kolmannen vuoden yliopistossa, ja ekana vuonna en mennyt kertaakaan mihinkään tapahtumaan. Ajatus isoista tapahtumista tuntui tosi epämiellyttävälle, koska olen ujo enkä viihdy porukoissa. Olen mieluummin yksin tai kahdestaan, jolloin tunnen oloni rennommaksi ja on mukavampi jutustella. Ujoudestani huolimatta olen saanut koulusta monia samanhenkisiä kavereita. Osa käy tapahtumissa ja juhlissa, mutta vietämme sitten yhdessä muuten aikaa ja osa on sellaisia, jotka eivät minun tapaani halua lähteä mihinkään tapahtumiin. Ei niihin kannata väkisin mennä jos ei itsestä hyvälle tunnu.

Itse en ikinä käynyt missään ja hyvin sai kavereita. Kavereiksi valikoitui ne, jotka eivät myöskään käyneet tapahtumissa, hyvin pärjäsi ja oli samantyylisiä kun itse oli.

Ei tietenkään kannata ottaa paineita osallistumisesta. Opiskelun aloitus ja muutto jne on jo nekin voimia kuluttavia. Reippaasti vaan luennoilla tervehdit vieruskavereita, eaittäydyt, ja juttelet jotain ja sit on jo seuraavan kerran muutama jota taas tervehtiä, jne. Siinä se piiri alkaa kasvaa. Ei sitä ihan helpolla kavereitta jää jos noissa normitilanteissa kuitenkin hiukan koittaa ystävystyä.

Itse en käynyt yhdessäkään opiskelijatapahtumassa. Kavereita oli jonkin verran jo ennestään ja yhden uuden kaverin sain opiskeluaikana. Olen pärjännyt hyvin työelämässä ja minulla kaikki se pärjääminen perustuu asenteeseeni töissä ja kykyni opetella työelämässä uusia asioita ja ottaa uusia tehtäviä vastaan. Olisin pärjännyt vieläkin paremmin, jos olisin rohkeampi yrittämään työpaikan vaihtoa useammin.

Kaksipiippuinen juttu; haluat opiskelukavereita, mutta pelkäät että väsyneenä saattaisit antaa huonon kuvan. Sanoisin silti, että mene ainakin osaan nyt syksyn tapahtumista, myöhemmin voit harventaa. Tässä vaiheessa voi olla olennaisempaa, että muut näkevät, että säkin käyt ulkona. Nyt on myös helpointa lyöttäytyä joukkoon, kun kaikki etsivät omia ympyröitään.

Myöhemmin on hyvin sattumanvaraista tutustua keneenkään, lähinnä jonkun projektikurssin parissa tai aktiivitoiminnassa.

Toki on täysi oikeus irtautua kaikesta tyhmästä laumasieluisuudesta, mutta seuraukset on kannettava itse.

PS en ole mikään hönö, yritän vain auttaa.

Minusta taas kannattaisi ainakin johonkin osallistua. Jos ensivaikutelma on, että et halua olla tekemisissä muiden kanssa, voi olla vaikea tutustua myöhemmin. Nopeasti alkaa kaikki sisäpiirin jutut ilmestymään.

Mä en voi edes yh-äitinä osallistua kuin harvoihin juttuihin. Lähtökohtaisesti olen menossa opiskelemaan. Uskon, että kaikki menee omalla painollaan.

Vierailija kirjoitti:

Lähde niihin, vaikka olisit väsynyt. Muuta elintapoja niin, että riittää energiaa. Yritä löytää kaltaisiasi ihmisiä, ystävät ovat yksi hienoimmista asioista elämässä.

Ystävät ovat hienoja! Mutta lähinnä massatapahtumat vain rasittavat ja kuormittavat.

Mun pitää saada ensin rauhassa totutella uusiiin juttuihin. Arvioin realistisesti, että vuoden päästä voisin alkaa solmimaan ystävyyssuhteita

Joskus nää jutut on tuurista kiinni. Ekassa opiskelupaikassa ravasin kaikki tapahtumat läpi kavereiden toivossa vaikken yhtään ole sellainen tyyppi. En sitten saanut yhtään kaveria, vaikka kaikille yritin jutella. Ei siellä ollut toisaalta oikein ketään samanhenkistäkään. Tokassa opiskelupaikassa en mennyt yhteenkään tapahtumaan enkä edes yrittänyt saada kavereita ja niitä tuli siitä huolimatta pilvin pimein, jollain luennolla sattumalta juteltiin. Ehkä ekalla kerralla yritin liikaa.

Luulen, että Suomen väri johtuu eniten testauksen puutteesta.

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että Suomen väri johtuu eniten testauksen puutteesta.

Mikä Suomen väri?

Vierailija kirjoitti:

Joskus nää jutut on tuurista kiinni. Ekassa opiskelupaikassa ravasin kaikki tapahtumat läpi kavereiden toivossa vaikken yhtään ole sellainen tyyppi. En sitten saanut yhtään kaveria, vaikka kaikille yritin jutella. Ei siellä ollut toisaalta oikein ketään samanhenkistäkään. Tokassa opiskelupaikassa en mennyt yhteenkään tapahtumaan enkä edes yrittänyt saada kavereita ja niitä tuli siitä huolimatta pilvin pimein, jollain luennolla sattumalta juteltiin. Ehkä ekalla kerralla yritin liikaa.

Jep tuuria ei voi olla korostamatta tarpeeksi! Mun oli tarkoitus aloittaa 2011, mutta siirsin vuodella eteenpäin. Kun sitten jälkikäteen katselin, niin en olisi siitä vuoden 2011 ryhmästä mitenkään voinut löytää sellaisia kavereita kuin sain 2012.

Ja sanottakoon, että mulle ei mistään yksittäiseltä kielten kurssilta jäänyt mitään moikkailututtua kummempaa, sekin on tuurista kiinni.