Raskauden suunnittelu- halua ja epävarmuutta

Minulla on ollut jo noin vuoden ajan samanlaisia ajatuksia päässäni.. Kaveripiirissä monet ovat jo saaneet lapsia, toisenkin.

Miehelläni ja minulla on asiat myös ns. Mallillaan koska olemme naimisissa ja molemmilla vakiotyöpaikat. Olemme reilu parikymppisiä. En vain osaa päättää "hankitaanko" ikinä lapsia vai ei. Tuntuu, että toisina päivinä haluan sitä enemmän kuin mitään, kun taas toisina päivinä ajattelen "järjellä" että kiva kun saa olla vielä rauhassa ja tehdä mitä huvittaa..

Toisaalta taas tulevaisuus lapsettomana, ikuisesti tuntuu karulta. 

Mieleni on tehnyt tehdä pientä gallupia ihmisten kesken, että "kannattaako" niitä lapsia tehdä vai ei? Tämä on vaikea kysymys..

Niin ja tiedän, että lapsia tulee jos tulee ja siihenkin olen varautunut, mutta tällainen tietoinen päätös on vaikeinta.

Mietimme miesystäväni kanssa myös sopivaa ajankohtaa. Olen jo 30v, mies 39v. Kummallakaan ei ole lapsia ennestään ja olemme olleet yhdessä kohta vuoden. Meillä on yhteinen koti ja kaikki on mennyt todella hyvin. Mies olisi valmis jättämään ehkäisyn pois jo heti mutta itse mietiskelen asiaa vielä.Olemme tunteneet vasta kohta vuoden ja olen periaatteellinen ja haluaisin ensin kihloihin ainakin ja mielellään naimisiinkin. Toisaalta biologinen kello tikittää jo eikä välttämättä edes tule heti raskaaksi. Lapsia ehdottomasti haluamme ja ostimme sitä varten isomman asunnonkin suoraan.

15 Olipa kiva kuulla, että myös jollain muullakin on samaisia ajatuksia.

Kiitokset myös muille positiivisista ja kannustavista kommenteista.

Kyllä meille lapsi joskus tulee, lähinnä ajoitusta mietimme.

Minulla on käytössä ehkäisypillerit, joten lapsi ei meille niin vain tule vaan sen "teko" aloitetaan pillerit jättämällä.

-Ap-

[quote author="Vierailija" time="09.09.2013 klo 08:47"]

Höpöhöpö noille kommenteille, että "jos et ole varma, älä tee lapsia". Olisi monet pariskunnat jääneet ilman perheenlisäystä, jos lapsenteko edellyttäisi ehdotonta varmuutta. Miten kukaan, jolla ei ole vielä omia lapsia, voi olla sataprosenttisen varma siitä, että haluaa lapsia (ja juuri nyt), kun kokemusta vanhemmuudesta ei ole?

En silti tarkoita sitä, etteikö lapsenhankintaa kannattaisi perusteellisesti harkita. Pitää pohtia, onko valmis elämänmuutokseen, sillä sitähän vauvan tulo taloon tarkoittaa. Pitää myös miettiä, onko parisuhde vakaalla pohjalla eli ovatko molemmat sitoutuneita yhteiseloon ja lapsen kasvattamiseen. Jos molemmat ovat aikuisia, (edes suhteellisen) tasapainoisia ihmisiä, ongelmista ja väsymyksestäkin selviää. Molemmilta vaaditaan kykyä ja halua joustaa ja luopua (ainakin joksikin aikaa) omista menoistaan ja asettaa lapsen tarpeet omien tarpeiden edelle. Mieti myös tukiverkostojasi: onko lähistössä isovanhempia, sukulaisia ja/tai ystäviä, joiden avulla saatte välillä kahdenkeskistä aikaa?

Vauvaelämä on sitovaa, kotikeskeistä ja väsyttävää. Oma elämä on hetken aikaa tauolla, mutta pikkuhiljaa sekin helpottaa ja jo parivuotiaan lapsen kanssa voi puuhata monenmoista. Matkustellakin voi, mutta lapsen ruoka- ja unirytmi yms. aiheuttaa omat haasteensa. Pian elämä lapsen kanssa ja hänen ehdoillaan alkaa kuitenkin sujua luonnostaan eikä elämäänsa osaa enää kuvitellakaan ilman sitä lasta.

Eli lyhyesti: lapsen saaminen on aina hyppy tuntemattomaan. En minäkään ollut TÄYSIN varma enkä ollut ihan varautunut vauva-arkeen. Tässä sitä kuitenkin porskutetaan yhden lapsen erittäin onnellisena äitinä ja siitä huolimatta samat kysymysmerkit ovat ilmassa, kun mietimme sisaruksen tekemistä :)

[/quote]

Tavallaan samaa mieltä, mutta tässä oletetaan, että lapsen saaminen on useimmille oikea ratkaisu ja lapsettomaksi jääminen väärä. Näinhän ei välttämättä ole. Meillä vallitsee edelleen tosi voimakkaat normit siitä, että lasten hankkiminen on "default"-ratkaisu. Tämä voi saada ihmiset hankkimaan lapsia, koska kokevat että niin kuuluu tehdä, vaikka eivät olisi niitä niin paljoa halunneetkaan.

Mulle itselleni äitiys oli ehdottomasti oikea valinta, mutta ei välttämättä kaikille.

Jos lapsen haluaa, on vain hypättävä tuntemattomaan ja katsottava mitä tulee. Sain esikoiseni 34v ja on tämä ollut aikamoista...

Olethan valmis siihen että

-et nuku öisin ensimmäiseen 6 kuukauteen kuin parin tunnin pätkissä,siitä eteenpäin lapsi herättää kerran pari yössä

-ensimmäisenä vuotena iltaisin haluat vain nukkua, seksielämä tuntuu kaukaiselta muistolta

-rämmit tiedon ja tietämättömyyden suossa, joka asiaan löytyy neuvolan, lähipiirin, netin,oppaiden, kaupantädin ja naapurin mielipiteet joista koetat summata oman mielipiteesi

-joudut pohtimaan mm seuraavia, rokottaakko vaiko eikö, imetätkö ja kauanko, koska kiinteitä, milllaisia vaatteita, äitilapsijumppaan vai ei, vauvauintiin vai ei, kestovaipat vai kertikset, missä lapsi nukkuu ( jos omassa sängyssä, olet itsekäs ja kylmä äiti eikä lapsi saa hellyyttä, mutta itse nukut paremmin ja parisuhdekin saa mahdollisuuden.... jos vauva nukkuu perhepedissä, saa lapsi lämpöä ja läheisyyttä ja kasvaa siitä tasapainoinen lapsi ja itse nukut huonosti kun pelkäät tukehduttavasi sen)

-varhaiskasvatus varhaiskasvatus... pitääkö lapsen osata jo yksivuotiaana ilmaista että onko kakkahätä (laiskan äidin lapset ei osaa) , oma esimerkki on aina suurin opettaja, et voi enää syödä sohvalla vaan aina keittiön pöydän ääressä

-koet suurimman rakkauden tunteen ikinä, äidinrakkaus voi olla myös todella raskas tunne

-jos haluat viettää aikaa ilman vauvaa,huono omatunto jyskyttää koko ajan takaraivossa

-joka aamu seuraavat vuodet lapsi herää aikaisin aamulla, voit vain odottaa että kasvaa niin isoksi että osaa itse laittaa piirrettyjä tulemaan

ja kaikkea muuta, lapsen tulo muuttaa elämän täysin ja voi vain ihmetellä että mihin se aika oikein menee.

Univelka on kuin muisto vain kun pieni lapsi istuu sylissä ja halaa tiukasti.

p.s ja aivotoiminta on lähes nollassa kunhan olet tarpeeksi kauan lapsen kanssa kotona :) kuten huomaat tämänkin tekstin sekalaisuudesta

Epävarmuus on ihan normaalia, mulla pahin pakokauhu iski kun plussasin :)

Toisaalta jos haluatte nauttia vielä vapaudesta niin siirtäkää yrityksen aloitusta vaikka vuodella tai parilla. Olette kuitenkin vielä nuoria ja jos on esim. selkeitä asioita, jotka haluatte ensin toteuttaa kaksin, kuten vaikka pidempi ulkomaanreissu niin tehkää se ensin "alta pois".

Lapset mullistaa koko maailman, harva lasten hankintaa kuitenkaan katuu. On muuten tosi iso juttu jos lähipiiristä löytyy lähes samanikäisiä lapsia, mulla on ainakin ollut aika yksinäistä kun kaverit on vielä lapsettomia.

Miettikää mitä haluatte, vuosi tai pari ei tuossa kohtaa ole iso juttu kun olette kuitenkin noin nuoria. Jos taas vauvakuume iskee niin silloin se voi tuntua pitkältäkin ajalta odottaa..