Raskauden suunnittelu- halua ja epävarmuutta

Epävarmuus kertoo tosiaan, että ymmärrätte, miten iso asia lapsi on. Kuuluu asiaan.

Meillä kesti myös mietintä. Ollaan nyt 32 ja 33. Yhdessa oltu 6 vuotta, josta 2 naimisissa. Pillerit lopetin heti häiden jälkeen ja hyvä niin, kesti tosi kauan että omat hormonit heräsivät. Yritys alkoi vasta 9 kuukautta sitten. Nyt raskaana ja laskettuaika huhtikuun lopulla. 

Vieläkin vähän hirvittää, mutta innoissamme odotetaan ja toivotaan, että kaikki menee hyvin. Jotenkin se epäilys häipyi, kun plussaa testi vihdoin näytti. :)

Ei ole pakko tehdä lapsia " koska kaveritkin". 

Jos voisin tehdä kaiken uudestaan ... odottaisin teinä vielä pari vuotta. Oikeasti. Nauttikaa siitä ihanasta vapaudesta. Tehkää romanttisia reissuja kahden kesken, seikkailkaa! Tehkää niitä muistoja jotka sitten myöhemmin kun ei unettomuudesta repaleisena olla vuoteen rakasteltu, kantavat teitä eteenpäin ja pitävät teidät yhdessä.

Lapset todellakin mullistavat koko maailman, vaikka kuinka ajattelette että teille ei käy niin. Ja riippuen siitä minkälaiset lapset saa, pikkulapsivuodet voi viedä oman itsensä ja parisuhteen jaksamisen äärirajoille. Tosin se on ihanaa ja pakahduttavaa se rakkaus lapseen, sitä ei korvaa mikään ja todellakin tyhjille jää elämä jos sitä ei koe.

Mutta kun teillä nyt on sitä aikaa ja vasta menitte naimisiin ... odottaisin.

Aina tuntuu siltä, ettei ole oikea aika. Turha odotella enää, jos olette kuitenkin aina lapsia halunneet. Elämää on myös lasten jälkeen.

Komppaan #23.

Luokaa vahva pohja suhteelle ja identiteetti teille yhdessä ennen kun lapset tulevat. Pikkulapsiaika ottaa koville parisuhteen kannalta. Liian moni saa lapsia heti naimisiinmentyään ja sitten kun ottaa koville erotaankin. Ei sillä että teille näin välttämättä tapahtuu, mutta varautukaa että se voi olla todella raskasta ja siihen tarvitaan parisuhteen voimavaroja. :)

t. melkein erottiin, mutta onneksi ei sitten kuitenkaan

23:lle, minä taas, jos voisin tehdä kaiken uudestaan...en todellakaan odottaisi, vaan alkaisin yrittää raskautta ainakin viisi vuotta aikaisemmin. Koska lapsen saamiseen menikin sitten seitsemän vuotta (joista kuusi vuotta hoidoissa), vaikka mitään vikaa ei minusta tai miehestä löytynyt. Kk-kierto pelittää, hormonitasot hyvät, ei lihavuutta, ei huonoja elintapoja, ei seksitauteja, ei muitakaan sairauksia, jne. jne. Emme siis yhtään mistään olisi voineet aavistaa, että ongelmia lapsensaannissa tulisi. Nyt saimme kyllä onneksemme yhden ihanan lapsen, mutta emme useampia. Jos olisimme aloittaneet viisi vuotta aiemmin yrityksen (29-vuotiaina), olisi ehkä natsannut toisenkin kerran. Ehkä. Mutta jos olisimme odottaneet vielä pari vuotta, olisimme ehkä jääneet lapsettomiksi.

Kiitos vastauksista.

Emme siis lasta tekisi, kun kavereillakin on. Ennemminkin ajatuksena, että lapsista olisi seuraa toisilleen ja meidän aikuisten ystävyys jatkuisi. Kirjoittaja 20 tästä sopivasti kirjoittikin.

Ja me olemme olleet jo yli 6 vuotta yhdessä, et mikään kihloihin-naimisiin ja lapsi vuodessa projekti tämä ei ole. Elämä on näiden vuosien aikana ehtinyt meitä jo karaista, vaikeita aikoja on ollut. Halua yhdessä oloon on onneksi löytynyt. Reissattukin on suurimmat kaupunkikohteet ja monet kaukokohteista.

Tuota ehkäisyn lopettamisen jälkeistä hormoonien palautumista olen miettinyt, hormonaalinen ehkäisy ollut 6v käytössä. Ja mahdollisia muita vaikeuksia lapsen saannin suhteen. Näistähän ei voi ikinä tietää, mutta pitkällä pitkityksellä voi tehdä hallaa kuten 26 kertoi kokemuksistaan.

-Ap-

Ei kannata jos ei todella, todella ole sitä halua.

koskaan ei tule sitä oikeaa aikaa..joten sitä ei kannata odottaa! Mutta jos on jo melkein kolmekymppinen eikä vieläkään tiedä mitä haluaa niin ehkei niitä lapsia sitten kannata tehdä?? 

koskaan ei tule sitä oikeaa aikaa..joten sitä ei kannata odottaa! Mutta jos on jo melkein kolmekymppinen eikä vieläkään tiedä mitä haluaa niin ehkei niitä lapsia sitten kannata tehdä?? 

Tähän asti lapset ovat olleet suunnitelmissa aina. Nyt, kun pitäisi ryhtyä toimeen ja jättää ehkäisy pois herää pieniä epävarmuuden tunteita. Toisena päivänä ollaan jo tekemässä, toisena mietitään lisäaikaa. Lopputulos on, että joskus lapsia tehdään kuitenkin.

-Ap-

ei lapsia tehdä, niitä saadaan jos hyvin.käy!

Höpöhöpö noille kommenteille, että "jos et ole varma, älä tee lapsia". Olisi monet pariskunnat jääneet ilman perheenlisäystä, jos lapsenteko edellyttäisi ehdotonta varmuutta. Miten kukaan, jolla ei ole vielä omia lapsia, voi olla sataprosenttisen varma siitä, että haluaa lapsia (ja juuri nyt), kun kokemusta vanhemmuudesta ei ole?

En silti tarkoita sitä, etteikö lapsenhankintaa kannattaisi perusteellisesti harkita. Pitää pohtia, onko valmis elämänmuutokseen, sillä sitähän vauvan tulo taloon tarkoittaa. Pitää myös miettiä, onko parisuhde vakaalla pohjalla eli ovatko molemmat sitoutuneita yhteiseloon ja lapsen kasvattamiseen. Jos molemmat ovat aikuisia, (edes suhteellisen) tasapainoisia ihmisiä, ongelmista ja väsymyksestäkin selviää. Molemmilta vaaditaan kykyä ja halua joustaa ja luopua (ainakin joksikin aikaa) omista menoistaan ja asettaa lapsen tarpeet omien tarpeiden edelle. Mieti myös tukiverkostojasi: onko lähistössä isovanhempia, sukulaisia ja/tai ystäviä, joiden avulla saatte välillä kahdenkeskistä aikaa?

Vauvaelämä on sitovaa, kotikeskeistä ja väsyttävää. Oma elämä on hetken aikaa tauolla, mutta pikkuhiljaa sekin helpottaa ja jo parivuotiaan lapsen kanssa voi puuhata monenmoista. Matkustellakin voi, mutta lapsen ruoka- ja unirytmi yms. aiheuttaa omat haasteensa. Pian elämä lapsen kanssa ja hänen ehdoillaan alkaa kuitenkin sujua luonnostaan eikä elämäänsa osaa enää kuvitellakaan ilman sitä lasta.

Eli lyhyesti: lapsen saaminen on aina hyppy tuntemattomaan. En minäkään ollut TÄYSIN varma enkä ollut ihan varautunut vauva-arkeen. Tässä sitä kuitenkin porskutetaan yhden lapsen erittäin onnellisena äitinä ja siitä huolimatta samat kysymysmerkit ovat ilmassa, kun mietimme sisaruksen tekemistä :)

Oletteko miettineet sitä, että nuo asiat, joiden suhteen epäröitte, eivät välttämättä olekaan itse lapsi vaan muut asiat, joita ajattelette asiaan kuuluvat, esim. muuttaminen pois kaupungista. Mitä jos saisitte kuulla, että kaupunki voisi olla ihan hyvä paikka lapsellekin elää ja kasvaa? Tai että lapsen kanssa voi oikeasti matkustaa ja tehdä kaikkea mitä ennenkin (poislukien alkoholinhuuruiset illanvietot)?

Noin käy itsestäänselville asioille. :)

Olet tahtonut lapsia ja muillakin niitä jo on niin sinullakin tarttee olla. Mitä kaikkea hommaat itsellesi vaan koska muillakin on? Entä onko sinulla mitä muilla ei ole?

Vaikka olet aina halunnut lapsia niin et sinä niitä ole silti kaivannut ja todella tahtonut. Olet vaan myöntäillyt mutta miten pitkälle niin voi mennä? Sinun kohdalla naisena se on parempi myöntää ennenkö alkaa hommaamaan lasta koska sinä kannat sikiön.

Lapsi on osa perhettä. Meillä on neljä lasta ja ollaan välillä viikko-pari matkalla. Meillä on harrastuksia ja lapsien harrastuksistakin on muodostunut uusia asioita vapaaehtoisjuttuina, samaten koululla saa olla aktiivinen ja minusta se on mukavaa.

Tuota mukava kaksio asiaa en ihan ymmärtänyt. Sen voi jättää vuokralle niin muutatte siihen kun taas lapsi/lapset muuttaa pois kotoa? Ihania koteja löytyy vaikka miten paljon.

Mutta kahden ette enää olisi. Lapsi on osa teitä molempia ja tuo mukanaa erilaisia haasteita ja asioita.

Oma elämä voi muuttua ja pahojakin asioita tapahtua. Vaikka nyt elämä on hyvää ja tasaista niin terveys voi mennä tai toinen teistä joutua onnettomuuteen tai tulla työttömyys. Pahimmillaan tämä arkinen elämä loppuu hetkessä kuolemaan. Elämä ei ole helppoa mutta minusta kaikkea ei pidä eikä voikaan suunnitella täydelliseksi. Joko tahtoo lapsen tai tahtoo olla vaan kahden. Ja se on vaan teidän asia. Melko kammottavaa lapselle on syntyä vaan koska pitää saada 1-2 lasta. Lapsi hankitaan koska sen tahtoo saada. Ja tosiaan, moni ei lasta saisi tai lapsen menettää niin tälläiset pohdinnat tuntuu taas heistä vääriltä. He näkevät miten julmaa elämä on. Joku oikeasti on aina tahtonut isäksi, eikä sitä koskaan voi olla jos ei ole ollenkaan siittiöitä vaikkapa. Tottakai on erilaisia tapoja hommata lapsi mutta ihan biologiselta kannalta: että vaan pohditaan halutaanko lapsi vai ei. Ehkä huomenna tai ensi kuussa. Vähän kuin olisi maitohyllyllä ja pohtii ottaako viiliä vai jogurttia vai jättääkö väliin? :) Ehkä ei ole vielä sinun aika hommata lasta vaan jättää väliin.

7. En tiedä  muista, mutta itselläni on lapset kaikki (esikoinenkin) haluttuja ja kaivattuja.

Minusta ihminen ottaa vääränlaisen riskin jos alkaa vanhemmaksi ilman että tahtoo sitä. En ole lasta heti saanut mutta onneksi tuli luomuna ja olen lapsen menettänyt ja haudannut maahan.

Tietty epävarmuus on ihan normaalia ja kertoo minusta siitä, että ymmärrätte, miten isosta asiasta on kyse ja miten pitkäksi aikaa olette sitoutumassa lapseenne. On minusta ihan normaalia, että sellainen vastuu hiukan pelottaa ja mietityttää.

Hyvin harva aidosti katuu sitä, että sai lapsen. Yleensä kaikki kokevat lapsen rikastuttavan elämää.

En väitä, etteikö lapsen myötä elämä muuttuisi, mutta lapsi ei myöskään tarkoita sitä, että sitten ei enää koskaan syödä ravintolassa tai matkustella. Lapsenkin kanssa voi matkustaa ja tehdä asioita. Vauva-aika on loppujen lopuksi tosi lyhyt.

Epävarmuus kuuluu asiaan. Et voi suunnitella itse elämääsi täydellisesti. Täytyy olla valmis muuttumaan itse ja muuttamaan joitain asioita vielä monta kertaa.

Kaupungissa on ihan kiva asua lapsenkin kanssa ja voi tutustua sellaisiin paikkoihin, mihin ei eksyisi ilman lasta ollenkaan...

Minä tein lapsen, koskan mieheni sitä halusi. Itse olin epävarma asiasta vielä synnytyksen kynnykselläkin. Nyt kun on tuo nyytti kainalossa, se on kaikkein rakkain asia elämässäni enkä vaihtaisi sitä mihinkään. Tiedän kyllä, että niin ihmiset lupailivatkin, mutta en olisi etukäteen uskonut itse tuntevani näin. Viis siitä, etten enää pääse spontaanisti kauppaan tai ravintolaan. Pelkkä lapsen katseleminen ja jokeltelu hänen kanssaan tuovat minulle paljon paljon enemmän onnea. Sitä paitsi me olemme kyllä päässeet kahdestaankin miehen kanssa ravintolaan ja elokuviin, koska olemme olleet valmiit maksamaan kunnolliselle lapsenvahdille. Ehkä tässä voisi toisenkin muksun tehdä...

Vahingossa tämä lapsi meillekin tuli. Monesti ollaan puhuttu, että jos olisi tätä alettu suunnittelemaan, niin olisi jäänyt tekemättä.