Mitä tekisitte jos puoliso alkaisi jankuttaa kirkosta

Sanoisin sille että hän tekee oman päätöksensä ja minä teen omani, ja keskustelu loppuu tähän.

Ei hän alkaisi jankuttaa. Hän tietää että yhteiset arvot ovat minulle niin olennainen asia, ettei hän asettuisin noin tärkeässä asiassa poikkiteloin.

Lienee jokaisen omaasia

Alistuisin ja jättäisin sen lapsia hyväksi käyttävän kerhon.

En mitään.   Mies voi erota kirkosta kun sitä kerran haluaa.

Itse maksan kirkollisveron omasta palkastani, joten se ei kuulu miehelleni mitenkään.

Eikä fiksut ihmiset pakota liitossaan toista mihinkään sellaiseen, mitä toinen ei halua.

Sanoisin että erosin jo vuosia sitten

Haluan pysyä kirkon jäsenenä.  Mitä se muille kuuluu.

Ja mikä siinä on niin kummallista, jos haluaa kuulua kirkkoon?

Sehän on jokaisen oma henkilökohtainen asia, aivan samoin kuin ketä äänestää jne.

Mies eroaa, minä en. En tokikaan painostuksen takia eroaisi.

Sehän tietysti riippuu. Jos minua kiinnostaisi miksi hän tuntee asiasta niin vahvasti, kysyisin "miksi tunnet asiasta niin vahvasti". Jos taas se perustelukeskustelu olisi käyty jo, js minua ärsyttäisi jankkaus, sanoisin että "minua ärsyttää kin jankkaat" jne. Pelkän jankutuksen vuoksi en olisi kirkosta eroamassa, mutta jos puolisoni pystyisi osoittamaan että siitä on jokin olennainen hyöty, niin toki toimisin sen mukaan - tyyliin jos vaakakupeissa olisi lapsen tarpeellinen puheterapia vs. kirkon jäsenyys.

Hypoteettinen ajatuskulku sikäli, että itse erosin kun tajusin mitä toimintaa rahoillani tuen, mm. mille "henkiparantajille" ev.lut. kirkko tilojaan tarjoaa käyttöön.