Kenen puolella olisit tässä tilanteessa? 6v silittänyt kaverin kissaa hännästä ja se raapaisi kipeästi käteen, kaverin äiti väittää että lapsi veti kissaa hännästä

Vierailija kirjoitti:

Olisin lapsen puolella joka tapauksessa. Selittäisi, ettei kissaa saada vetää hännästä ja vieras eläin voi luulla, että sitä vedetään vaikka vain koskee. Varsinkin jos sitä on aikaisemmin vedetty hännästä. Siinä lapsi saa tukea ja opetusta oli tapahtunut mitä tahansa. Ja tapaus meni hyvin. Lisää otti ohjat, mutta lapsi tuskin hirveästi kärsi kissan komentamisesta. Kaikki kärsii aikuisten sekaantumisesta asiaan. Jos kissan omistaja ei pääse asiasta yli, niin (tai täällä kissojen omistajat) niin se vaikuttaa aika nipolta muissakin asioissa. Tai sitten niiltä jotka puhuvat eläimestä hän ja pitävät lapsena.

"Lisää"= kissa otti ohjat

Vierailija kirjoitti:

Av-raati on puhunut:

Ollaan kissan puolella.

Ongelma tässä varmaan on se kissan omistaja. Hän varmaan selittää joka puolella kuinka lapsi veti hännästä. Kuka haluaa lastaan mustamaalattavan? Varsinkaan, jos lapsella ei ole ollut mitään taipumusta kaltoinkohdella eläimiä.

Meillä oli koiranpentuja ja niitä sai tulla koko asuinalueen lapset paijaamaan. Kerrottiin säännöt ja joka lapsi oppii ne. Toiset oli erittäin varovaisia ja toiset reipoaampia. Ja pennut innoissaan pureskeltavista vieraista.

Itse olen välillä todella turhautunut meillä kyläileviin lapsiin, joille tulee pakkomielle etsiä meidän kissa. Sanon välillä todella tiukkaan sävyyn, että kissan täytyy antaa olla siellä missä se on. Että se on eläin ja haluaa olla rauhassa. Jotkut uskoo, jotkut ei. Muutama on saanut kynsistä sitten, kun ei ole uskonut. Ei kiinnosta, mitä ovat asiasta kotonaan itkeneet, jos ovat. 

Eläimiin ei kosketa ilman lupaa, eikä varsinkaan sen jälkeen kun on kielletty koskematta.

Omat lapseni uskovat tämän hyvin. 

Ensinnäkin: lapset valehtelee aina. Aina. Varsinkin jos ovat tehneet jotain kiellettyä tai satuttaneet itsensä tai pelkäävät rangaistusta. Sellaista lasta ei olekaan joka ei valehtelisi. Vanhemmat on ilmeisesti unohtaneet tämän tosiasian, tai sitten ovat vain tyhmiä. Toiseksi: tuollainen pikkujuttu olisi pitänyt unohtaa saman tien, eikä edes jatkaa keskustelua asiasta.

Minä olin 6v ja meillä oli narttukissa. Keväällä pyöri vieraita kolleja pihalla. Minä menin silittämään yhtä vaan se ei tykännytkään siitä vaan puri ja raapi ranteeseeni niin, että toppapuvun läpi tuli jälki ihoon. Vanhemmille kerroin, että olin ihan omissa oloissani kun tämä vieras kissa hyökkäsi kimppuun :-O

Uskoisin kissaa ja aikuista.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin: lapset valehtelee aina. Aina. Varsinkin jos ovat tehneet jotain kiellettyä tai satuttaneet itsensä tai pelkäävät rangaistusta. Sellaista lasta ei olekaan joka ei valehtelisi. Vanhemmat on ilmeisesti unohtaneet tämän tosiasian, tai sitten ovat vain tyhmiä. Toiseksi: tuollainen pikkujuttu olisi pitänyt unohtaa saman tien, eikä edes jatkaa keskustelua asiasta.

Lapsi ei valehtele silloin, jos ei aidosti ole tehnyt sitä, mistä syytetään.

Parhaimmillaan lapsi ei edes todistetusti ole ollut paikalla, mutta sehän ei sinua ja kaltaisiasi hetkauta, kun tullaan vaatimaan oikeutta tai korvauksia. "Lapset valehtelevat aina!"

En pohtisi asiaa sen kummemmin. Sanoisin lapselle ettei koske kissoihin enää ollenkaan. Seuraavalla kertaa ei siten tule enää, jos lapsesi tottelee sinua. Mulla on kaksi kissaa, joita lapset saa silittää jos molemmat osapuolet niin haluavat. Ei haittaa josa vähän koittaa  vetää hännästä, kissat kyllä sanoo itse asiasta. Olen nähnyt kun siskoni poika luullen ettei kukaan näe, nyppi kissaa selkäkarvoista. Kissa sitten kääntyi salamannopeasti ja näpsäisi hampailla kevyesti kiusaajaansa. Poika tuli huuli mutrulla selittämään miten kissa yhtäkkiä vain häntä puri. Minä sanoin että älä viitsi valehdella, näin kyllä mitä tapahtui, ja olen sanonut miten kissaa pitää kohdella, ja jos et kohtele hyvin niin se puree. Ihan oma syysi siis. Äidillensä meni sitten itkemään pahaa tätiä ja kissaa, niin äitinsä snoi että älä sitten koske kissaan enää ikinä. Ja hyvä näin. OVat vielä nykyäänkin kavereita, poika ja kissa :)

Vierailija kirjoitti:

Kun koira on purrut lasta vastaavalla tavalla vierailulla, niin silloin ajatellaan että aikuisen  olisi pitänyt huolehtia siitä ettei näin käy.

Te riitelette siitä oliko kissan raapaisu oikeutettua vai ei tai tekikö lapsi jotain provosoidakseen raapaisun.

Kyllä minusta voi ajatella että kissan omistajan olisi pitänyt valvoa tilannetta niin ettei tilannetta pääse syntymään.

Nythän lapsen kannattaa pysyä tuosta kissasta kaukana ja muitakin lähestyä muuten kuin häntään koskemalla, tai sitten ei kannata lähestyä 1vieraita kissoja lainkaan.

Tässä on tosiaan hyvä pointti. Tajusin itse ajattelevani juuri noin. Koiran omistajan pitää huolehtia, ettei koira näyki missään oloissa, ja kissa saa tehdä koulutuksen itsen. Täytyy syventyä tähän asiaan vähän enemmän. 🤔

Minun mummolassa oli kissa jota pelkäsin. En olisi millään hinnalla koskenut tai edes mennyt sen lähelle. Se kyllä hyökki minun kimppuuni mistä sattui. Se oli sille huvia. En muista kävikö se aikuisten kimppuun. Aikuiset eivät sitä pelänneet. Turha minulle selittää ettei kissat raavi ilman syytä. Sitäkään kissaa ei varmaan oltu kiusattu, se vain oli alueen Kingi. Veikkaan että kiusasi koiria samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset, joilla ei ole eläimiä, eivät tajua, että eläimet eivät ole leluja ja loukkaantuvat ja järkyttuvät syvästi, kun eläin käyttäytyy kuin eläin.

No jaa, tai sitten toiset ihmiset vaan on tyhmiä, oli eläimiä itsellä tai ei.

Kyllä mäkin esim. tiedän naisen, joka antoi taaperoidensa käsitellä perheen koiraa ihan miten sattuu, lapset kävi tökkimässä koiraa nenään ja silmiin kun se yritti levätä ja vaikka ja mitä ja äiti vaan nauroi, että noin se koira tottuu lapsiin ja lapset oppii sitten kun koira vähän ärähtää, vaikka ulkopuolelta yritti sanoa että hei, kohta käy huonosti. No sitten kun se koira sai tarpeekseen ja alkoi näykkiä niitä lapsia niin kauheetahirveetäkauheeta mikä luonnehäiriöinen piski olikaan ja eikun piikille... Luulee olevansa joku oikeinkin fiksu eläimien kanssa mutta noh, sama setti jatkuu seuraavienkin kanssa. Varmaan joku taas kohta lähtee "pitovaikeuksien" tai "muuttuneen elämäntilanteen" vuoksi kiertoon.

Että ei se lemmikin omistaminen automaattisesti tarkoita että olisi hyvä ja ymmärtäväinen lemmikin omistaja, ihan kuten se, että on onnistunut sukusoluillaan lisääntymään, ei takaa sitä että tämä lisääntyjä on fiksumpi lasten kanssa kuin joku fiksu lisääntymätön.

Lasten on hyvä oppia, että eläimet saattavat reagoida siten, että satuttavat ihmistä.  Se on niiden puolustuskeino silloin, kun kokevat itsensä  uhatuksi.

Useat kissat eivät pidä siitä, että niiden häntään kosketaan, saati, että siitä vedetään, se kun sattuu.

Tosin taitaa olla ap:n keksimä koko juttu.

Meillä oli aikoinaan syntymäkuuro kissa, johon ei tietenkään sopinut koskea ilman, että kissa huomasi ensin ihmisen ja silloinkin varoen. Kaverin lapsi oli hoidossa minulla  ja kerroin hänelle, että saa kyllä silitellä muita kissojamme, mutta tuohon nimenomaiseen en suosittele hänen koskevan, koska se todennäköisesti raapaisee (puolustautuu).

Lapsi ei totellut, lähestyi kissaa useamman kerran ja minä aina menin väliin. Sitten pyysin häntä odottamaan hetken Kaivoin esille puhdistustarpeet ja laastarit niin, että lapsikin näki ne ja sitten ilmoitin lapselle, että nyt olen valmistautunut siihen, että hän menee koskemaan kuuroon kissaan. Eipä kiinnostanut enää.:)

Eläimiäkin tulee aina kohdella kunnioittavasti. Ne eivät ole leluja.

Miks jollain 6-vuotiaalla on lemmikkilisko, kysyn vaan. Kai te mammat tajuatte että ne on eläviä eläimiä, eikä lasten leluja.

Yhden kaverin kissa on mua raapaissut kesken silittämisen (ei hännästä). Ensin oli kivaa, mutta tuo oli ilmeisesti sen tapa ilmoittaa että silitys riittää. Jokseenkin v-mainen eläin.. Silitin sitä kyllä sen jälkeenkin, mutta en niin pitkään.

Eli ehkä oli "kova" silitys, ehkä jotain muuta. Mutta toki kaverin äidin olisi pitänyt lohduttaa ja selittää asiaa, jos lapsi nyt on itkenyt siellä.

ei ihme että naiset väsyy metatöihin, tehdään joka ikisestä naarmustaki hirveä viikon kestävä show.

ei normaali ihminen miettis tuommosta kahta sekuntia, mutta F-dg- tyypit on sitte erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lopetettavaksi sellaiset arvaamattomat kissat joutaa.

Samantien voisi lopettaa lapset, jotka kiusaavat eläimiä, ja äidit ja etenkin lusmuisät, jotka narsistilapsia kasvattavat.

Voitko mennä kansanedustajaksi?  Sun kaltasia tarvittais ettei maailma sekoo lopullisesti kohta.

En kummankaan puolella. Ikävä vahinko. Minäkin uskon että lapsesi puhuu totta. Toiset kissat eivät siedä sitä että niiden häntään kosketaan, kun taas meidän kissa ei ole millänsäkään vaikka tapanani on silittää niin että puristan kevyesti hännästä.

Veti tai silitti nii kissat harvoin tykkää ku häntään koskee. Ja kissat puolustautuu raapasemalla. Lapselle on hyvä opettaa mihin kissaa saa koskea ja mihin ei ja helpoin ku kysyy omistajalta et mistä se yksilö pitää ja mistä ei. Mulla esim on kissa joka antaa koskea häntää ja mahaa vaikkei kissat yleensä tykkää. Mut ku hipaseeki tassua nii saa kunnon raivarin.

Lapselle hyvä opetus että eläimet arvaamattomia, oli sitten silitys tai hännästä veto. Ei kai se lapsi kuollut siitä kuitenkaan vaan tuli harmittomat pintanaarmut jotka hävinneet parin päivän päästä, joten mitä väliä kenen syy se oli?

turha olla kenenkään puolella. asia vain tapahtui ja lapsi oppi kokemuksen kautta.  sellaista sattuu, kissat on kissoja ja lapset on lapsia.

Kissat eivät pidä siitä että niitten häntää räplää edes  oma väki ja vielä vähemmän jos koskettelija on vieras lapsi. Se on kissalle uhkaava tilanne ja tassun huitaisu ja naarmu on varoitus: näpit irti minun hännästäni.

Lapselle arvokas oppitunti siitä että vierasta eläintä on paras olla koskettamatta ilman aikuisten lupaa ja ohjausta. Kyllä kissa itse tulee juttusille jos haluaa silityksiä.