Koulualtistumisia jo 13 koulussa (viikossa) - koulut eivät voi olla lähiopetuksena turvallisesti

Vierailija kirjoitti:

Sitä vartenhan ne lapset koulussa käyvät, että saavat normaalia opetusta.

Toistaiseksi alakouluissa on ollut vähän jatkotartuntoja. Pinnat eivät ole oleellinen tartunnan lähde.

Jos brittiläinen alkaa levitä, on etäopetus perusteltua.

Koulujen järjestelyt on nyt tehty niin, että yhden lapsen kontaktien määrä on rajattu JA pystytään jatkamaan normaaliopetusta.

Eivät saa eikä ole.

Vierailija kirjoitti:

Sitä vartenhan ne lapset koulussa käyvät, että saavat normaalia opetusta.

Toistaiseksi alakouluissa on ollut vähän jatkotartuntoja. Pinnat eivät ole oleellinen tartunnan lähde.

Jos brittiläinen alkaa levitä, on etäopetus perusteltua.

Koulujen järjestelyt on nyt tehty niin, että yhden lapsen kontaktien määrä on rajattu JA pystytään jatkamaan normaaliopetusta.

Yhden lapsen kontaktien määrä on rajattu? Ehkä jossain, mutta ei todellakaan yleisesti. Tuntemissani kolmessa Helsinkiläiskoulussa on kontaktien määrä täsmälleen koko koulun oppilaiden määrä + omat opet yms.

Eikä mistään normaalista opetuksesta ole tietoakaan. Enimmäkseen syksy oli kaaosta.

Lapsen kanssa jo kaksi päivää käyty läpi, missä opetus menee. Että osataan itse taas opettaa.

T. Helsinkiläinen äiti

Täsäthän on päätös, että opetussuunnitelmasta ja tuntimäärästä ei saa poiketa. Toki tämä on ristiriidassa turvaohjeiden kanssa, mutta niilähän on pyyhitty ties mitä jo aikaa sitten. Olen kyllä itsekin ihmetellyt suuresti tätä opettajien välinpitämättömyyttä ja kapinahengen putetta. Jotain selityksiä tulee mieleen, vaikka eivät nämä nyt koko tilannetta selitä

- Moni on tietenkin ilman virkaa, silloin on vaan pakko mielistellä.

- Moni varmaan pelkää oman työnsä muuttuvan näkymättömäksi etäkoulussa, eikä halua leimautua lasikaksi.

- Ympäristö turruttaa. Kun koulussa on kuitenkin koko aika päällä kymmenet lähikontaktit, niin ei sitä jaksa koko ajan pelossa elää

- Kun ilmeisistä riskeistä huolimatta ei vielä ole omalle kohdalle osunut, niin tulee väärää varmuutta siitä, että ei jatkossakaan osuisi

- Opettajat on usein hyvinkin auktoriteettiuskollisia. Kun on alusta asti sanottu, että riskiä ei ole, niin sillä sitten mennään.

Mikai niitä opettajia ei rokoteta?? Säästäis murheet siitä, kuka tai opettaako kukaan, kun opettaja sairaana...

Opettajana mielelläni ottaisin piikin, mutta ei se poistaisi sitä, että pikkunuhastakin pitäisi aina jäädä kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Täsäthän on päätös, että opetussuunnitelmasta ja tuntimäärästä ei saa poiketa. Toki tämä on ristiriidassa turvaohjeiden kanssa, mutta niilähän on pyyhitty ties mitä jo aikaa sitten. Olen kyllä itsekin ihmetellyt suuresti tätä opettajien välinpitämättömyyttä ja kapinahengen putetta. Jotain selityksiä tulee mieleen, vaikka eivät nämä nyt koko tilannetta selitä

- Moni on tietenkin ilman virkaa, silloin on vaan pakko mielistellä.

- Moni varmaan pelkää oman työnsä muuttuvan näkymättömäksi etäkoulussa, eikä halua leimautua lasikaksi.

- Ympäristö turruttaa. Kun koulussa on kuitenkin koko aika päällä kymmenet lähikontaktit, niin ei sitä jaksa koko ajan pelossa elää

- Kun ilmeisistä riskeistä huolimatta ei vielä ole omalle kohdalle osunut, niin tulee väärää varmuutta siitä, että ei jatkossakaan osuisi

- Opettajat on usein hyvinkin auktoriteettiuskollisia. Kun on alusta asti sanottu, että riskiä ei ole, niin sillä sitten mennään.

Kuule. Meillä opettajilla on hyvin vahva kokemus siitä, ettei meitä kuunnella. Meitä ei viitsitä kuulla asiantuntijoina kouluja koskevassa päätöksenteossa, ja meidän ammattikuntamme päälle syljeskellään henkisesti kostoksi ”pitkästä kesälomasta”.

Koko viime kevään yritimme hyvin voimakkaasti tuoda esille kantojamme ja avata muille koulujen todellisuutta. Silti meidät jyrättiin täydellisesti, meitä pilkattiin, haukuttiin laiskoiksi pelkureiksi, meistä tehtiin loukkaavia pilapiirroksia ja esiin nostettiin pääosin niiden opettajien toimintaa, jotka eivät syystä tai toisesta saaneet päivässä tai viikossakaan pystyyn täydellistä etäoppimisympäristöä. Olemme lopen uupuneita. Itse olen ollut erittäin kriittisenä äänenä yrittämässä vaikuttaa tilanteeseen, mutta kun mikään ei vaikuta mihinkään, alkaa olla pakko alistua ja mennä selviytymismoodiin. Meidänkään koulua ei saatu kiinni edes viimeisiksi päiviksi ennen joulua, vaikka tartuntoja ilmeni oppilaiden keskuudessa useita ja ensimmäinen opettajista sairastui.

Tämän kirjoittaessanikin tiedän, että pian ilmestyy joukko mollaajia kertomaan, miten helppoa hommamme on, ja erityisesti etäopetus, miten pienestä valitamme, miten ”ei voi olla noin rankkaa” jne. Itse tässä mietin alanvaihtoa, koska kohta natisee 20-vuotinen avioliitto, kun minusta ei töiden jälkeen jää mitään annettavaa kotiin. Toki sekin on internetin tietäjien mukaan oma vikani, kun en osaa tehdä työtäni siihen annetussa ajassa. Laskennallisesti 54 tunnin pitäisi tällä hetkellä riittää viikoittain (minulla on pakottavista syistä paljon ylitunteja). Muiden kuin opettajien mielestä minulla on lyhyet päivät ja niin helppo työ, että siihen voi jatkuvasti lisätä jotain.

No joo. Anteeksi nyt sitten, ettemme minä ja kollegani ole nyt osanneet tätä koronaakin hoitaa. Mitä, jos vanhemmat joskus lähtisivätkin PUOLUSTAMAAN opettajia tällaisissa asioissa sen sijaan, että osallistuvat lällättelyyn? Teidän nuorianne minä oman jaksamiseni kustannuksella opetan ja kasvatan, heidän palautteensa mukaan toistaiseksi vielä hyvällä menestyksellä. Mutta kuinka kauan, en tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täsäthän on päätös, että opetussuunnitelmasta ja tuntimäärästä ei saa poiketa. Toki tämä on ristiriidassa turvaohjeiden kanssa, mutta niilähän on pyyhitty ties mitä jo aikaa sitten. Olen kyllä itsekin ihmetellyt suuresti tätä opettajien välinpitämättömyyttä ja kapinahengen putetta. Jotain selityksiä tulee mieleen, vaikka eivät nämä nyt koko tilannetta selitä

- Moni on tietenkin ilman virkaa, silloin on vaan pakko mielistellä.

- Moni varmaan pelkää oman työnsä muuttuvan näkymättömäksi etäkoulussa, eikä halua leimautua lasikaksi.

- Ympäristö turruttaa. Kun koulussa on kuitenkin koko aika päällä kymmenet lähikontaktit, niin ei sitä jaksa koko ajan pelossa elää

- Kun ilmeisistä riskeistä huolimatta ei vielä ole omalle kohdalle osunut, niin tulee väärää varmuutta siitä, että ei jatkossakaan osuisi

- Opettajat on usein hyvinkin auktoriteettiuskollisia. Kun on alusta asti sanottu, että riskiä ei ole, niin sillä sitten mennään.

Kuule. Meillä opettajilla on hyvin vahva kokemus siitä, ettei meitä kuunnella. Meitä ei viitsitä kuulla asiantuntijoina kouluja koskevassa päätöksenteossa, ja meidän ammattikuntamme päälle syljeskellään henkisesti kostoksi ”pitkästä kesälomasta”.

Koko viime kevään yritimme hyvin voimakkaasti tuoda esille kantojamme ja avata muille koulujen todellisuutta. Silti meidät jyrättiin täydellisesti, meitä pilkattiin, haukuttiin laiskoiksi pelkureiksi, meistä tehtiin loukkaavia pilapiirroksia ja esiin nostettiin pääosin niiden opettajien toimintaa, jotka eivät syystä tai toisesta saaneet päivässä tai viikossakaan pystyyn täydellistä etäoppimisympäristöä. Olemme lopen uupuneita. Itse olen ollut erittäin kriittisenä äänenä yrittämässä vaikuttaa tilanteeseen, mutta kun mikään ei vaikuta mihinkään, alkaa olla pakko alistua ja mennä selviytymismoodiin. Meidänkään koulua ei saatu kiinni edes viimeisiksi päiviksi ennen joulua, vaikka tartuntoja ilmeni oppilaiden keskuudessa useita ja ensimmäinen opettajista sairastui.

Tämän kirjoittaessanikin tiedän, että pian ilmestyy joukko mollaajia kertomaan, miten helppoa hommamme on, ja erityisesti etäopetus, miten pienestä valitamme, miten ”ei voi olla noin rankkaa” jne. Itse tässä mietin alanvaihtoa, koska kohta natisee 20-vuotinen avioliitto, kun minusta ei töiden jälkeen jää mitään annettavaa kotiin. Toki sekin on internetin tietäjien mukaan oma vikani, kun en osaa tehdä työtäni siihen annetussa ajassa. Laskennallisesti 54 tunnin pitäisi tällä hetkellä riittää viikoittain (minulla on pakottavista syistä paljon ylitunteja). Muiden kuin opettajien mielestä minulla on lyhyet päivät ja niin helppo työ, että siihen voi jatkuvasti lisätä jotain.

No joo. Anteeksi nyt sitten, ettemme minä ja kollegani ole nyt osanneet tätä koronaakin hoitaa. Mitä, jos vanhemmat joskus lähtisivätkin PUOLUSTAMAAN opettajia tällaisissa asioissa sen sijaan, että osallistuvat lällättelyyn? Teidän nuorianne minä oman jaksamiseni kustannuksella opetan ja kasvatan, heidän palautteensa mukaan toistaiseksi vielä hyvällä menestyksellä. Mutta kuinka kauan, en tiedä.

Valitettavasti minulle äitinä on nyt tullut vain sellainen olo, että opettajat vierittävät vastaavasti sen pahan olonsa oppilaiden ja vanhempien niskaan.

Mun ysiluokkalaistakin on nyt toistuvasti moitittu laiskaksi, hänelle on yritetty tuputtaa epämääräisiä kokeita (esim kysymyksiä jotka ei ole edes koealueelta tai vaadittu osaamista jota ei ple vielä edes opetettu) jne eli oikeusturva on ihan olematon.

Koko aian saa omien töiden ohella toimia koulutarkastajana ja kuunnella sitä haukkumista.

Ja lapsi on kympin oppilas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täsäthän on päätös, että opetussuunnitelmasta ja tuntimäärästä ei saa poiketa. Toki tämä on ristiriidassa turvaohjeiden kanssa, mutta niilähän on pyyhitty ties mitä jo aikaa sitten. Olen kyllä itsekin ihmetellyt suuresti tätä opettajien välinpitämättömyyttä ja kapinahengen putetta. Jotain selityksiä tulee mieleen, vaikka eivät nämä nyt koko tilannetta selitä

- Moni on tietenkin ilman virkaa, silloin on vaan pakko mielistellä.

- Moni varmaan pelkää oman työnsä muuttuvan näkymättömäksi etäkoulussa, eikä halua leimautua lasikaksi.

- Ympäristö turruttaa. Kun koulussa on kuitenkin koko aika päällä kymmenet lähikontaktit, niin ei sitä jaksa koko ajan pelossa elää

- Kun ilmeisistä riskeistä huolimatta ei vielä ole omalle kohdalle osunut, niin tulee väärää varmuutta siitä, että ei jatkossakaan osuisi

- Opettajat on usein hyvinkin auktoriteettiuskollisia. Kun on alusta asti sanottu, että riskiä ei ole, niin sillä sitten mennään.

Kuule. Meillä opettajilla on hyvin vahva kokemus siitä, ettei meitä kuunnella. Meitä ei viitsitä kuulla asiantuntijoina kouluja koskevassa päätöksenteossa, ja meidän ammattikuntamme päälle syljeskellään henkisesti kostoksi ”pitkästä kesälomasta”.

Koko viime kevään yritimme hyvin voimakkaasti tuoda esille kantojamme ja avata muille koulujen todellisuutta. Silti meidät jyrättiin täydellisesti, meitä pilkattiin, haukuttiin laiskoiksi pelkureiksi, meistä tehtiin loukkaavia pilapiirroksia ja esiin nostettiin pääosin niiden opettajien toimintaa, jotka eivät syystä tai toisesta saaneet päivässä tai viikossakaan pystyyn täydellistä etäoppimisympäristöä. Olemme lopen uupuneita. Itse olen ollut erittäin kriittisenä äänenä yrittämässä vaikuttaa tilanteeseen, mutta kun mikään ei vaikuta mihinkään, alkaa olla pakko alistua ja mennä selviytymismoodiin. Meidänkään koulua ei saatu kiinni edes viimeisiksi päiviksi ennen joulua, vaikka tartuntoja ilmeni oppilaiden keskuudessa useita ja ensimmäinen opettajista sairastui.

Tämän kirjoittaessanikin tiedän, että pian ilmestyy joukko mollaajia kertomaan, miten helppoa hommamme on, ja erityisesti etäopetus, miten pienestä valitamme, miten ”ei voi olla noin rankkaa” jne. Itse tässä mietin alanvaihtoa, koska kohta natisee 20-vuotinen avioliitto, kun minusta ei töiden jälkeen jää mitään annettavaa kotiin. Toki sekin on internetin tietäjien mukaan oma vikani, kun en osaa tehdä työtäni siihen annetussa ajassa. Laskennallisesti 54 tunnin pitäisi tällä hetkellä riittää viikoittain (minulla on pakottavista syistä paljon ylitunteja). Muiden kuin opettajien mielestä minulla on lyhyet päivät ja niin helppo työ, että siihen voi jatkuvasti lisätä jotain.

No joo. Anteeksi nyt sitten, ettemme minä ja kollegani ole nyt osanneet tätä koronaakin hoitaa. Mitä, jos vanhemmat joskus lähtisivätkin PUOLUSTAMAAN opettajia tällaisissa asioissa sen sijaan, että osallistuvat lällättelyyn? Teidän nuorianne minä oman jaksamiseni kustannuksella opetan ja kasvatan, heidän palautteensa mukaan toistaiseksi vielä hyvällä menestyksellä. Mutta kuinka kauan, en tiedä.

Valitettavasti minulle äitinä on nyt tullut vain sellainen olo, että opettajat vierittävät vastaavasti sen pahan olonsa oppilaiden ja vanhempien niskaan.

Mun ysiluokkalaistakin on nyt toistuvasti moitittu laiskaksi, hänelle on yritetty tuputtaa epämääräisiä kokeita (esim kysymyksiä jotka ei ole edes koealueelta tai vaadittu osaamista jota ei ple vielä edes opetettu) jne eli oikeusturva on ihan olematon.

Koko aian saa omien töiden ohella toimia koulutarkastajana ja kuunnella sitä haukkumista.

Ja lapsi on kympin oppilas

Täsmälleen näin. Jos koskaan opettaja avaa suunsa kertoakseen tilanteesta opettajien näkökulmasta, ensimmäinen vastaus on aina tällainen. Ja sitten joku jaksaa ihmetellä, miksi ammattikuntamme on kollektiivisesti kyllästynyt osallistumaan keskusteluun millään tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täsäthän on päätös, että opetussuunnitelmasta ja tuntimäärästä ei saa poiketa. Toki tämä on ristiriidassa turvaohjeiden kanssa, mutta niilähän on pyyhitty ties mitä jo aikaa sitten. Olen kyllä itsekin ihmetellyt suuresti tätä opettajien välinpitämättömyyttä ja kapinahengen putetta. Jotain selityksiä tulee mieleen, vaikka eivät nämä nyt koko tilannetta selitä

- Moni on tietenkin ilman virkaa, silloin on vaan pakko mielistellä.

- Moni varmaan pelkää oman työnsä muuttuvan näkymättömäksi etäkoulussa, eikä halua leimautua lasikaksi.

- Ympäristö turruttaa. Kun koulussa on kuitenkin koko aika päällä kymmenet lähikontaktit, niin ei sitä jaksa koko ajan pelossa elää

- Kun ilmeisistä riskeistä huolimatta ei vielä ole omalle kohdalle osunut, niin tulee väärää varmuutta siitä, että ei jatkossakaan osuisi

- Opettajat on usein hyvinkin auktoriteettiuskollisia. Kun on alusta asti sanottu, että riskiä ei ole, niin sillä sitten mennään.

Kuule. Meillä opettajilla on hyvin vahva kokemus siitä, ettei meitä kuunnella. Meitä ei viitsitä kuulla asiantuntijoina kouluja koskevassa päätöksenteossa, ja meidän ammattikuntamme päälle syljeskellään henkisesti kostoksi ”pitkästä kesälomasta”.

Koko viime kevään yritimme hyvin voimakkaasti tuoda esille kantojamme ja avata muille koulujen todellisuutta. Silti meidät jyrättiin täydellisesti, meitä pilkattiin, haukuttiin laiskoiksi pelkureiksi, meistä tehtiin loukkaavia pilapiirroksia ja esiin nostettiin pääosin niiden opettajien toimintaa, jotka eivät syystä tai toisesta saaneet päivässä tai viikossakaan pystyyn täydellistä etäoppimisympäristöä. Olemme lopen uupuneita. Itse olen ollut erittäin kriittisenä äänenä yrittämässä vaikuttaa tilanteeseen, mutta kun mikään ei vaikuta mihinkään, alkaa olla pakko alistua ja mennä selviytymismoodiin. Meidänkään koulua ei saatu kiinni edes viimeisiksi päiviksi ennen joulua, vaikka tartuntoja ilmeni oppilaiden keskuudessa useita ja ensimmäinen opettajista sairastui.

Tämän kirjoittaessanikin tiedän, että pian ilmestyy joukko mollaajia kertomaan, miten helppoa hommamme on, ja erityisesti etäopetus, miten pienestä valitamme, miten ”ei voi olla noin rankkaa” jne. Itse tässä mietin alanvaihtoa, koska kohta natisee 20-vuotinen avioliitto, kun minusta ei töiden jälkeen jää mitään annettavaa kotiin. Toki sekin on internetin tietäjien mukaan oma vikani, kun en osaa tehdä työtäni siihen annetussa ajassa. Laskennallisesti 54 tunnin pitäisi tällä hetkellä riittää viikoittain (minulla on pakottavista syistä paljon ylitunteja). Muiden kuin opettajien mielestä minulla on lyhyet päivät ja niin helppo työ, että siihen voi jatkuvasti lisätä jotain.

No joo. Anteeksi nyt sitten, ettemme minä ja kollegani ole nyt osanneet tätä koronaakin hoitaa. Mitä, jos vanhemmat joskus lähtisivätkin PUOLUSTAMAAN opettajia tällaisissa asioissa sen sijaan, että osallistuvat lällättelyyn? Teidän nuorianne minä oman jaksamiseni kustannuksella opetan ja kasvatan, heidän palautteensa mukaan toistaiseksi vielä hyvällä menestyksellä. Mutta kuinka kauan, en tiedä.

Valitettavasti minulle äitinä on nyt tullut vain sellainen olo, että opettajat vierittävät vastaavasti sen pahan olonsa oppilaiden ja vanhempien niskaan.

Mun ysiluokkalaistakin on nyt toistuvasti moitittu laiskaksi, hänelle on yritetty tuputtaa epämääräisiä kokeita (esim kysymyksiä jotka ei ole edes koealueelta tai vaadittu osaamista jota ei ple vielä edes opetettu) jne eli oikeusturva on ihan olematon.

Koko aian saa omien töiden ohella toimia koulutarkastajana ja kuunnella sitä haukkumista.

Ja lapsi on kympin oppilas

Täsmälleen näin. Jos koskaan opettaja avaa suunsa kertoakseen tilanteesta opettajien näkökulmasta, ensimmäinen vastaus on aina tällainen. Ja sitten joku jaksaa ihmetellä, miksi ammattikuntamme on kollektiivisesti kyllästynyt osallistumaan keskusteluun millään tavalla.

Ja jos koskaan vanhempi uskaltaa sanoa jotain, aina löytyy opettaja joka uhriutuu koko ammattikunnan puolesta.

Saati että kukaan ajattelisi näitä lapsia ja nuoria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täsäthän on päätös, että opetussuunnitelmasta ja tuntimäärästä ei saa poiketa. Toki tämä on ristiriidassa turvaohjeiden kanssa, mutta niilähän on pyyhitty ties mitä jo aikaa sitten. Olen kyllä itsekin ihmetellyt suuresti tätä opettajien välinpitämättömyyttä ja kapinahengen putetta. Jotain selityksiä tulee mieleen, vaikka eivät nämä nyt koko tilannetta selitä

- Moni on tietenkin ilman virkaa, silloin on vaan pakko mielistellä.

- Moni varmaan pelkää oman työnsä muuttuvan näkymättömäksi etäkoulussa, eikä halua leimautua lasikaksi.

- Ympäristö turruttaa. Kun koulussa on kuitenkin koko aika päällä kymmenet lähikontaktit, niin ei sitä jaksa koko ajan pelossa elää

- Kun ilmeisistä riskeistä huolimatta ei vielä ole omalle kohdalle osunut, niin tulee väärää varmuutta siitä, että ei jatkossakaan osuisi

- Opettajat on usein hyvinkin auktoriteettiuskollisia. Kun on alusta asti sanottu, että riskiä ei ole, niin sillä sitten mennään.

Kuule. Meillä opettajilla on hyvin vahva kokemus siitä, ettei meitä kuunnella. Meitä ei viitsitä kuulla asiantuntijoina kouluja koskevassa päätöksenteossa, ja meidän ammattikuntamme päälle syljeskellään henkisesti kostoksi ”pitkästä kesälomasta”.

Koko viime kevään yritimme hyvin voimakkaasti tuoda esille kantojamme ja avata muille koulujen todellisuutta. Silti meidät jyrättiin täydellisesti, meitä pilkattiin, haukuttiin laiskoiksi pelkureiksi, meistä tehtiin loukkaavia pilapiirroksia ja esiin nostettiin pääosin niiden opettajien toimintaa, jotka eivät syystä tai toisesta saaneet päivässä tai viikossakaan pystyyn täydellistä etäoppimisympäristöä. Olemme lopen uupuneita. Itse olen ollut erittäin kriittisenä äänenä yrittämässä vaikuttaa tilanteeseen, mutta kun mikään ei vaikuta mihinkään, alkaa olla pakko alistua ja mennä selviytymismoodiin. Meidänkään koulua ei saatu kiinni edes viimeisiksi päiviksi ennen joulua, vaikka tartuntoja ilmeni oppilaiden keskuudessa useita ja ensimmäinen opettajista sairastui.

Tämän kirjoittaessanikin tiedän, että pian ilmestyy joukko mollaajia kertomaan, miten helppoa hommamme on, ja erityisesti etäopetus, miten pienestä valitamme, miten ”ei voi olla noin rankkaa” jne. Itse tässä mietin alanvaihtoa, koska kohta natisee 20-vuotinen avioliitto, kun minusta ei töiden jälkeen jää mitään annettavaa kotiin. Toki sekin on internetin tietäjien mukaan oma vikani, kun en osaa tehdä työtäni siihen annetussa ajassa. Laskennallisesti 54 tunnin pitäisi tällä hetkellä riittää viikoittain (minulla on pakottavista syistä paljon ylitunteja). Muiden kuin opettajien mielestä minulla on lyhyet päivät ja niin helppo työ, että siihen voi jatkuvasti lisätä jotain.

No joo. Anteeksi nyt sitten, ettemme minä ja kollegani ole nyt osanneet tätä koronaakin hoitaa. Mitä, jos vanhemmat joskus lähtisivätkin PUOLUSTAMAAN opettajia tällaisissa asioissa sen sijaan, että osallistuvat lällättelyyn? Teidän nuorianne minä oman jaksamiseni kustannuksella opetan ja kasvatan, heidän palautteensa mukaan toistaiseksi vielä hyvällä menestyksellä. Mutta kuinka kauan, en tiedä.

Olen kanssasi samaa mieltä, mutta valitettavasti oma kokemukseni esimerkiksi etäkoulun puolesta puhumisesta on huono. Ottaessani puheeksi ylipäätään etäkoulukokemukset nuorimman lapseni opettajan kanssa (lapsi muuten pärjäsi loistavasti etäkoulusta ja nosti useita numeroitaan), hänen asenteensa on ollut hyvin ylimielinen siihen suuntaan, että parasta on olla olosuhteissa kuin olosuhteissa lähiopetuksessa.

Eli opettajatkaan eivät ole mikään homogeeninen ammattikunta, vaan mielipiteitä löytyy laidasta laitaan. Ja jos olet eri mieltä kuin opettaja, olet hankala vanhempi.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/5b241068-326e-426c-b41d-5a35be230…

Vaikuttaa siltä, että Sanna Marin lähtisi kannattamaan etäopetusta ja tiukempaa rajavalvontaa.

Sanna Marin ja ”minun hallitukseni” tekisi varmaan yhtä sun toista, joskaan ei mitään järkevää...

Sanna Marinin ”ja minu. hallitukseni” voisi vaikka miettiä sitä rokotusstrategiaa ihan siltä kannalta, mikä palvelee yhteiskunnan toimintaa pitkällä aikavälillä. Tosin Sanna Marinin ikä ei korreeloi pitkää aika väliä, joten osaamine on lapsen kengissä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täsäthän on päätös, että opetussuunnitelmasta ja tuntimäärästä ei saa poiketa. Toki tämä on ristiriidassa turvaohjeiden kanssa, mutta niilähän on pyyhitty ties mitä jo aikaa sitten. Olen kyllä itsekin ihmetellyt suuresti tätä opettajien välinpitämättömyyttä ja kapinahengen putetta. Jotain selityksiä tulee mieleen, vaikka eivät nämä nyt koko tilannetta selitä

- Moni on tietenkin ilman virkaa, silloin on vaan pakko mielistellä.

- Moni varmaan pelkää oman työnsä muuttuvan näkymättömäksi etäkoulussa, eikä halua leimautua lasikaksi.

- Ympäristö turruttaa. Kun koulussa on kuitenkin koko aika päällä kymmenet lähikontaktit, niin ei sitä jaksa koko ajan pelossa elää

- Kun ilmeisistä riskeistä huolimatta ei vielä ole omalle kohdalle osunut, niin tulee väärää varmuutta siitä, että ei jatkossakaan osuisi

- Opettajat on usein hyvinkin auktoriteettiuskollisia. Kun on alusta asti sanottu, että riskiä ei ole, niin sillä sitten mennään.

Kuule. Meillä opettajilla on hyvin vahva kokemus siitä, ettei meitä kuunnella. Meitä ei viitsitä kuulla asiantuntijoina kouluja koskevassa päätöksenteossa, ja meidän ammattikuntamme päälle syljeskellään henkisesti kostoksi ”pitkästä kesälomasta”.

Koko viime kevään yritimme hyvin voimakkaasti tuoda esille kantojamme ja avata muille koulujen todellisuutta. Silti meidät jyrättiin täydellisesti, meitä pilkattiin, haukuttiin laiskoiksi pelkureiksi, meistä tehtiin loukkaavia pilapiirroksia ja esiin nostettiin pääosin niiden opettajien toimintaa, jotka eivät syystä tai toisesta saaneet päivässä tai viikossakaan pystyyn täydellistä etäoppimisympäristöä. Olemme lopen uupuneita. Itse olen ollut erittäin kriittisenä äänenä yrittämässä vaikuttaa tilanteeseen, mutta kun mikään ei vaikuta mihinkään, alkaa olla pakko alistua ja mennä selviytymismoodiin. Meidänkään koulua ei saatu kiinni edes viimeisiksi päiviksi ennen joulua, vaikka tartuntoja ilmeni oppilaiden keskuudessa useita ja ensimmäinen opettajista sairastui.

Tämän kirjoittaessanikin tiedän, että pian ilmestyy joukko mollaajia kertomaan, miten helppoa hommamme on, ja erityisesti etäopetus, miten pienestä valitamme, miten ”ei voi olla noin rankkaa” jne. Itse tässä mietin alanvaihtoa, koska kohta natisee 20-vuotinen avioliitto, kun minusta ei töiden jälkeen jää mitään annettavaa kotiin. Toki sekin on internetin tietäjien mukaan oma vikani, kun en osaa tehdä työtäni siihen annetussa ajassa. Laskennallisesti 54 tunnin pitäisi tällä hetkellä riittää viikoittain (minulla on pakottavista syistä paljon ylitunteja). Muiden kuin opettajien mielestä minulla on lyhyet päivät ja niin helppo työ, että siihen voi jatkuvasti lisätä jotain.

No joo. Anteeksi nyt sitten, ettemme minä ja kollegani ole nyt osanneet tätä koronaakin hoitaa. Mitä, jos vanhemmat joskus lähtisivätkin PUOLUSTAMAAN opettajia tällaisissa asioissa sen sijaan, että osallistuvat lällättelyyn? Teidän nuorianne minä oman jaksamiseni kustannuksella opetan ja kasvatan, heidän palautteensa mukaan toistaiseksi vielä hyvällä menestyksellä. Mutta kuinka kauan, en tiedä.

Olen kanssasi samaa mieltä, mutta valitettavasti oma kokemukseni esimerkiksi etäkoulun puolesta puhumisesta on huono. Ottaessani puheeksi ylipäätään etäkoulukokemukset nuorimman lapseni opettajan kanssa (lapsi muuten pärjäsi loistavasti etäkoulusta ja nosti useita numeroitaan), hänen asenteensa on ollut hyvin ylimielinen siihen suuntaan, että parasta on olla olosuhteissa kuin olosuhteissa lähiopetuksessa.

Eli opettajatkaan eivät ole mikään homogeeninen ammattikunta, vaan mielipiteitä löytyy laidasta laitaan. Ja jos olet eri mieltä kuin opettaja, olet hankala vanhempi.

Lapsesi opettajan mielipiteen ilmaisu on ilman muuta voinut olla ylimielinen. Mutta opettajille on tungettu työnantajan puolelta silmät ja suut täyteen propagandaa siitä, miten etäopetus aiheutti lapsille kaikenlaista pulmaa. Ja oikeastihan opettajan mielipiteellä ei ole mitään merkitystä, lähi- ja etäopetuksesta päättävät ihan muut tahot eikä kukaan ole kysynyt opettajilta, miten meni ja miten voisi olla järkevää toimia jatkossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täsäthän on päätös, että opetussuunnitelmasta ja tuntimäärästä ei saa poiketa. Toki tämä on ristiriidassa turvaohjeiden kanssa, mutta niilähän on pyyhitty ties mitä jo aikaa sitten. Olen kyllä itsekin ihmetellyt suuresti tätä opettajien välinpitämättömyyttä ja kapinahengen putetta. Jotain selityksiä tulee mieleen, vaikka eivät nämä nyt koko tilannetta selitä

- Moni on tietenkin ilman virkaa, silloin on vaan pakko mielistellä.

- Moni varmaan pelkää oman työnsä muuttuvan näkymättömäksi etäkoulussa, eikä halua leimautua lasikaksi.

- Ympäristö turruttaa. Kun koulussa on kuitenkin koko aika päällä kymmenet lähikontaktit, niin ei sitä jaksa koko ajan pelossa elää

- Kun ilmeisistä riskeistä huolimatta ei vielä ole omalle kohdalle osunut, niin tulee väärää varmuutta siitä, että ei jatkossakaan osuisi

- Opettajat on usein hyvinkin auktoriteettiuskollisia. Kun on alusta asti sanottu, että riskiä ei ole, niin sillä sitten mennään.

Kuule. Meillä opettajilla on hyvin vahva kokemus siitä, ettei meitä kuunnella. Meitä ei viitsitä kuulla asiantuntijoina kouluja koskevassa päätöksenteossa, ja meidän ammattikuntamme päälle syljeskellään henkisesti kostoksi ”pitkästä kesälomasta”.

Koko viime kevään yritimme hyvin voimakkaasti tuoda esille kantojamme ja avata muille koulujen todellisuutta. Silti meidät jyrättiin täydellisesti, meitä pilkattiin, haukuttiin laiskoiksi pelkureiksi, meistä tehtiin loukkaavia pilapiirroksia ja esiin nostettiin pääosin niiden opettajien toimintaa, jotka eivät syystä tai toisesta saaneet päivässä tai viikossakaan pystyyn täydellistä etäoppimisympäristöä. Olemme lopen uupuneita. Itse olen ollut erittäin kriittisenä äänenä yrittämässä vaikuttaa tilanteeseen, mutta kun mikään ei vaikuta mihinkään, alkaa olla pakko alistua ja mennä selviytymismoodiin. Meidänkään koulua ei saatu kiinni edes viimeisiksi päiviksi ennen joulua, vaikka tartuntoja ilmeni oppilaiden keskuudessa useita ja ensimmäinen opettajista sairastui.

Tämän kirjoittaessanikin tiedän, että pian ilmestyy joukko mollaajia kertomaan, miten helppoa hommamme on, ja erityisesti etäopetus, miten pienestä valitamme, miten ”ei voi olla noin rankkaa” jne. Itse tässä mietin alanvaihtoa, koska kohta natisee 20-vuotinen avioliitto, kun minusta ei töiden jälkeen jää mitään annettavaa kotiin. Toki sekin on internetin tietäjien mukaan oma vikani, kun en osaa tehdä työtäni siihen annetussa ajassa. Laskennallisesti 54 tunnin pitäisi tällä hetkellä riittää viikoittain (minulla on pakottavista syistä paljon ylitunteja). Muiden kuin opettajien mielestä minulla on lyhyet päivät ja niin helppo työ, että siihen voi jatkuvasti lisätä jotain.

No joo. Anteeksi nyt sitten, ettemme minä ja kollegani ole nyt osanneet tätä koronaakin hoitaa. Mitä, jos vanhemmat joskus lähtisivätkin PUOLUSTAMAAN opettajia tällaisissa asioissa sen sijaan, että osallistuvat lällättelyyn? Teidän nuorianne minä oman jaksamiseni kustannuksella opetan ja kasvatan, heidän palautteensa mukaan toistaiseksi vielä hyvällä menestyksellä. Mutta kuinka kauan, en tiedä.

Olen kanssasi samaa mieltä, mutta valitettavasti oma kokemukseni esimerkiksi etäkoulun puolesta puhumisesta on huono. Ottaessani puheeksi ylipäätään etäkoulukokemukset nuorimman lapseni opettajan kanssa (lapsi muuten pärjäsi loistavasti etäkoulusta ja nosti useita numeroitaan), hänen asenteensa on ollut hyvin ylimielinen siihen suuntaan, että parasta on olla olosuhteissa kuin olosuhteissa lähiopetuksessa.

Eli opettajatkaan eivät ole mikään homogeeninen ammattikunta, vaan mielipiteitä löytyy laidasta laitaan. Ja jos olet eri mieltä kuin opettaja, olet hankala vanhempi.

Lapsesi opettajan mielipiteen ilmaisu on ilman muuta voinut olla ylimielinen. Mutta opettajille on tungettu työnantajan puolelta silmät ja suut täyteen propagandaa siitä, miten etäopetus aiheutti lapsille kaikenlaista pulmaa. Ja oikeastihan opettajan mielipiteellä ei ole mitään merkitystä, lähi- ja etäopetuksesta päättävät ihan muut tahot eikä kukaan ole kysynyt opettajilta, miten meni ja miten voisi olla järkevää toimia jatkossa.

Aikuinen ihminen ei silti kaada omaa mielipahaansa puolustuskyvyttömän lapsen niskaan. Ja näin juuri nyt tapahtuu.

Kaikissa tuntemissani alakouluissa on aikataulut porrastettu, pihat, vessat, ruokailut jne jaettu niin, että vain tietty porukka on niissä kerrallaan/ käyttää.

Oppitunnit ovat oman luokan/ oman luokka-asteen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa tuntemissani alakouluissa on aikataulut porrastettu, pihat, vessat, ruokailut jne jaettu niin, että vain tietty porukka on niissä kerrallaan/ käyttää.

Oppitunnit ovat oman luokan/ oman luokka-asteen kanssa.

Alakoulussakib on muitakin opetusryhmiä kuin ns oma luokka.

Ja yläkoulussa ja lukiossa ei juuri omalla luokalla opiskella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa tuntemissani alakouluissa on aikataulut porrastettu, pihat, vessat, ruokailut jne jaettu niin, että vain tietty porukka on niissä kerrallaan/ käyttää.

Oppitunnit ovat oman luokan/ oman luokka-asteen kanssa.

Alakoulussakib on muitakin opetusryhmiä kuin ns oma luokka.

Ja yläkoulussa ja lukiossa ei juuri omalla luokalla opiskella.

Todellakin. Alakoululaisellani eri ryhmät kielissä (2, voisi olla 3), liikassa, musiikissa (siellä vielä lauletaankin), katsomuksessa ja kässässä. Loput sitten oman luokan ja opettajan kanssa. Välkkiä ei ole porrastettu joten sisään mennessä tulee aina ruuhkaa. 

Täälläpäin kaikki lapset eri luokilta leikkii keskenään pihalla ja rehtoria ei kiinnosta. Pk-seutu. Tartuntoja on ollut.