Mitä tuli sinusta, joka pyrit lääkikseen, muttet päässyt?

Vierailija kirjoitti:

Niinhän se on, lääkäri voi aika pitkälle valita, missä ja miten työskentelee ja millä palkalla. Itse pidin eilen yksityisvastaanottoa 4 tuntia, sain siitä bruttona 993 euroa eli melkein 250 euroa tunti. Yksityispuolella siis pääsee tuohon 3300 euron bruttokuukausipalkkaan tekemällä n. kerran viikossa puoli päivää töitä tai vaihtoehtoisest esim. tekemällä yhtenä viikonloppuna kuukaudessa sekä lauantain että sunnuntain töitä pääsee n. 3000-4000 euron ansioihin, riippuen toki paikkakunnasta, palkkiotasosta, potilasmäärästä, erikoisalasta.

Useimmat lääkärit tekevätkin niin että virkatyöstä saa sen n. 6000 eur / kk ja siten yksityisvastaanottoa päälle parina päivänä viikossa niin pääsee n. kymppitonnin ansioihin kuukaudessa.

Erikoistuvan lääkärin palka voi olla tuon 3300 eur/kk, muta päivystyksistä saa n. 1000 euroa per kerta lisää, eräskin ortopediaan erikoistuva tuttu sai kokonaispalkkaa n. 11000 eur/kk mutta päivysti paljon, jopa 2 kertaa viikossa eli 8-9 kertaa kuukaudessa. Peruspalkka oli siis sen 3000 eur ja lisät n. 8000 eur / kk, mutta oli siinä melkoisesti työtuntejakin toki.

 

On se kyllä uskomatonta, kun erikoislääkärillä käydessä ei saa edes kunnon apua vaivaansa, vaan samat labrat teetetään kuin julkisellakin, vaikka vartavasten on mennyt erikoislääkärille, jotta saisi vähän muitakin labroja... hohhhoi... No google toimii tällä hetkellä ihan hyvin ja labrat saa ostettua ilman lääkäriä... Jotain vastinetta pitäisi asiakkaan saada siellä käynnillä, kun joutuu maksamaan sen pari sataa ja enemmänkin....

Miksi te vastaatte, joista lopulta tuli lääkäreitä? Tai hammaslääkäreitä? Lääkäreitähän hekin ovat.

Vastaan ystävieni puolesta, molemmat hakivat kerran. Molemmista tuli DI.

IT-ala. Hain kerran enkä päässyt ja ihan hyvä niin, tajusin aika pian että työ on mulle liian ihmisläheistä, enkä sit hakenut enää uudelleen.

Hain suoraan lukion jälkeen, jäin kauas. Sitten kemianopintojen ohella luin pääsykokeisiin vuoden, jäin pisteen päähän, ja toisen, jäin kolmen pisteen päähän. Muualle kuin Helsinkiin olisin kaiketi päässyt. Nyt en enää jaksa, aloitan molekyylibiotieteiden opinnot ja vaikken siellä vielä opiskelekaan, olen hyväksynyt sen että lääkis saattoi vain olla halua olla siellä "vaikeimmassa" opiskelupaikassa eikä halua olla lääkäri.

Minusta ei vielä ole tullut mitään, mutta olen varma että mikä tahansa on parempi kuin jatkaa pääsykokeisiin lukemista ja saada burn out ja kokea taas epäonnistumisia kuten niitä viime ja toissakeväinä koin.

Olen tyytyväinen, että uskalsin "luovuttaa".

Ekalla ei napannut, tokalla pääsin ja nyt alkaa Stadin lääkiksessä opinnot :)

Vierailija kirjoitti:

Ekalla ei napannut, tokalla pääsin ja nyt alkaa Stadin lääkiksessä opinnot :)

Luetun ymmärtämistä voisit kuitenkin petrata.

Vierailija kirjoitti:

It-työläinen. Halusin tuolloin kovasti lääkärisi, enää ei harmita. Kerran hain.

Aivan sama homma, hain tosin kahdesti. Ja vähän nykyinen palkka harmittaa.

Ensihoitaja. Kaksi kertaa hain, en päässyt. Vieläkin vois kiinnostaa, oon aina välillä miettiny että pitäskö vielä kerran koittaa..

Vierailija kirjoitti:

Opettaja. 

Mulla on yllättävän monta ystävää, jotka ovat lopettaneet lääkiksen kesken. Kaikki ovat sanoneet syyksi, että huomasivat vasta opiskelun myötä, että ala ei ole oma. Itse luulen, että jos olisin sisään päässyt niin olisin sen läpi käynyt.

Pakko sanoa tähän että ohhoh! Lääkiksen keskeytysprosentit ovat yleensä tosi pieniä verrattuna muiden alojen vastaaviin. Yllättävää että samalle ihmiselle on sattunut tuttavapiiriin peräti monta tämmöistä tapausta!

Opiskelin ensin kääntäjäksi ja tänä syksynä aloitan muotoilun opinnot.