Mikä on viisain asia, minkä olet oppinut elämästä?

Älä ikinä seurustele tai mene parisuhteeseen aiemmin vankilatuomion saaneen kanssa.

Luuletko että kyseessä oli ”vahinko” tai että henkilö on parantanut tapansa.

Varmasti?

Googlaa narsistinen persoonallisuushäiriöja psykopatia.

Elämämme vain kerran.

Elämää ei voi hallita. Perustelut: voimme tehdä hetkellisesti asioita ,jotka antavat tuntee, että hallitsemme mitä tapahtuu ja miten asiat menee, mutta kokonaisuudessa ei mitään elämässä voi hallita loppujen lopuksi.

Sairauksia voi meille tulla, vaikka elämme kuinka terveellisesti, maanjäristyksia , myrskyjä, onnettomuuksia .

Ihan tämänhetkistä pandemiaa ei loppuviimein kukaan ole voinut estää leviämästä maailmassa.

Näin se vaan menee. Se tapahtuu, mikä tapahtuu, mutta tottakai ihmisen on aina hyvä tehdä voitavansa.

"You can’t fix stupid"

Kaikki me ollaan yhtä hukassa tässä elämässä. Tavoitteita on hyvä olla, mutta ei kukaan voi tietää, missä on viiden vuoden päästä. Epävarmuus pitää vain oppia hyväksymään. Eikä ole mitään yhtä oikeaa valintaa.

T. N20, identiteettikriisin kourissa

Ole yhteydessä sukulaisiisi ja kiitollinen heille. Koskaan ei tiedä paljonko yhteistä aikaa jäljellä

Vierailija kirjoitti:

Täytyy pärjätä omillaan. Ei saa tarvitaa liikaa yhtäkään ihmistä, paikkaa, työtä, rahaa, hyväksyntää, sanoja. Kaikki edellä mainitut voivat rikastuttaa elämää ja tehdä siitä parempaa mutta niiden varaan ei saa elämäänsä rakentaa.

Tämä! On ihanaa, että olen kolmekymppisenä onnistunut luomaan itselleni sijoitus- ja sivutuloja, joiden ansiosta pääsen tänä keväänä pois kamalasta sosiaali- ja terveysalan työpaikasta ja jään tekemään töitä kotiin ja osittain sivutöihini. Jos olisin rakentanut elämäni pelkästään yhden ammatin varaan, niin olisin saikulla eläkkeeseen asti.

Elämä on ihanaa ❤️

Jos et kestä vastausta, älä kysy kysymystä.

T. MacGyverin isoisä.

-Työ ei lopu tekemällä, etkä saa minkäänlaista arvostusta siitä, että panostat tehokkuuteen työssäsi. Saat vain enemmän työtehtäviä ja vastuuta verrattuna muihin työkavereihin, etkä takuuvarmasti saa enempää palkkaa tai pääse hieman aikaisemmin. Nykyään menen sieltä, missä aita on matalin.

-Verisukulaisuus ei tee ihmisestä läheistäsi, vaan hän voi olla täysi m*lkku, eikä häntä tarvitse sietää. Muutenkaan yhteyttä ei tarvitse pitää yllä vain sukulaisuuden vuoksi, jos ei kyseisistä ihmisistä välitä. Tietynlaisista ihmisistä kannattaakin luopua ja elämästä tulee huomattavasti helpompaa.

-Rakkaus on sitä, että näet edelleen vuosien päästä valtavasti vaivaa saadaksesi olla rakastamasi henkilön kanssa, eikä se vaivannäkö aina ole kivaa, mutta haluat silti tehdä sen. Tämän tosin tulee olla vastavuoroista.

M25

Vierailija kirjoitti:

Kaikki me ollaan yhtä hukassa tässä elämässä. Tavoitteita on hyvä olla, mutta ei kukaan voi tietää, missä on viiden vuoden päästä. Epävarmuus pitää vain oppia hyväksymään. Eikä ole mitään yhtä oikeaa valintaa.

T. N20, identiteettikriisin kourissa

Tähän voin sanoa, että viimeistään kolmenkympin tienoilla helpottaa. 😌

Vierailija kirjoitti:

Jumala on olemassa. Hän on rakkaus, joka jakaa siunauksia sen mukaan, kuinka paljon uskot Häneen.

Pyhä Henki on todellinen neuvonantaja, joka ohjaa kaikissa elämän asioissa, niin pienissä kuin suurissa.

Jeesus on oikeasti tuleva uudelleen ja ilman Häntä meillä kenelläkään ei olisi armoa Jumalan edessä.

Usko ei ole pelkästään moraalia, vaan se on elävä yhteys Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, joka uudistaa ihmisen sisäisesti terveeksi ja tasapainoiseksi. Aito usko on elämäntapa, joka tuottaa hyvää hedelmää.

”Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, varmuus siitä, mikä ei näy.” Hepr. 11

Olen oppinut elämässä, että koskaan en kelpaa omana aitona itsenäni; olen aina liikaa jotakin muille ihmisille; liian itsenäinen, liian tunteellinen, liian älykäs, liian rehellinen, liian suora, liian oikeudenmukainen, liian napakka, liian kiltti..

..ja ihmiset joko pyrkivät käyttämään minua hyväkseni, yrittävät kävellä ylitseni, yrittävät välttää minua kuin spitaalista tai yrittävät mielistellä ja kadottavat seurassani omat mielipiteensä. Näinollen joudun itse mukautumaan jatkuvasti, jotten aiheuta konflikteja, kateutta, pelkoa tai suuttumusta ympärilläni. Ja kadotan siinä samalla itseni.

- Kehenkään ei kannata luottaa

- Olet oikeasti ihan yksin tässä maailmassa

- Ihmiset ovat pääsääntöisesti todella tyhmiä (tämän huomaa tosin vain ne 2%:iin kuuluvat oikeasti älykkäät ihmiset)

suurin osa ihmisistä on pelkkiä paskiaisia jopa ne joita luulit ystäväksi

toki poikkeuksiakin on ja voihan sitä olla itsekin paskiainen:)

luulin 50 vuotta hyvää kaikista ihmisistä kunnes perustin oman yrityksen ja huomasin että ainut asia mikä

ajaa ihmisiä on taloudellinen hyöty hinnalla millä hyvänsä (asiakkaat,työntekijät,sidosryhmät,ystävät,sukulaiset..jne...)

onneksi olen jo eläkkeellä eikä minulla ole yhtään ystävää ja hyvä niin ei ne kuitenkaan olleet todellisia ystäviä

koira tai kissa on todellisia 

Neuvo ihmisille : ei raha loppujen lopuksi kuitenkaan tee onnelliseksi , kannattaa myös ajatella muitakin arvoja vaikka olisit  kuinka köyhä:), raha tuo ehkä rauhallisuutta jos sen oikein oivaltaa, mutta onnelliseksi se ei tee

Voit yllättyä rakastumisessa.

Ole tyytyväinen siihen mitä sinulla on. Älä kadehdi ketään. Siitä ei ole hyötyä, päinvastoin.

Jos joku sanoo itsestään jotain arveluttavaa tai negatiivista, se pitää paikkansa.

Vierailija kirjoitti:

Jos et kestä vastausta, älä kysy kysymystä.

T. MacGyverin isoisä.

Tämän ymmärsin kouriintuntuvasti miesystäväni petettyä minua.

Uskalla luottaa jvaikka tulisi joskus takkiin.

Elämämme on vain häivähdys ja ihmiskokemus ainutlaatuinen. Tutkaile lapsen innolla sen eri ominaisuuksia.

Älä ota yhteiskunnan paineita niin vakavasti. Älä anna pelkojesi rajoittaa sinua.

Ei kannata odottaa tai olettaa, että elämä/maailma on reilua. Kaikkea p*skaa tapahtuu, eikä sille aina voi mitään. Eikä se aina edes ole oma vika, riittää että sattuu olemaan väärässä paikassa väärään aikaan.