Mikä on viisain asia, minkä olet oppinut elämästä?

Kannattaa ottaa pullaa, jos sitä on tarjolla.

Kyllä yksi tärkeimpiä on se, että asiat ovat harvoin mustavalkoisia.

Mikään ei ole koskaan täydellisen hyvin!

Silloin kun olisi varaa, ei useinkaan ole aikaa toteuttaa haaveitaan, ja silloin kun olisi aikaa, ei useinkaan ole varaa toteuttaa unelmiaan.

Typerintä on odotella jotain "oikeaa hetkeä". Ei sellaista ole eikä tule! Luottamalla omaan intuitioon ja tutkiskelemalla tuntemuksiaan saa aikaiseksi parhaimman lopputuloksen.

Usko itseesi. Elämä kantaa.

Mikään ei ole mustavalkoista

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ottaa pullaa, jos sitä on tarjolla.

"Pulla päivässä pitää pyllyn pyöreänä!"

Kiitos isoäiti - näin siinä on käynyt.

Riittävästi on tarpeeksi.

Nappaa hyvä mies nuorena - alle 25 vuotiaana ja viimeistään alle 30 vuotiaana. Parhaat eli ( järkevät, toimeentulo, käytöstavat, ulkonäkö ymv. oleellinen) ok-kunnossa eli juuri nuo häviävät ekaks ja vapautuvat vasta leskeydyttyään jos silloinkaan eli älä hautaudu kirjastoihin vaan elä nuoruuttasi.  Tämä on tärkein neuvo  - älä usko muita  - ihmiset jotka ovat jo kumppaninsa löytäneet yrittävät ehkä estää sinua lähtemästä "tuulettumaan" ja jäämään kotiin. Älä kuuntele heitä ! Kun saat hyvän järkevän miehen, loksahtavat muutkin jutut, opiskelut sujuvat, saat ehkä ihania lapsia ja työpaikalla suositaan aina perheellisiä, koska heitä pidetään tasapainoisina tämä valitettavasti salainen sääntö pätee sekä yksityis- että yritysmaailmassa. Se suunnaton pettymys ja itsesääliin vajoaminen yli 40 vuotiaana, kun sinulla  ei ole "mitään" - ei lapsia, ei miestä, veemäinen työpaikka ja työkaverit, ei enää kavereita , ystäviä ( hävisivät kun huomasivat, että et perheellisty) - voi olla , että sinua naurattaa tämä liioittelu, mutta sinä syksyinä sateisena iltana kun seisot kesällä kuolleen äitisi haudalla, saa sinut tuntemaan niin lohdutonta tuskaa ja tyhjyyttä, että sitä tunnetta et pääse pakoon missään et koko loppuelämänäsi, koska olet seuraava ja jos elämäsi on ollut siihen asti tyhjää ja merkityksetöntä, voit enää etsiä niitä olemattomia oljenkorsia joihin takertua, jos niitäkään . Eli hyvä kaksikymppinen minä, etsi hyvä mies nuorena ja pidä hänestä kiinni, voit ehkä epäonnistuakin, mutta et koskaan niin pahoin kuin ylläoleva tapaus

Itsesääli sairastuttaa! 

Silloin kun on vaikeaa niin ota katse pois omasta navasta ja katso ympärille. On paljon ihmisiä, jotka elävät vaikeammissa oloissa kuin itse (mm. slummit ympäri maailmaa), ole kiitollinen siitä kuinka hyvin sinulla asiat ovat. On mm.  katto, perusturvallisuus on taattu ja pääsy terveydenhuoltoon. Asiat voisivat olla paljon huonommin. Tämän ajatuksen voimalla olen selviytynyt monesta.

Ollaan kiitollisia ainutkertaisesta elämästämme, joka on jokaisella erilainen. 

Vierailija kirjoitti:

Itsesääli sairastuttaa! 

Silloin kun on vaikeaa niin ota katse pois omasta navasta ja katso ympärille. On paljon ihmisiä, jotka elävät vaikeammissa oloissa kuin itse (mm. slummit ympäri maailmaa), ole kiitollinen siitä kuinka hyvin sinulla asiat ovat. On mm.  katto, perusturvallisuus on taattu ja pääsy terveydenhuoltoon. Asiat voisivat olla paljon huonommin. Tämän ajatuksen voimalla olen selviytynyt monesta.

Ollaan kiitollisia ainutkertaisesta elämästämme, joka on jokaisella erilainen. 

Mutta muista myös se, että suomalainen lapsikin voi olla hyvin kaltoinkohdeltu! Tai se aikuinen voi olla ollut lapsena hyvin kaltoinkohdeltu.

Ei tarvitse mennä slummeihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsesääli sairastuttaa! 

Silloin kun on vaikeaa niin ota katse pois omasta navasta ja katso ympärille. On paljon ihmisiä, jotka elävät vaikeammissa oloissa kuin itse (mm. slummit ympäri maailmaa), ole kiitollinen siitä kuinka hyvin sinulla asiat ovat. On mm.  katto, perusturvallisuus on taattu ja pääsy terveydenhuoltoon. Asiat voisivat olla paljon huonommin. Tämän ajatuksen voimalla olen selviytynyt monesta.

Ollaan kiitollisia ainutkertaisesta elämästämme, joka on jokaisella erilainen. 

Mutta muista myös se, että suomalainen lapsikin voi olla hyvin kaltoinkohdeltu! Tai se aikuinen voi olla ollut lapsena hyvin kaltoinkohdeltu.

Ei tarvitse mennä slummeihin.

niin tuo on jotenkin naurettava sanonta "perusturvallisuus on taattu". Oma lapsuus meni jatkuvasti kuolemaa pelätessä, hullu isäni olisi siis voinut meidät tappaa. Sitten tiedän, että joissakin perheissä alkoholismi voi olla niin pahaa, ettei lapsille ole edes ruokaa :( tai joutuvat huolehtimaan itse sisaruksistaan ja ruuasta. Siinä on se perusturvallisuus kaukana. 

Elämästä olen kiitollinen, kun itse päätän aikuisena suunnan niistä lähtökohdista, jotka on annettu. Enhän minä kokokaan ole irrallinen lapsuuteni vaikutuksista :(

Älä rakastu materiaan, lopuksi ei millään muulla ole väliä kuin ihmisellä /ihmisillä lähelläsi.

Jos haluan asioiden muuttuvan, muutos tulee lähteä itsestä sisältäpäin, ei kaikkea ulkoista tai muita ihmisiä muuttamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi moni on sanonut, että älä luota keneenkään. Minä sanon että opi luottamaan. Saat muuten elää aika onnettoman elämän, jossa aina odotat pahinta, ja kuolet kumminkin.

Kaunis ajatuksena. Sinulla on ollut toistaiseksi hyvä tuuri. Mutta jossain vaiheessa kohtaat elämän raadollisuuden ja ymmärrät miksi keneenkään ei voi luottaa 100%.

Äitini toitotti koko nuoruuteni, että ei kannata kertoa omista asioistaan muille, eikä luottaa ihmisiin. En noudattanut hänen neuvoavaan. Siitä hyvästä minulla on todella hyviä ja läheisiä ihmissuhteita, jotka ovat tuoneet elämääni paljon hyvää. Olen saanut kokea tukea, jakamista, iloa, läheisyyttä jne. Vielä näin 61-vuotiaanakaan en ymmärrä, miksi en voisi luottaa ihmisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Jos haluan asioiden muuttuvan, muutos tulee lähteä itsestä sisältäpäin, ei kaikkea ulkoista tai muita ihmisiä muuttamalla.

Näin se on. Mutta jos joku asia on hyvin siihen ei pidä kajota eikä edes vahingossa muuttaa. Elämä muuttuu kaiken aikaa, vaikket sitä näkisikään:

https://areena.yle.fi/1-4435254

BLM-mellakat ovat opettaneet minulle, että väkivalta ja öykkäröinti herättävät aina vastareaktion. Hyvästä tarkoitusperästä huolimatta asia kääntyy itseään vastaan.

Mikään työ ei ole sen arvoinen, että tarvitsisi yöunensa ja henkisen/fyysisen terveytensä vaarantaa.

Jos yrität parhaasi, olet ystävällinen ja luotettava, mutta et saa lämpöä, arvostusta tai edes asiallista kohtelua jostain tai joltakulta, niin älä ole vihainen tai katkeroidu, vaan vaihda paikkaa ja hanki uusia ihmissuhteita. Sitten yllätyt kun huomaat että uudessa ympäristössä sinua ja panostasi arvostetaan! Nimimerkillä kokemusta on:-)

Älä usko juoruihin, niissä harvoin on totta mikään.

Vierailija kirjoitti:

Nappaa hyvä mies nuorena - alle 25 vuotiaana ja viimeistään alle 30 vuotiaana. Parhaat eli ( järkevät, toimeentulo, käytöstavat, ulkonäkö ymv. oleellinen) ok-kunnossa eli juuri nuo häviävät ekaks ja vapautuvat vasta leskeydyttyään jos silloinkaan eli älä hautaudu kirjastoihin vaan elä nuoruuttasi.  Tämä on tärkein neuvo  - älä usko muita  - ihmiset jotka ovat jo kumppaninsa löytäneet yrittävät ehkä estää sinua lähtemästä "tuulettumaan" ja jäämään kotiin. Älä kuuntele heitä ! Kun saat hyvän järkevän miehen, loksahtavat muutkin jutut, opiskelut sujuvat, saat ehkä ihania lapsia ja työpaikalla suositaan aina perheellisiä, koska heitä pidetään tasapainoisina tämä valitettavasti salainen sääntö pätee sekä yksityis- että yritysmaailmassa. Se suunnaton pettymys ja itsesääliin vajoaminen yli 40 vuotiaana, kun sinulla  ei ole "mitään" - ei lapsia, ei miestä, veemäinen työpaikka ja työkaverit, ei enää kavereita , ystäviä ( hävisivät kun huomasivat, että et perheellisty) - voi olla , että sinua naurattaa tämä liioittelu, mutta sinä syksyinä sateisena iltana kun seisot kesällä kuolleen äitisi haudalla, saa sinut tuntemaan niin lohdutonta tuskaa ja tyhjyyttä, että sitä tunnetta et pääse pakoon missään et koko loppuelämänäsi, koska olet seuraava ja jos elämäsi on ollut siihen asti tyhjää ja merkityksetöntä, voit enää etsiä niitä olemattomia oljenkorsia joihin takertua, jos niitäkään . Eli hyvä kaksikymppinen minä, etsi hyvä mies nuorena ja pidä hänestä kiinni, voit ehkä epäonnistuakin, mutta et koskaan niin pahoin kuin ylläoleva tapaus

Kuulehan, osa pilaa elämänsä myös naimisissa. Olen itse ollut äitini haudalla surullisena, mutta aion silti jatkaa elämääni täysillä pahimman surun mentyä ohitse. Enkä todella tarvitse siihen perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi moni on sanonut, että älä luota keneenkään. Minä sanon että opi luottamaan. Saat muuten elää aika onnettoman elämän, jossa aina odotat pahinta, ja kuolet kumminkin.

Kaunis ajatuksena. Sinulla on ollut toistaiseksi hyvä tuuri. Mutta jossain vaiheessa kohtaat elämän raadollisuuden ja ymmärrät miksi keneenkään ei voi luottaa 100%.

Äitini toitotti koko nuoruuteni, että ei kannata kertoa omista asioistaan muille, eikä luottaa ihmisiin. En noudattanut hänen neuvoavaan. Siitä hyvästä minulla on todella hyviä ja läheisiä ihmissuhteita, jotka ovat tuoneet elämääni paljon hyvää. Olen saanut kokea tukea, jakamista, iloa, läheisyyttä jne. Vielä näin 61-vuotiaanakaan en ymmärrä, miksi en voisi luottaa ihmisiin. 

Niin minunkin äiti sanoi enkä uskonut.

Olen saanut maksaa kalliisti siitä virheestä ja monta kertaa. Tämän päivän ystävä tai puoliso on huomisen vihollinen. Älä luota kehenkään. Kovin isku ei tule koskaan tuntemattomalta, se on aina läheinen.