Te joiden lapset ei menneet ripille niin harmittaako teitä?
Omat lapseni 2, ei kumpikaan halunneet rippileirille.
Kommentit (71)
Olen kasvattanut lapseni ajattelemaan itse. Olen todella ylpeä heistä, että olevat todella tehneet niin.
He eivät usko naisia vihaavien äijien tuhansia vuosia sitten kirjoittamiin oppeihin, vaan menivät Prometheus-leirille, jolla uskonnoista puhutaan laajemmin ja opitaan, että maailmankatsomuksia on hurjan paljon eikä kukaan tiedä, mikä on totuus elämästä ja ihmisyydestä.
Pidämme molemmille ihanat Protu-juhlat. :)
No ei harmita, en perusta näistä taikauskoisista perinteistä yhtään, vaikka laiskuuttani en ole kirkosta eronnut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä se ettei saa sukulaisilta rahaa tai ei voi mennä kirkossa naimisiin.
Ap
En suosittele kirkkohäitä kenellekään ei-uskovaiselle. Me menimme vanhempiemme ja isovanhempiemme kovasta painostuksesta naimisiin kirkossa. Ensiksi jouduimme papin etukäteiskeksustelussa valehtelemaan, että uskomme jumalaan. Aluksi nimittäin sanoimme, että emme usko ja uskonto ei kuulu arkeemme, jolloin pappi sanoi, että ei voi vihkiä. Uudelleen kysyi, että entä jos kuitenkin uskoisimme edes hieman. Tähän oli pakko sanoa, että ok, no vähän sitten.
Vihkimistilaisuudessa pappi saarnasi alttarilla, kuinka yksikään avioliitto, jossa Jeesus ei asu, ei voi onnistua. Avioliitossa pitää olla jumalan rakkaus mukana onnistuakseen. Ihmiset, jotka eivät usko, tuomitaan ikuiseen kadotukseen ja kärsivät helvetissä ikuisesti. Puhe oli todella, todella pitkä ja jyrkkä.
Lähisuku itki, mutta ei onnesta, vaan siitä että pappi näin julkisesti muistutti, että avioliittomme ei tule onnistumaan ja palamme helvetissä. Tiesivät siis, että emme ole uskossa.
Jokainen joka haluaa kirkkohäitä ei-uskoville, voi miettiä haluaako tuollaista itselleen tai lapsilleen. Haluaako että avioliitto pohjautuu valheeseen?
Olipa tosi outo pappi! Etkö tajua, että 99 % papeista EI toimi noin? Ei ole kukaan valittanut moista, ei vannoutuneista ateisteistakaan. Kyseessä täytyi olla jonkin herätysliikkeen pappi, minkä?
Ja tietämättömät peukuttaa, ei hyvänen aika normaalit papit noin toimi!
Eikä ikinä naimisiin toisten painostuksesta. Jyrkkä ei sellaiselle.
Olen ollut lukuisissa ev. lut. kirkkohäissä ja ihan kaikissa niissä pappi on puhunut uskonnon merkityksestä avioliitolle. Sehän on heidän työtään! Aina on ollut uskontunnustusta ja siunausta. Eli lyhyesti sanottuna uskonnottomia haukuttu ja uskontoa ylistetty. Aina.
Ei harmita. Asumme herännäiskristillisyyden hallitsemalla alueella, jossa lahko on läsnä kaikessa ja kaikkialla. Lapsi olisi kuulemma mennyt rippikouluun jos se olisi pidetty muualla, mutta käytännön syistä se ei ollut mahdollista.
Miksi kirkkoon kuulumattomat vastaa näin innokkaasti? Jos kukaan perheestä ei kuulu kirkkoon, lapset eivät osallistu uskonnon opetukseen, eivätkä yleensä mene rippikouluun. Saavat tietysti mennä, jos haluavat.
Lähtökohtaisesti taas kirkkoon kuuluvat nuoret käyvät rippikoulun tai sitten on jo ison pohdinnan aika, onko syytä erota kirkosta. Kuitenkin edelleen vielä suurin osa kuuluu kirkkoon. Ja rippikoulun käyminen on eräänlainen siirtymäriitti, lähemmäs aikuisuutta.
Sen, että yhä isompi osa jättää riparin väliin, pitäisi olla kirkon sisällä keskustelun paikka. Ei auta se, että uskonnottomat huutelevat ettei uskontoa tarvita. Mutta jos näin laajamittaisesti sen kannatus rapistuu, ollaan oikeasti nopeammin kuin kuvittelemme siinä tilanteessa, että muun uskoisia on enemmän. Silloin jo yhteiskunnan arvot, säännöt ja lait menevät uusiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä se ettei saa sukulaisilta rahaa tai ei voi mennä kirkossa naimisiin.
Ap
En suosittele kirkkohäitä kenellekään ei-uskovaiselle. Me menimme vanhempiemme ja isovanhempiemme kovasta painostuksesta naimisiin kirkossa. Ensiksi jouduimme papin etukäteiskeksustelussa valehtelemaan, että uskomme jumalaan. Aluksi nimittäin sanoimme, että emme usko ja uskonto ei kuulu arkeemme, jolloin pappi sanoi, että ei voi vihkiä. Uudelleen kysyi, että entä jos kuitenkin uskoisimme edes hieman. Tähän oli pakko sanoa, että ok, no vähän sitten.
Vihkimistilaisuudessa pappi saarnasi alttarilla, kuinka yksikään avioliitto, jossa Jeesus ei asu, ei voi onnistua. Avioliitossa pitää olla jumalan rakkaus mukana onnistuakseen. Ihmiset, jotka eivät usko, tuomitaan ikuiseen kadotukseen ja kärsivät helvetissä ikuisesti. Puhe oli todella, todella pitkä ja jyrkkä.
Lähisuku itki, mutta ei onnesta, vaan siitä että pappi näin julkisesti muistutti, että avioliittomme ei tule onnistumaan ja palamme helvetissä. Tiesivät siis, että emme ole uskossa.
Jokainen joka haluaa kirkkohäitä ei-uskoville, voi miettiä haluaako tuollaista itselleen tai lapsilleen. Haluaako että avioliitto pohjautuu valheeseen?
Olipa tosi outo pappi! Etkö tajua, että 99 % papeista EI toimi noin? Ei ole kukaan valittanut moista, ei vannoutuneista ateisteistakaan. Kyseessä täytyi olla jonkin herätysliikkeen pappi, minkä?
Ja tietämättömät peukuttaa, ei hyvänen aika normaalit papit noin toimi!
Eikä ikinä naimisiin toisten painostuksesta. Jyrkkä ei sellaiselle.Olen ollut lukuisissa ev. lut. kirkkohäissä ja ihan kaikissa niissä pappi on puhunut uskonnon merkityksestä avioliitolle. Sehän on heidän työtään! Aina on ollut uskontunnustusta ja siunausta. Eli lyhyesti sanottuna uskonnottomia haukuttu ja uskontoa ylistetty. Aina.
Mikä hinku ateistien on mennä kirkossa papin edessä naimisiin? Jos on kirkkohäät valinnut, niin turha valittaa.
Pappi tekee vain työtään vastuullisesti, kun kertoo ja muistuttaa siitä, mikä on elämässä tärkeintä ja jokaisella on mahdollisuus tehdä parannus, katua syntejään ja nöyristyä Jumalan edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin kirkkoon kuulumattomana ripari juhlineen kuulostaa kummalliselta muinaisjäänteeltä. Vaikeaa ymmärtää, että moni edelleen Suomessa kannattaa tuota.
Laittaisin rippijuhlat samaan kastiin kuin amerikkalaiset neitsyttanssiaiset tai debytanttijuhlat. Jotain todella vanhanaikaista. Tuntuisi kovin väärältä juhlia ja jopa antaa rahaa tuollaisen muinaisjäänteen tukemiseen.
Aivan eri asia on oikeasti uskovat, joille konfirmaatio on oikeasti iso juttu. He toki pitäköön juhlansa. Mutta nämä ei-uskivaiset, miten he voivat hyvillä mielin toistaa uskontunnustuksia, laulaa uskonnollisia lauluja ja vastaanottaa rahaa tämän juhlimiseen? Niin valheellista.
Samaa ihmettelen. Ja kun nämä ”tapauskovaiset” pitävät vielä itseään jotenkin parempina ihmisinä kuin kirkkoon kuulumattomat.
Olin muutama vuosi sitten sukulaislapsen konfirmaatiossa ja kauhistuneena kuuntelin kun pappi saarnasi näille nuorille miten he ovat syntisiä ja pitäisi rukoilla jeesukselta anteeksiantoa. Jos Suomessa ei kukaan kuuluisi kirkkoon ja joku perustaisi nyt tällaisen uskonnon, niin sitä pidettäisiin pelottavana kulttina.Jokainen on syntinen ja tarvitsee Jeesukselta anteeksiantoa. Tottahan tuo on, ei mitään kauhistuttavaa. Eikö lapset ja nuoret mielestäsi tee väärin, entä aikuiset?
Aina olen kuvitellut että usko ja moraali eivät liity mitenkään yhteen, mutta näköjään jotkut eivät edes tunnista nuorten pahuutta, ehkä tyyliin "ne on vaan nuoria, ei ne tajua..."
Ei, emme ole syntisiä, minä enkä lapseni. Nuoreni eivät ole pahoja, ja vaikka joskus tyhmyyksiä tekisivätkin (vielä eivät ole tehneet) niin rakastan heitä joka tapauksessa, ihan sama mitä joku kirja sanoo. Et ehkä tajunnut, mutta en siis ole uskovainen enkä kuulu kirkkoon. Näin ollen nämä ”kaikki ovat syntisiä” huuhaat eivät kosketa minua millään tapaa.
Vierailija kirjoitti:
. Mutta jos näin laajamittaisesti sen kannatus rapistuu, ollaan oikeasti nopeammin kuin kuvittelemme siinä tilanteessa, että muun uskoisia on enemmän. Silloin jo yhteiskunnan arvot, säännöt ja lait menevät uusiksi.
Eivät mene, vaan arvot, säännöt ja lait pysyvät erillään uskonnoista, kuten tähänkin asti.
Toinen ei mennyt, toinen meni pelkästään rahojen takia ja ne (useampi satanen) oli tuhlattu alta kuukaudessa ja käteen niistä rahoista ei juuri mitään järkevää jäänyt.
Meillä toinen kävi riparin ja liittyi kirkkoonkin siinä samassa yhteydessä. Toinen kävi protuleirin. Juhlat järjestettiin molemmille. Protuleiri näytti olevan vaikuttavampi kokemus. Riparin käynytkin oli tyytyväinen leiriinsä, muttei kokenut niin paljon saaneensa sieltä.
Mulla ei lapsia, jos olisi, saisi lapsi toki itse valita. Itse kävin riparin vastentahtoisesti, vaikka uskonasiat kiinnostaneet koko elämän ajan. Koin isoksi ongelmaksi mennä ehtoolliselle, kun en tiennyt, uskonko. Itse rippikoulu ei olisi ollut niinkään ongelma, vaan konfirmaatio. Siihen aikaan, vuosikymmeniä sitten, konfirmaatio kuitenkin kuului riparilla käymiseen automaattisesti. Ei papin takia, kyllä hän olisi hyväksynyt ettei joku mene ehtoolliselle, sanoikin niin. Vaan sosiaalisen paineen takia.
Rippikoulu ei minulle selventänyt paljoa uskon asioita, tulin uskoon vasta 15 v myöhemmin. Siinä mielessä samantekevä kokemus, vaikka henkilökunta oli ihan kivaa. Sellaiselle, joka ei koskaan miettinyt uskonasioita, sen sijaan ripari (vapaaehtoisesti) ihan hyvä, ehkä pääsee eroon joistakin vääristä käsityksistä.
Ripari ei tosiaan pakota ketään uskomaan, voi käydä ihan päinvastoinkin. Eli turhia sellaiset pelot.