Te joiden lapset ei menneet ripille niin harmittaako teitä?
Omat lapseni 2, ei kumpikaan halunneet rippileirille.
Kommentit (71)
Lapsi harrastaa ja sama urheilulaverit valtaosaltaan menivät riparille.
En tiedä olisko muuten mennyt.
Oli kivoja tyttöjä.
Poika on kuvitellut on ruma jne ja ilahtui paljon, kun tytöt olivatkin tykänneet hänestä kovasti.
Esikoinen ei käynyt rippikoulua, olen ylpeä lapsestani että piti oman päänsä sukulaisten painostuksesta ja ihmettelystä huolimatta. Nuorempikin lapsi saa itse valita miten tekee, luulen ettei hänkään halua. Jännä miten vielä nykyäänkin jotkut kuvittelee että se on jokin automaatio että rippikouluun mennään. Monella ikäiselläni lapsuudenkaverilla on samanikäisiä lapsia ja kylläpä on ollut suuri ihmettelyn aihe kun olen kertonut ettei meidän poika käy rippikoulua. Ehkä noilla pienemmillä paikkakunnilla se on vielä nykyäänkin joku kunnollisen ihmisen merkki.
Kirkosta voi hakea avioliitolleen siunauksen, jos kirkkohäät haluaa.
AP, ymmärrän kyllä miksi teet aloituksen. Meilläkin teinin kanssa mietittiin, käykö riparin vai ei. Suostui siihen lopulta.
Ei olla mitenkään erityisen uskonnollisia, mutta myönnän, että olisi mua saattanut vähän harmittaa, jos olisi päättänyt toisin. Oikeasti harva teini on vielä kypsä miettimään uskon asioita. Meilläkin oli kyse siitä, että leirille lähtö jännitti. Minusta on hyvä, että sai kuitenkin siitäkin kokemuksen. Itselle juuri se yhteisöllisyyden kokemus riparilla oli suurin anti.
Me ei kuuluta kirkkoon mutta tyttö kävi riparin jos joskus haluaa kirkkohäät
Ei haittaa, saavat itse päättää mihin uskovat tai eivät usko.
Kolme lasta on ja keskimmäinen jätti rippikoulun käymättä. Halusi erota kirkostakin, mutta totesin, että eroaa itse, kun täyttää 18v. On nyt 17v ja viimeksi puhui, että aikoo käydä rippikoulun armeijassa.
Näin kirkkoon kuulumattomana ripari juhlineen kuulostaa kummalliselta muinaisjäänteeltä. Vaikeaa ymmärtää, että moni edelleen Suomessa kannattaa tuota.
Laittaisin rippijuhlat samaan kastiin kuin amerikkalaiset neitsyttanssiaiset tai debytanttijuhlat. Jotain todella vanhanaikaista. Tuntuisi kovin väärältä juhlia ja jopa antaa rahaa tuollaisen muinaisjäänteen tukemiseen.
Aivan eri asia on oikeasti uskovat, joille konfirmaatio on oikeasti iso juttu. He toki pitäköön juhlansa. Mutta nämä ei-uskivaiset, miten he voivat hyvillä mielin toistaa uskontunnustuksia, laulaa uskonnollisia lauluja ja vastaanottaa rahaa tämän juhlimiseen? Niin valheellista.
Meillä kävi nyt protu-leirin ja takaisin tuli asioita vapaassa ilmapiirissä pohtinut ja paljon itsevarmuutta ja ystäviä saanut nuori. Osa hänen ystävistään kävi riparin ja osa protun ja kaikki olivat tykänneet leireistään. Pelkän sukulaisten rahan takia tai kirkkohäiden takia en pakottaisi riparille. Nuoren oma päätös meneekö millekään leirille, toki kannustaisin jommankumman käymään ns.aikuistumisriittinä.
Vierailija kirjoitti:
Näin kirkkoon kuulumattomana ripari juhlineen kuulostaa kummalliselta muinaisjäänteeltä. Vaikeaa ymmärtää, että moni edelleen Suomessa kannattaa tuota.
Laittaisin rippijuhlat samaan kastiin kuin amerikkalaiset neitsyttanssiaiset tai debytanttijuhlat. Jotain todella vanhanaikaista. Tuntuisi kovin väärältä juhlia ja jopa antaa rahaa tuollaisen muinaisjäänteen tukemiseen.
Aivan eri asia on oikeasti uskovat, joille konfirmaatio on oikeasti iso juttu. He toki pitäköön juhlansa. Mutta nämä ei-uskivaiset, miten he voivat hyvillä mielin toistaa uskontunnustuksia, laulaa uskonnollisia lauluja ja vastaanottaa rahaa tämän juhlimiseen? Niin valheellista.
Tämäx1000.
Eikö ketään tosiaan häiritse, että jos lapsi ei ole uskovainen, hän päätyy opettelemaan asioita jotka ovat täysin merkityksettömiä, ja kaikki huipentuu siihen että hänet pakotetaan julkisesti valehtelemaan (lausumaan uskontunnustus)?
Kirkkohäät? Eihän kukaan mene enää kirkossa naimisiin ainakaan täällä Helsingissä.
Vierailija kirjoitti:
Näin kirkkoon kuulumattomana ripari juhlineen kuulostaa kummalliselta muinaisjäänteeltä. Vaikeaa ymmärtää, että moni edelleen Suomessa kannattaa tuota.
Laittaisin rippijuhlat samaan kastiin kuin amerikkalaiset neitsyttanssiaiset tai debytanttijuhlat. Jotain todella vanhanaikaista. Tuntuisi kovin väärältä juhlia ja jopa antaa rahaa tuollaisen muinaisjäänteen tukemiseen.
Aivan eri asia on oikeasti uskovat, joille konfirmaatio on oikeasti iso juttu. He toki pitäköön juhlansa. Mutta nämä ei-uskivaiset, miten he voivat hyvillä mielin toistaa uskontunnustuksia, laulaa uskonnollisia lauluja ja vastaanottaa rahaa tämän juhlimiseen? Niin valheellista.
Samaa ihmettelen. Ja kun nämä ”tapauskovaiset” pitävät vielä itseään jotenkin parempina ihmisinä kuin kirkkoon kuulumattomat.
Olin muutama vuosi sitten sukulaislapsen konfirmaatiossa ja kauhistuneena kuuntelin kun pappi saarnasi näille nuorille miten he ovat syntisiä ja pitäisi rukoilla jeesukselta anteeksiantoa. Jos Suomessa ei kukaan kuuluisi kirkkoon ja joku perustaisi nyt tällaisen uskonnon, niin sitä pidettäisiin pelottavana kulttina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin kirkkoon kuulumattomana ripari juhlineen kuulostaa kummalliselta muinaisjäänteeltä. Vaikeaa ymmärtää, että moni edelleen Suomessa kannattaa tuota.
Laittaisin rippijuhlat samaan kastiin kuin amerikkalaiset neitsyttanssiaiset tai debytanttijuhlat. Jotain todella vanhanaikaista. Tuntuisi kovin väärältä juhlia ja jopa antaa rahaa tuollaisen muinaisjäänteen tukemiseen.
Aivan eri asia on oikeasti uskovat, joille konfirmaatio on oikeasti iso juttu. He toki pitäköön juhlansa. Mutta nämä ei-uskivaiset, miten he voivat hyvillä mielin toistaa uskontunnustuksia, laulaa uskonnollisia lauluja ja vastaanottaa rahaa tämän juhlimiseen? Niin valheellista.
Tämäx1000.
Eikö ketään tosiaan häiritse, että jos lapsi ei ole uskovainen, hän päätyy opettelemaan asioita jotka ovat täysin merkityksettömiä, ja kaikki huipentuu siihen että hänet pakotetaan julkisesti valehtelemaan (lausumaan uskontunnustus)?
Rippikoulussa lapsi oppii lähinnä, että valehteleminen tuo rahaa ja hyväksyntää.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä se ettei saa sukulaisilta rahaa tai ei voi mennä kirkossa naimisiin.
Ap
Tämähän se todellinen syy on käydä rippikoulu. Ei se, että uskoisi jumalaan vaan toisten hyväksyntä ja tapauskonto.
Aikoinaan itse rippileirin käyneenä sain monta uutta kaveria sieltä.
Kivaa siellä oli mutta ei se minusta tehnyt sen enempää uskovaista kun koskaan olen ollutkaan. Myöhemmin olin isosena näillä leireillä ja hauskaa oli sekin. Paljon uusia tuttavuuksia ja hyviä tyyppejä!
Edelleenkään en ollut sen uskovaisempi.
Aivan turhaa painostusta vanhemmilta tai suvulta moinen.
Lapsen oma asia meneekö vai ei.
Itse menin maistraatissa naimisiin. En halunnut isoja häitä ja koko sukua sinne. En edes lahjojen toivossa. Lahjat on viimeisin syy miksi jotain tiettyä pitäisi kenenkään tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä se ettei saa sukulaisilta rahaa tai ei voi mennä kirkossa naimisiin.
Ap
Tämähän se todellinen syy on käydä rippikoulu. Ei se, että uskoisi jumalaan vaan toisten hyväksyntä ja tapauskonto.
Miksi pitäisi päästä kirkossa naimisiin jos ei usko jumalaan yms.? Ei siellä pääse yhtään sen enempää naimisiin kuin maistraatissakaan. Jos ei ole uskovainen, kristillinen vihkiseremonia on yhtä omituinen kuin vaikka islamilainen, miksi sellaista pitäisi haluta? Pappi horisemassa asioita jotka eivät mitenkään kuulu omaan elämään, arvo-tai ajatusmaailmaan.
Läheskään kaikki kirkot ei ole hienoja. Toisaalta Suomesta kyllä löytyy kartanoita ja muita hienoja paikkoja jos haluaa pitää isot hörhelöhäät uskonnottomasti.
Vierailija kirjoitti:
Kolme lasta on ja keskimmäinen jätti rippikoulun käymättä. Halusi erota kirkostakin, mutta totesin, että eroaa itse, kun täyttää 18v. On nyt 17v ja viimeksi puhui, että aikoo käydä rippikoulun armeijassa.
Kuulostat ihanalta ihmiseltä.
Ensin pakkoliität vauvan kirkkoon. Et anna hänelle mahdollisuutta valita omaa uskontoaan, tai koulussa valita vapaasti käykö hän uskonnon vai et:n tunneilla.
Nyt pakotat hänet esim. maksamaan kirkollisveroa mahdollisista tuloistaan, ja kiellät häntä toimimasta vakaumuksensa mukaiseksi vain siksi että pystyt.
Hyi mitä käytöstä, saisit hävetä. Toivottavasti lapsikin tajuaa tulevaisuudessa, miten inhottavasti häntä kohtelit.
Esikoinen halusi käydä rippikoulun. Hän on pienestä asti ollut evluttiin kallellaan (seurakunnan kerho, seurakuntanuoret, kirkkokuoro, rippikoulu, isos koulutus, kerho-ohjaaja) vaikka me vanhemmat ei niinkään olla. Keskimmäinen jätti rippikoulun kesken ja se oli meille ihan ok. Nuorimmainen ei ole vielä siinä iässä, mutta saa sitten itse valita kun on ajankohtaista.
Lapset kastettiin aikoinaan lähinnä suvun vanhimpien mieliksi. Mies on evlut vain paperilla, itse olen ateistinen agnostikko enkä ole koskaan kirkkoon kuulunut kun ei minua ole edes kastettu. Olen pyrkinyt haastamaan teinejä sopivassa määrin itsenäiseen ajatteluun vakaumusasioissa.
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä se ettei saa sukulaisilta rahaa tai ei voi mennä kirkossa naimisiin.
Ap
Niin, aikamoisesta rahasummasta kieltäydyin kun mennyt ripille. Mutta yhdeksän vuotta myöhemmin menin kyllä kirkossa naimisiin, edelleen ilman konfirmaatioita. Ja mitenkö mahdollista?
No kun mies on konfirmoitu ja hän oli vielä tuolloin ev.lut. kirkon jäsen ja minä muun kristillisen seurakunnan jäsen. Mut kastettiin kun olin 16 ja liityin sitten sinne. Nyt kuulutaan tähän muuhun kristilliseen molemmat.
2/3 ei käynyt riparia, heillä molemmilla vahva mielipide uskonnosta (jonka jaan) joten olisin ollut ihmeissäni, jos olisivat riparin käyneet. Molemmat halusivat sen sijaan erota kirkosta, mikä sekin oli ok, itse olen eronnut jo kuopuksen ristiäisten jälkeen. Kolmas kävi riparin kun kaveritkin kävivät.
Kaksi lapsista on jo naimisissa, ja kirkkohäät olisivat tuon riparin käymättömänkin kohdalla käsittääkseni ollut mahdolliset, kun aviopuolisonsa on sen käynyt, mutta olin ihan tyytyväinen heidän maistraattivalintaansakin, en mitenkään erityisemmin tykkää siellä kirkossa istuskella...