Nymfomaani?
Onkohan täällä palstalla sellaisia, tai tunteeko kukaan? Kiinnostaisi tietää, miten sellaisen ominaisuuden kanssa saa elettyä? Voiko olla perhe-elämää? Missä menee normaalin ja nymfomanian ero? Voiko olla pysyvässä työsuhteessa, vai meneekö asiat aina työpaikalla solmuun suhteiden vuoksi? Miten pää pysyy kasassa?
Muistui mieleen eräs tapaus pikkupaikkakunnalla vuosikymmeniä sitten. Eräs nuori tyttö sekoitti elämänsä,kun ajautui aina seksisuhteisiin työpaikoillaan. Sai potkut, meni toiseen työpaikkaan ja taas sama juttu. Lopulta muutti isompaan kaupunkiin, kun pikkukylällä maine oli kasvanut liian suureksi. Koti hänellä oli ihan normaali ja seurusteli ikäistensä poikien kanssa. Mutta seurustelutkin aina katkesivat "uuteen skandaaliin" työpaikoilla. Omien sanojensa mukaan hän oli nymfomaani. Hänen myöhemmistä vaiheistaan en tiedä mitään esim. onko perhettä tms.
Kommentit (63)
Nykyään nymfomaanin nimitys on hyperseksuaalinen. Se on bipolaaritaudin maanisen vaiheen yksi ilmentymä. Tutkikaa Googlella, minä koin sen avioliitossani.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli yläasteella sellainen! Tykättiin!
Samoin meillä. Kaikki naapuruston pojat taisivat olla sen kanssa kunnes se tuli tiineeksi ja siitä alkoi tiukka kysely. Siihen sekin huvi loppui!
Muistan kun lapsuudessa kesäisin aina sukuloitiin ja yksi, pari vuotta vanhempi serkkutyttö oli aina kimpussani. Iljetti ja nolotti sen jutut aina kun jäätiin kahden. Käsi jatkuvasti pikkuhousuissa. Jotain outoa hänessä oli, lapsena ei vaan ollut sanoja tuolle touhulle. Äidille ei voinut kannella kun tajusi tekevänsä väärin vaikka itse olikin viaton. 7-13 vuotiaana näitä serkkutyttöjen välisiä, salaisia juttuja tapahtui. Hän meni nuorena naimisiin, mietin, että varmasti on ukko helisemässä! Olikohan taustalla jotain insestiä kun niin pakonomaisesti vaan sellaiset mielessä... Tää siis kaukana 60-luvulla.