Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

En usko, että mieheni koskaan pettää

Vierailija
05.09.2013 |

Miksi tämä ajatus saa hyeenat liikkeelle? 

 

En ole sinisilmäinen, enkä luota kehenkään 100% mutta silti sanon näin. En nimittäin voi elää elämääni stressaten mahdollisia karikkoja suhteessa tai elämässä muuten. Olen sen verran itsevarma, että tiedän olevani hyvä vaimo, ja sen verran itserakas, että jos mieheni pettää tiedän, että syy on hänen eikä minun.

 

Mutta miksi siis tämä ärsyttää teitä joitakin? Mistä kumpuaa pakko päästä irvailemaan, ivaamaan ja nälvimään että odotahan vaan? 

 

 

Kommentit (46)

Vierailija
41/46 |
07.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

No kyllä se ennemmin tai myöhemmin pettää, uskoit sitten mitä tahansa. Ei kyllä välttämättä kiinni jää.

Vierailija
42/46 |
07.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap, ajattelen samoin. Tämä on tabu, ei saa vain kehua hyvästä parisuhteesta. Aina löytyy joku sanomaan että odottajan vaan, tulet pettymään. Tosi surkeeta. Pitkä, tasapainoinen, onnellinen parisuhde on sellainen, josta ei saisi puhua. Ongelmia kun pitäs aina olla. Ärsyttää. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/46 |
07.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minuakin ärsyttää tämä sama asia kuin ap:ta. Mutta en koskaan sano ääneen kenellekään että olen ihan satavarma ettei mieheni koskaan pettäisi minua. En kyllä minäkään häntä.

Vierailija
44/46 |
07.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="07.09.2013 klo 09:44"]

No kyllä se ennemmin tai myöhemmin pettää, uskoit sitten mitä tahansa. Ei kyllä välttämättä kiinni jää.

[/quote]

 

Eli olet sitä mieltä että joka ikinen ihminen pettää joskus? En kyllä usko tuohon. Kyllä niitä miehiä (ja naisia) on jotka eivät koskaan petä kumppaniaan.

Vierailija
45/46 |
07.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onkohan tämänkin aloittaja muru.. 

Vierailija
46/46 |
07.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

En uskonut minäkään.

Luulin tuntevani hänet läpikotaisin, niin kuin omat ajatukseni. Mutta sillähän olikin oma nuppi ja omat kuvionsa joihin minä en kuulunut.

 

Olin nuori ja opin kantapään kautta että toista ei voi tuntea eikä kesyttää. Olen vastuussa vain omasta elämästäni ja valinnoistani. Toiset omistaan. Jälkikäteen ajatellen: parhaita opetuksia joita olen elämällä saanut.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kahdeksan yksi