¤¤ SYYSkeijujen ma-ti ¤¤

Molskista vaan kaikille, ollaan sitten kotiuduttu mökkielämästä, ah ihana pesukone, tiskikone, kuivausrumpu ja puhdasvesi, oma peti ja kaikki tv-kanavat, olen jo kaivannut teitä....ja keijujakin.



Onpas täällä ollu säpinää!!! Mulla on vielä viikonlopun pinoelma lukematta, mutta aikamoisen monella tuntuu olevan jo supistuksia...Ite olen huomannu että harjotussupparit on kyllä tiukentunu viime aikoina, vetää oikein napakasti alavatsalla junttaan, mutten kyllä vielä koe niiden olevan varsinaisesti kivuliaita, vaikka mieli tekeekin seisahtaa ja hengähtää jo. Eikä säännöllisiä, muutamia/ilta tulee, riippuu miten on tullu rehkittyä. Tuppaa aina unohtumaan koko raskaus välillä...



TUISKU: kuulostaa oi niin tutulta....meillä 6v neiti myös ja kiusaa ihan uhalla pikkuveljeä (4V), jolla on vielä omakin uhmansa meneillään, ihanaa... Jóka toinen lause on " ei oo mittään tekemistä" ja joka asiasta jumputtaa vastaan, jopa meinaa nenille hyppiä aikuisille " älä aina jankuta!!" -tyylillä. Tosi tiukkana on saanu olla ja muistutella, ketkähän ne tosiaan on ne perheen päät. Kuuluu aika monen 6v elämään joku uhmakausi, en sikäli ole huolissani, mutta rasittavaa. Etsii selvästi uusia rajojaan ja kokee jo kasvaneensa isommaks kun on jo eskariinkin menossa. Toisaalta on kamalan hellyyden kipeä ja pahottaa helposti mielensä. Äitinä ajattelen haikeudella että sinne ne vaan valuu ne lapsuuden vuodet, kohta ollaan niin neitiä niin neitiä että. Kunpa ei liian varhain...



Täytyy lukasta nuo muut pinot ja kommentoida sitten lisää, paremmalla ajalla.



Minjuska 32+1 (eikä edelleenkään sen kummempia tehtynä tulokkaan eteen...nyt täytyy ottaa ittesä niskasta kiinni ja ruveta oikeesti valmistelemaan, ettei aika lopu kesken!)

Täälläkin supisteli viime yönä ensimmäisiä kertoja tunnin verran säännöllisen epäsäännöllisesti, niin että jäin odottamaan aina seuraavaa vatsan kovettumista/kiristymistä. Olen huomannut että jos on päivän aikaan touhunnut enemmän esim. kantanut sylissä tai nostellut kuopusta niin iltaisin on supistellut enemmän. Tänään olenkin ottanut sitten varovaisemmin ja tuntuu auttaneen.



Misulille olisin kommentoinut tuosta pyöreäpäisyydestä. Meillä on molemmilla pojilla ollut rakenneultrassa annettu LA 7-10 vrk enemmän kuin viikot np-ultran mukaan johtuen juuri tuosta pään muodosta (lakimitta eli B-mitta). Päänympärykset vastasyntyneellä olivat 36cm ja 37cm. Tällä kolmannella kommentoitiin myös olevan pyöreä pää rakenneultrassa (6 päivää isompi B-mitan mukaan) ja vähän olen alkanut jännittää miten korreloi vauva kasvuun ja kokoon syntyessä...Viimeisellä lääkärikäynnillä yritän vielä saada lähetettä painoarvioon Kättärille.



moisku rv 33+1

Olenkin ollut tämän viikon töissä, ihan kivaa vaihtelua loman keskelle :) Ensi viikolla sitten taas lomailen ja olisi tarkoitus lähteä vähän reissuunkin, joko kotimaassa tai Eestiin.



VATSANKOON KOMMENTOIMISESTA minusta on tosi huvittavaa, kun osa ihmisistä kauhistelee suurta vatsaani ja toiset sitten taas ihmettelee sen pienuutta! :D Puhuuko ne edes samasta vatsasta... Muuten ei kyllä yhtään harmita, vatsa tuntuu itsestäni ihan sopivankokoiselta, mitäs siis muiden mielipiteistä.



SUKUPUOLESTA sen sijaan, mua on käynnyt ärsyttämään kun jotkut ihmiset kauhistelevat kun meille tulee kolmas poika ja surkuttelevat minua kun en tyttöä saanutkaan! Ihan kuin sillä olisi väliä! Minulla on kaksi maailman ihaninta ja rakkainta poikalasta ja kolmannen sellaisen saan, tottakai minä olen onnellinen :) Kun saimme tietää, että odotan poikaa, niin toksi aluksi kävi pieni " harmistuminen" , mutta kun samalla sain tietää vauvan huulihalkiosta niin sillä sekunnilla lapsen sukupuolella ei ollut enää mitään väliä, iski huoli vauvasta ja sitten helpostus kun kuulimme, ettei mistään vakavammasta ole kysymys. Minusta pienet pojat on aivan yhtä ihania kuin tytötkin, eikä meille tosiaan lapsia tehdä sukupuolen takia.



KESÄNJUHLISTA takana yhdet häät ja ensi lauantaina seuraavat. Ostin Bebesiltä aivan ihanan tummanpunaisen (äitiys)iltapuvun, joka onneksi oli alessa -50% eli hinta oli ihan kohtuullinen. En millään mahdu entisiin juhlavaatteisiin, enkä halua ihan arkisissakaan juhlia. Tavallisesta mallistosta on vaikea edes löytää sopivaa päälle kun olen muuten pienikoinen, vain vatsanohdalta suuri. Eli jos maha mahtuu niin vaate roikuu sitten muualta ikävästi.



KERTTU toivottavasti kaikki hyvin! Itse pyllähdin edellisessä odotuksessa rappusissa ja iskin häntäluuni pahasti, pelko että vauvallekin kävi jotain oli suuri. Vaikka onhan nuo pienet aikamoisessa turvassa lapsivedessä, mutta aina sitä pelkää satuttaneensa pientä tai että istukka vahingoittuu...



RUUSUNEN hui mikä tilanne! Nyt sitten lepäät, mies saa venyä koska vauvan pysyminen kohdussa mahdollisimman pitkään on kaikista tärkeintä! Onko mahdollisuuksia saada ketään muuta auttamaan, tuttuja teidän paikkakunnalla? Onneksi miehelläsi on nyt lomaa. Olisikohan kunnalla tarjota kodinhoitajaa tms auttamaan teitä?



FULLMOON ihan kuin minä! Syön tosi palljon, tiheästi kunnon ruokaa, kunnon annoksia. Leipä ei maita, eikä namejakaan tule syötyä mutta esim hedlemiä napsin paljon välipaloiksi. Olen vaan ihmetellyt kun kaikki muut odottajat sanoo, ettei hellesäällä ole nälkä... kyllä minun on :) Tänäänkin söin töissä ruoan lisäksi eväitä välipalaksi ja silti kotiintullessa oli pakko ekana mennä jääkaapille hakemaan ruokaa. Kahden edestä siis syön tällä hetkellä ja ihan hyvällä omalla tunnolla, en ala nälässäkään elämään :)



SUPSISTUKSISTA onpa täällä monella jo ihan reilusti supistuksia, ottakaahan iisisti! Minulla rauhoittui kummasti kun pahin helle helpotti. Mietin myös, että kun syön magnesiumia estääkseni suonenvetoja ja jostain luin, että se ehkäisisi myös ennenaikaista supistelua, että voisiko se olla syynä vähäiseen supisteluun? Minulla on edellisissä raskauksissa ollut tosi paljon supistuksia alkaen puolivälistä ja jatkuen ihan loppuun saakka. Nyt ehkä 1-5 kpl päivässä, mikä on minulla siis tosi vähän. Eivätkä tällä hetkellä ole edes mitenkään ikäväntuntuisia tms.



VAUVAN KOTIINTULOVAATTEIKSI olen ajatellut bodyä+housuja, sukat jalkaan, nauhallinen myssy + neuletakki. Mukaan otan vauvan fleesepeiton, joka suojaa matkalla sairaalasta autolle ja jos menee lokakuun puolelle tai syyskuussa on kovin viileää niin fleesehaalarin sujautan myös kassiin, puetaan päälle jos tarvitsee.



TUISKU kuulostaa hyvin tutulta tuo 6v uhma. Meillä tosin poika on jo 7v ja tilalle on tullut koulun-alun-uhmis tai sellainen hällä-väliä-et-sä-mua-määrää uhmailu. Joka ikävuodelle löytyy jotain :) Koita kestää ja muista sinäkin lepäillä, ettei pieni ihan vielä syntyisi.



MISULI meillekin on tulossa pyöreä päinen vauva :) On kuulemma ihan tavallista ja suomalaisilla vauvoilla on isompi pää kuin esim japanilaisilla. Älä suotta huolehdi! :)



INKULI pääkaupunkiseutulaisten tapaminen kiinnostaisi ja yahoo.groupsin listalla siitä ollut puhettakin. Toivottavasti saataisiin tällä kertaa tavattua ihan oikeasti!



OMA OLO on ihan loistava, itsekin ihmettelen kuinka hyvin voin! Ei oikeastaan mitään perinteisiä raskausvaivoja (vielä) ja jaksan ihan hyvin töissäkin taas. Vauva on vilkas tapaus, muta nyt tuntuu hiljenevän tahti loppuakohden ts ei enää vedä samanlaisia kuperkeikkoja kuin ennen eli tila käy ahtaaksi. Meidän 3v kuopus odottaa vauvan syntymää tosi paljon, ihan päivittäin käy antamassa pikkuvelele pusuja ja halailee vatsaani. 7v esikoista ei voisi vähempää kiinnostaa...



Vointeja keijuille, jaksellaan vielä lämpimästä säästä huolimatta, pianhan se on jo syyskuu :)



Mayella ja Onni 29+6

Mulla oli hieman samanalainen tilanne kuin Tuiskulla tuossa perjantaina. Koko päivän supisteli " tasaiseen tahtiin" , mutta vasta illalla klo 9 aloin kiinnittää niihin todella huomiota. Menin makuulle ja katselin kelloa, tuli 5-10 min välein! Ja parisen tuntia. Supistukset eivät olleet kipeitä, mutta vatsanahka alkoi jo " väsyä" jatkuvaan kiristelyyn. Ja kun olemme täällä maalla eli 400 km omasta synnytyssairaalasta kaukana, oli kynnys myös mennä näytille sairaalaan suuri. Soitin kotikätilölleni, joka sanoi, että ehkä lähtisi, jos olisi minä. No päätin vielä kokeilla nukkumaan menemistä. No aamulla olo oli normaali, joten en sitten lähtenyt/soittanut minnekään.



Nyt olen miettinyt, voisinko vielä mennä käymään paikallisen sairaalan äpkl:lla tarkistuttamassa, onko kohdunsuu auennut vai ei, vaikka tapauksesta on jo puolisen viikkoa. Eli uskallanko esim. mennä enää uimaan. Mitä mieltä te olisitte? Voisiko sitä kokeilla?



Muuten kaikki on mainiosti. Untamo liikkuu enää möyrien, tilaa alkaa olla vähän. Pokuja tulee, jos minä olen asettunut sopivaan asentoon, esim. kyljelleni makaamaan, niin Unski saa tilaa enemmän.



Mutta näin lyhyesti lomaterveisiä!



T. Rizzu & Unski rv 32+3

Tänään oli taasen neuvolakäynti, kaikki oli vallan mainiosti:



Painoa: +230g/ vk, yhteensä 7,3 kg

RR 130/60

Hb 129

Sf-mitta 31

vauva RT

syke 145

pissa puhdas



Jostakin syystä terkkari halus miut taas neuvolaan jo ensi viikolla, joko se nyt alkaa se viikottainen juokseminen siellä?! Tuntuu hassulta, kun kaikki kuitenkii on hienosti...



MAYELLA: Olen pahoillani, siitä, että vauvallanne todettiin huulihalkio, mutta niinkuin itsekin kirjoitit, ei mistään vakavasta ole kuitenkaan kyse. Saattaahan se vaikeuttaa tai estää kokonaan imetyksen, mutta konsteja on monia. Itse menossa tyttären (4v. ) kanssa kolmanteen halkioleikkaukseen ensi kuussa. Terve, ihana ja kaunis neitokainen meillä! :)



Supistelijat, koittakaas kestää kasassa vielä jokunen viikko! Onneksi meillä kaikilla on jo viikkoja niin paljon, ettei vauvoilla pitäisi olla enää mitään hätää, vaikka vauvelit haluaisivatkin jo päästä masun tälle puolen:) Itsellänikin supistelee päivittäin, mutta ei niin kipeästi vielä.



Jaksuja kaikille!



Niina ja pyöriäinen rv 31+4

Kyllä se on uskottava, että lepo ja runsas juominen auttaa. Supistelut vähentyneet huomattavasti (*koputtelee puuta*). Äitipolilla oli käynti eilen ja kaikki oli edelleen hyvin:o)

Vauvan painoarvio oli reilut 1,9kg (esikoisen syntymäpaino oli 1,7kg) joten kyllä helpotti, tieto, että vauva kasvaa ja voi hyvin.

Minullakin uä näytti päänmittailujen mukaan, että viikkoja olis 33+5 ja sääriluun ym mitat taas vastasivat la mittoja eli 31+3.



Sektio tehdään viimeistään rv38, mutta kuulema 3vkon päästä mennään aina viikko kerrallaan arvioinnin suhteen.

Omalääkärini oli lomalla ja jäin miettimään sijaisen kommentteja, kun... Ekaraskaudessanihan minulla tuli jo varhaisilla viikoilla raju toksemia, kun tätä toista raskautta mietittiin sanoivat lääkärit, että toksemia on pääasiassa ensisynnyttäjien tauti eikä riski sen saamiseen uudelleen ole todennäköistä. Nooh, nyt tämä sijainen (erikoislääkäri hänkin) tuumas, että on hyvin suuri todennäköisyys saada raskausmyrkytys uudelleen viimeisillä viikoilla. Niin kuulema käy melkein kaikille joilla edellisessä raskaudessa toksemia tullut pikkuviikoilla...

En tiedä miksihän halusi jakaa moisen havainnon minun kanssa, kun mitään oireita ei ole ollut? Haluskohan vain varotella. En tiedä. Onko teillä itsellä tai tuttavapiirissä kokemuksia em.asiasta? Voiton puolellahan tässä jokatapauksessa ollaan ja se on ihana asia!



TUISKU...Meillä isukki yrittäjänä ja hänen olisi " pakko" pitää 2vkoa isyyslomaa, kun kotiudun, koska sektiohaavan vuoksi on mahdottomuus pärjätä yksin. Täytyy nyt katsoa, että miten sukulaiset pääsee avuksi. Niin kuin varmaan tiedät, niin ei aina " pakko tilanteissakaan" lomat järjesty. Minun äitini(kin) on niin kultainen, että meinas ottaa 2vkoa virkavapaata, kun lähden sairaalaan! Hän ehdotti sitä ihan itse, ei minulla ollut käynyt sellainen vaihtoehto edes mielessäni. Isäni on myös yksityisyrittäjä ja hän haluaa osallistua myöskin esikoisen hoitoon, kunhan menen sairaalaan.

Pappa(isäni siis) hoiti esikoista nyt viikonlopun, kun mies oli töissä samoin, kuin äitinikin, niin sain ottaa vkonlopun aivan levon kannata.

Oiskohan se jotain 5vrk mitä täytyy olla osastolla, kun sektio tehdään, en muista...

Saadaanko teillä isyysloma järjestymään? Meillä myös ne loput pidetään pätkissä, tai jotai:o)



RIINA... Argh, tiedän tuon tunteen, kun aletaan hutelemaan kuinka pitäisi mennä naimisiin, kun on " jo" lapsia ja kaikkea! Joskus tuntuu, että erityisesti vanhojen ihmiseten on vaikea ymmärtää, ettei se avioliitto ole enää samanlainen juttu, kuin joskus ennen. Toisaalta ymmärtää heitäkin, mutta minkäs teet kun välillä ärsyttää.

Mekin menimme naimisiin viime syksynä ja esikoinen oli silloin 3v. Avoliitto olis aivan hyvin riittänyt meille, mutta juridisista syistä päädyttiin avioliittoon. Lähipirissä, kun tuli lyhyessä ajassa esille ne avoliiton varjopuolet, nimenomaan ennalta arvaamattomissa tilanteissa, kun toiselle sattu jotain tms.

Ja tietysti se suuri ja rajaton rakkaus on se pääasia, mutta sitähän on ilman sormuksiakin:o)



Nyt lukemaan esikoiselle iltasatua. Jatketaan taas kuulumisien vaihtoa pikapuolin:o)



Ystävällisesti; Kittura rv31+4

Eihän asiani ollut varmastikaan kärpästä isompi asia, mutta jotenkin sitä onnistuu tässä tilassa tekemään härkäsen asiasta kuin asiasta raskauteen ja vauvaan liittyvästä eritoten. Mutta oli ihana lukea, että pyöreäpäisyys on ihan normaalia ja muitakin sellaisen odottajia löytyy :) Oikein hyvää vointia kaikille!



Misuli rv30

sen verran että se lääkäri sanoi minulle eilen että juuri nämä viikot joilla me syyskuiset mennään ovat kohdun kovimpia kasvukausia ja se herkästi lisää/aloittaa supisteluja ja kunhan pari viikkoa menee eteenpäin tilanne yleensä rauhoittuu, joten eläkäämme siinä toivossa että on ohimenevä juttu tämäkin. eri asia tietysti on jos on aiemminkin synnyttänyt ennenaikaisesti tai se sisäsuu lähtenyt aukeamaan tms. Meillähän typsyn pää painaa kovasti alas, että sitä lääkäri käski levolla hoitelemaan myös ettei ala painamaan niin että se lähtee aukomaan sisäsuuta. Mutta nyt on tämäkin päivä mennyt niin hienosti että olen jo pessyt pyykkiä ja tein vispipuuroa ja ihan vaan istuin hiekkalaatikon reunalla eli en tosiaan usko että on minkään sortin mahdollisuutta syntyä vielä viikkoihin, jollen nyt ihan tuhottomasti ala riehumaan =)



Kitturalle: meillä tuo mies on palvelualan yrittäjä, joten kaikki poissaolto vaikuttaa tuloihin. Todennäköisesti yrittää sen viikon kuitenkin järjestää, että päästään alkuun imetyksen ynm kanssa ja on neljät kädet sitten kun lapsiakin on se neljä siinä vaiheessa. Meillä ei ole juurikaan apua sukulaisista ja sehän on minulle erittäin kova pala, varsinkin kun tuntuu että kaikkien muiden äidit itse tarjoutuvat ja HALUAVAT osallistua lastenlasten hoitoon. Meillä pitää pyytää ja se ei tunnu kivalle. Kommenttejakin tulee tyyliin " ai ette menekään niihin juhliin, no ihan ok ei se nyt niin hirveästi harmita jos en joudukaan lastenvahdiksi" ... tai " voi kurja, sinun on pakko vaan nyt levätä, minusta ei ole apua kun on tuo selkä kipeä..." tai kun sanoin että pinna kireällä kun on tämä tilannekin ja nuo uhmikset niin tokaisee " sinun on vaan nyt pakko rauhottua niiden lasten kanssa ja jaksaa, sinähän se aikuinen olet" . Äiti on ihan ok muuten ja todellakin auttaa kun on tarve tosi eli esm perjantaina tuli mukisematta että pääsin polille mutta muuten... kaipaisin niin sellaista vapaaehtoista avuntarjousta joka kertoisi että lapset on hänelle tärkeitä ja ilonaiheita ja että ne eivät ole vaan riehuvia, metelöiviä rasitteita. Voi nyyh, juuri kun päätin etten tällä asialla enää ikinä mieltäni pahoita kun olen sitä jo tämän kuusivuotisen äitiurani ajan kipuillut, ihan liikaakin. mutta siis miehen yrittäjyydestä, kun on kotona on täysillä kotona ja osallistuu lasten ja kodin hoitoon ei hummaile kapakoissa ei ryyppää ei juokse harrastuksissa jatkuvasti eli on läsnä ja apuna ja tukee minua ja ollaan tasaveroiset vanhemmat ja kumpikin kelpaa lapsille hätään kuin hätään. nuo lomat vaan on olemattomat, kesällä kaksi päivää JIPII! =))



mutta nyt lähden hammaspesulle ja katsomaan sinkkuelämää ja potemaan huonoa omaatuntoa syödyistä juustonaksuista ja jäätelöstä =)



tuisku 30+

Tuisku0202:

ps. kenellä se olikaan kanssa mies yrittäjänä? pystyykö miehesi pitämään isyyslomaa ja oliko teillä muita lapsia? me mietimme että jos voisi noin viikon olla syntymästä kotona ja muuten sitten yrittää vaikka tehdä lyhyempää päivää sillontällön tai pitää joskus päivän vapaata jos onnistuu.

Tuisku kyseli, kenen mies on myös yrittäjä. Meillä isäntä on metsäkoneyrittäjä ja itse asiassa isyyslomasta ei olla vielä puhuttu mitään. On niin täysi arvoitus, että pystyykö pitämään vai ei. Enkä minä itse asiassa ole edes vaatimassakaan, kun mieshän se työllään tähän huusholliin rahat tuo. Ja riippuu niin paljon vauvasta, tarviinko apua vai en. Jos on helppo vauva, niin siinähän se menee joukon jatkona. Meille odotellaan siis pikkuviitosta. Isosisarukset on poika pian 8 v. ja tytöt 6 v, 5 v ja kuopus täyttää marraskuussa 4 v. Ainut mikä tämän vauvan syntymän kohdalla tulee olemaan erilaista kuin edellisten, on se, että perheessämme on sitten yksi koululainen ja yksi eskarilainen. Edellisten vauvojen aikaan ei ole tarvinnut kelloa tuijottaa puhumattakaan, että olis tarvinnut aamuksi laittaa herätystä, mutta nyt on sitten toisin. Se vähän jännittää tai siis tuntuu tosi erilaiselta.

Tuisku taisi kirjoittaa myös 6-vuotiaasta tytöstään. Meidän 6-vuotiaalla on nyt sellainen kausi, että hirveän herkästi itkee. Tyttö oli pienenä tosi tempperamenttinen tapaus, mutta jostain 4 vuodesta eteenpäin tosi ihana tyttö. Nykyisin on ollut todella avulias ja huolehtii pikkusiskoistaan. Sanoisin, että oikein fiksu tyttö kaikin puolin. Mutta se tosiaan on nyt erilaista, että itku tulee välillä hyvin pienestä. No, parempi niin päin kuin että olisi taas tosi kiukkuinen ja tempperamenttinen. Hirveän haikealta tuntuu kyllä laittaa pikkuapulaistani eskariin. Esikoispojan kohdalla ei niinkään tuntunut haikealta, mutta tämän tytön kohdalla kyllä. Liekö sitten, että sitä on tyttöjä kohtaan suojelevaisempi. Poika on tosi ulospäinsuuntautunut ja saa kavereita helposti. Tyttö taas on paljon ujompi. No, eiköhän kaikki lähde sujumaan ihan hyvin, kun tyttö vaikuttaa kuitenkin ihan reippaasti olevan lähdössä eskariin. Me varmaan kahden pikkusiskon kanssa ollaan täällä kotona alkuun ihan haikeina... :´).

Sitten oli iso-/pyöreäpäisyydestä puhetta. Mullahan tämän nykyisen masuasukin pää vastasi rv27 viikkoa isompaa kuin muut mitat, mutta en todellakaan voi sanoa, että asia olisi tullut yllätyksenä, koska isosisaruksillakin on isot päät (lääkäri ei kylläkään kommentoinut asiasta juuta eikä jaata). Siis esikoisen kohdalla alettiin lastenneuvolassa jo puhua vesipään mahdollisuudesta ja kun seuraavalla oli syntyessään vielä isompi pää, niin sanoin siitä jo laitoksella lääkärintarkastuksessa ja lääkäri sanoi mulle, että hän kyllä näkee jo päälle päin, että vauvan pää on aivan normaali, mutta voidaan käydä vielä ultraamassa. Ja pää tosiaan oli aivan normaali. Neuvolantäti ei sitten tästä kakkosen päästä juuri muuten ole puhunut kuin mutissut vaan joskus, että pään ympärys on kyllä iso suhteessa pituuteen ;-). Joillakin vauvoillahan näkee sellaisia litteitä takaraivoja, mutta meidän lapsilla on tosi pyöreä takaraivo, joten sehän lisää pään ympärysmittaa huomattavasti.

Tässäpä tätä tarinaa. Ensi viikon maanantaina olisi seuraava ultra eli rv34+1. Saapa nähdä, mikä pään ympärysmitta sitten on. Ja yksi tärkeä pointti ultrassa on se, että majaileeko tämä meidän vaavi edelleen poikittain. Ja jos on poikittain, niin miten toimitaan. Yritetäänkö ulkokäännöstä vai mitä tehdään. Ekaa kertaa mulla on tällainen " ongelma" , että vauva on vielä tässä vaiheessa raskautta masussa poikittain. Sektiota en kyllä haluaisi, mutta pakkohan se on sekin hyväksyä, jos ei neiti suostu kääntymään. Sormet tuntuu taas vähän tönköiltä eli turvotusta tuntuu olevan.

Jakselkaahan paksusti kaikki keijut ja toivotaan, että vielä menisi ainakin pari viikkoa ennen kuin ekat vaavit alkaa putkahdella maailmaan! Jännittävät ajat lähestyy :-).

neronja rv 33+2

että mulla on siis noita seurantaultria sen takia, kun joudun piikittämään verenohennuslääkettä päivittäin. Kun mullahan on kuopuksen jälkeen ollut 4 keskenmenoa ja syyksi todettiin tammikuun alussa tukostaipumus (tullut mulle syystä tai toisesta kuopuksen syntymän jälkeen, täysi arvoitus miten tai miksi). Vauvan pään ympärys ei siis ole ultran syy, mainitsin sen ihan vaan oman uteliaisuuteni vuoksi ;-).

Unet karkas johonkin, niin tulin vielä lukemaan, että mitä täällä tapahtuu...



TUISKU, anteeksi kamalasti kun aivan ajattelemattomuuttani kirjoittelin semmoista mikä saattoi repiä haavoja auki! Ei todellakaan ollut tarkoitus.

Anoppini on hyvin samanlainen kuin mitä kerroit äidistäsi, ja hän asuisi 2km päässä, mutta kun ei niin ei, ja jos joku hätätilanne iskee, yleensä anoppi " sairastuu" itse ja tyyliin kuuluu, että vielä vakavammin ja pahemmin, kuin muut. Miehelleni on aina ollut hyvin arka paikka äitinsä suhtautuminen meidän perhe-elämään, joten olisi jo siitäkin pitänyt tajuta, että kohtalotovereita varmasti on....



Mieheni on taksiautoilija, joten meillä myös näkyy heti tuloissa, jos auto ei ole liikenteessä. Eikä ole varaa pitää, kuin yhtä työntekijää, isyysloman ajaksi joutuisi ottamaan toisen kuskin ja se kyllä rokottaisi tuloja huomattavasti. Täytyy nyt katsella, kuinka pian toivun synnytyksestä ja elää päivä kerrallaan.

Ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu, niin ei kamalan tarkkoja suunnitelmia uskala tehdä...



Jahas, nyt täytynee lähtä kiertämään olohuoneen pöytää ympäri, tai jotain muuta yhtä nerokasta, kun tämä istuminen alkaa tekemään tosi kipeää häntäluulle, miksiköhän?



Huomiseen!:o)



Kittura