Oliko muilla 80-luvulla lähes aina ruokana perunoita ja ruskeaa kastiketta?

Muistaakseni aina oli kuorineen keitettyjä perunoita ja jauhelihakastiketta.

Varmaan oli muutakin, mutta tämä jäi mieleen.

s. 68

Aikalailla. Jauhelihat, nakit tai makkara viipaleet ruskeaan kastikkeeseen oli kyllä 80% meidän ruuista. 10% ruskeaa kastiketta muun kanssa. Loppuja en tahdo muistella.

Ei ollu. Olisikin ollut tuota tai perunamuusia ja uunimakkaraa

mies52v

Näin oli viikolla. Viikonloppuna sai limpparia ja lämpimiä voileipiä tai itsetehtyä "pizzaa". Saunan jälkeen.

Mun äiti kokeili kaikkea uutta usein. Joskus onnistuneesti, välillä ei😁 Mutta kaiken maailman ruokia syötiin vaikka silloin mausteita yms ei niin saanutkaan. En ikinä muista että oltaisi syöty ruskeaa kastiketta kotona. Nyt tosin teen sitä omille lapsilleni toisinaan.

Ei koskaan. Mutta käytännössä suikaloidulle ja jauhelihalle äiti teki aina ruskean kastikkeen. 

60-luvulla oli makkara vielä harvinaista herkkua työläisperheessä, jotain sianlihaa oli välillä ja joskus pelkkää ruskeaa kastiketta perunoiden kanssa, puolukkasurvosta lisäkkeenä. Uunissa paistettu perunalaatikko oli herkkua. Keittoja oli ja niissä oli lihaa vähän (nykyisin 1 ihmisen liha-annos on varamaan yhtä suuri, kuin silloin riitti 5 hengen perheelle.

Sitäkin syötiin, mutta lisäksi meillä syötiin paljon kalaa. Tai paljon ja paljon, mutta todennäköisesti enemmän kuin keskivertoperheissä noin yleisellä tasolla. Se johtui siitä, että koko suku harrasti kalastusta: kesällä uisteltiin, pilkittiin, ongittiin mato-ongella; talvella pilkittiin. Ahven oli keskeisessä asemassa. Sitä syötiin paistettuna, kalasoppana ja savustettuna, ja viimeksi mainittu oli – ja on edelleen – äärimmäisen hyvää. Kesäisin, kun vietimme usein yhden kuukauden saaressa ja asuimme teltassa, saatiin myös kuhaa ja haukea, ja näitä syötiin paistettuna ja savustettuna.

Kyllä perunat ja tavallinen kastike olivat myös kuvassa mukana. Lisäksi kunnon läskisoosi, joka maistuu edelleen. Sitten meillä syötiin paistettuja silakoita, kaalilaatikkoa ja -keittoa, joskus kalakukkoa, ja tietysti lenkkimakkaraa monin eri tavoin laitettuna. Oikeastaan näitä samoja syömme nykyäänkin, paitsi että kalastusharrastus on erinäisten syiden vuoksi jäänyt. Nykyään kalaa saa kaupasta kuitenkin helpommin kuin 70- ja 80-luvuilla.

90-luvulla oli melkein joka päivä perunaa ja vesijauhelihakastiketta.

Vierailija kirjoitti:

Näin oli viikolla. Viikonloppuna sai limpparia ja lämpimiä voileipiä tai itsetehtyä "pizzaa". Saunan jälkeen.

Jos sallitte niin jatkan vielä. Eli myös kananmunakastiketta oli kuoripottujen kanssa silloin tällöin. Pottumuusia ja karjalanpaistia usein. Aina myös leipää pöydässä. Sitten myös kahvileipää oli aina eli mustikkapiirakkaa, puolukkapiirakkaa, pannaria tmv. Jouluna piparit ja tortut ja kinkut itse tehtyinä. Tiikerikakkua tehtiin ja Hanna-tädin pikkuleipiä. Karjalanpiirakoita munavoilla. Sitten taas pottua.

Pääsiäisenä mämmiä.

Oon ollu aika hyvin ruokittu 😂 Niin ja ruskean kastikkeen ja kuoripottujen kanssa oli aina itse tehdyt lihapullat ja puolukkasurvosta (itse toki poimittu). Usein jälkkärinä leipäjuustoa lakkojen kera. Aamulla pystyi pienenä poimimaan mansikat suuhun omasta pienestä pellosta yöpaita päällä 😊

Mun äiti ei edes osannut tehdä ruskeakastiketta. Syötiin aika usein italialaista tai muuta eksoottisempaa ruokaa. Usein myös lohta ja broileria. N-62 Helsinki

Ikinä en muista, että olisi syöty ruskeaa kastiketta. Meillä oli kalaa melkein joka päivä, isä kalasti ympäri vuoden. Liha oli kaikki itse pyydystettyä - teeriä, metsoja, pyitä, hirveä, jänistä. Näitä syötiin sunnuntaisin.

Mä muistan teen ja oululaisen jälkiuunileivän. 

"Gululainen". Oliko muilla näitä?

s68

Synnyin 77 ja meillä syötiin aina keitettyjä perunoita. Riisi ja makaroni oli pelleille, ainakin vanhempieni mielestä. Meillä oli aina liharuokia. Kyljyksiä, kääryleitä, karjalanpaistia. Kana ja kala oli myös pelleille. Mutta ruskeaa kastiketta oli aina perunoitten ja lihan kanssa.

Perunat ja ruskeakastike on edelleen hyvää 👍 Saunan jälkeen tosiaan jaffaa ja jäätellöä jos oli niin vaniljaharkko 😁

Vm86

Meillä oli 70-luvulla ja 80-luvulla usein kalapuikkoja ja porsaankyljyksiä. Joskus oli jotain erikoisempaakin kuten esim. munuaisia. Ja kalaa oli toki myös aina silloin tällöin, esim. siikaa. Käytiin joskus kyllä ravintolassakin vetämässä ihan oikeat naudanpihvit. Tykkäsin itse koulussa melkein kaikista ruuista. En muista yhtä ainutta ruokaa jota en missään nimessä olisi syönyt.

Vierailija kirjoitti:

Perunat ja ruskeakastike on edelleen hyvää 👍 Saunan jälkeen tosiaan jaffaa ja jäätellöä jos oli niin vaniljaharkko 😁

Vm86

Jäätelöt ja jaffat oli lapsille, ei niitä meillä aikaihmiset syöneet.

Oli perunaa ja ruskeaa kastiketta, mutta oli muutakin, talkkunaa ja tirripaistia, verilettuja syksyllä, peruna-jauhelihapataa, kaali- ja perunalaatikkoa ja kalakeittoa, joka oli tehty perinteisellä metodilla jossa kala pienittiin ruotoineen kaikkineen keiton sekaan. Viikonloppuisin saattoi olla kokonainen uunibroileri riisipedillä, kesäisin grillattu. Toki oli saunamakkara kiukaalla tehtynä tai takassa paistettuna talvella, kesäisin naurishaudikkaita saunan pesässä kypsytettyinä. Juhlapäivinä lämpimiä voileipiä niinkin eksoottisisina kuin ananaksen kanssa. Eipä ole ollenkaan huonot muistot.

Ei ollut kyllä koskaan ruskeaa kastiketta, keitettyjä perunoita toki usein. Lempiruokiani oli jauhelihaspagetti juustoraasteella ja aromatilla maustettuna, kuumana ja grillattuna lähikaupasta ostettu broileri (söin vain rintapaloja :) ) sekä äidin kalapuikkomaiseksi paneroima pakastekala. Parasta leipää oli tuore eloleipä ja polakka, joskus setsuuri. Levitteenä flora, leivän päälle emmentalia, metvurstia ja tonnikalapasteijaa tuubista. Aamulla weetabixia tai muroja, o boy kaakaota ja jacky vanukkaita. Edes mökillä ei kalastettu eikä marjastettu, uitiin vaan ja äiti otti aurinkoa laiturilla.

Vm -71 Helsinki

Meillä oli harvoin mitään lämmintä ruokaa. Koulun jälkeen syötiin leipää, jonka päällä margariinia.

Oltiin aika vähävaraisia, muttei kuitenkaan niin, ettei olisi ollut varaa ruokaan. Äidillä oli muita rahareikiä.

Säikähdin kerran nähdessäni valokuvan itsestäni lapsena: harmaa, kurjannäköinen lapsi törröttävissä kylkiluissa, sisko oli ihan samannäköinen.