Lue keskustelun säännöt.
Oliko muilla 80-luvulla lähes aina ruokana perunoita ja ruskeaa kastiketta?
21.08.2020 |
Tuli mieleen huomisen ruokaa pohtiessa että ei ennen ollut tälläistä että oli erilaisia ruokavariaatioita pitkin viikkoa.
Arkena oli aina perunoita ja kastiketta! Kastike oli pääsäntöisesti vain ruskeaa kastiketta, satunnaisesti seassa oli makkaranpaloja tai lihan paloja. Lisäksi lautasen reunalla juureksia, tomaattia, kurkkua, kananmunaa.
Jos oli variaatio niin jotakin soppaa. Viikonloppuna pakastekana ja riisiä, siinä oli eksotiikkaa.
Saunan jälkeen jaffaa ja koko perheelle vaniljajätskipaketti tasan.
Eikä oltu edes köyhiä, kavereilla tuntui olevan sama meininki.
Kommentit (108)
Ja 80-luvulla oli hirveä huoli vanhemmilla, että osaahan lapsi kuoria perunat sitten kun koulu alkaa. Että opettaja ei siellä kenellekään perunoita kuori. Eipä ole samaa murhetta vanhemmilla enää vuonna 2020.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulussa oli yleisin ruoka tuohon aikaan 'ruskeeta kastiketta'. Muistan kun näin sanottiin kun kävin kysymässä keittiöstä ennen ruokailua. Muistaakseni sen kanssa oli kuorittuna keitettyjä perunoita. Ja näkkileipää ja jotain mehua taisi olla. Hyvää oli. Ruokatarvikkeet toimitettiin kuhunkin kouluun jostain läheisestä elintarvikekaupasta. Meidän koulussa ne tuli paikallisesta Ahjosta.
Vierailija kirjoitti:
Ja 80-luvulla oli hirveä huoli vanhemmilla, että osaahan lapsi kuoria perunat sitten kun koulu alkaa. Että opettaja ei siellä kenellekään perunoita kuori. Eipä ole samaa murhetta vanhemmilla enää vuonna 2020.
Niin muuten oli. Muistan 1. Luokalla kun yksi poika tuhersi itkua ruokatunnilla. Ope meni kysymään mikä on. Ei osannu kuoria perunoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja 80-luvulla oli hirveä huoli vanhemmilla, että osaahan lapsi kuoria perunat sitten kun koulu alkaa. Että opettaja ei siellä kenellekään perunoita kuori. Eipä ole samaa murhetta vanhemmilla enää vuonna 2020.
Jes, ja hyviin tapoihin kuului se, että kuoreen ei saanut koskea ollenkaan sormilla. Jotkut käyttivät peukkua apuna, aijai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tajua, eikö ihmiset ennen kyllästynyt kun aina samaa ruokaa? Äitini syö edelleen noin. Perunoiden ja kastikkeen lisäksi syö myös aina tiettyä samaa kinkkua, juustoa, mehua... en käsitä miten ihmisellä ei ole mitään vaihtelunhalua.
Appiukko syö just noin ja on kohta 90v.
Ikänsä syönyt samoja ruokia ja on hoikka, hyväkuntoinen tervaskanto.
Anoppi taas aina himoinnut erilaisia eväitä ja ollut yli 20v täysin hoidettava ylipainoinen vaikka vasta 75v.
Kuiva ja niukka ruokavalio on monen pitkäikäisen salaisuus ja siitä on ihan tutkimuksiakin tehty.
Minun äiti on lihava ja syö noita pannussa paistettuja ruokia ja perunoita ja salaattina suolakurkkua. Itse syön vaihtelevasti ja paljon erilaisia kasviksia ja olen normaalipainoinen. Olisin kyllä varmasti alipainoinen jos ei olisi muuta mahdollisuutta kuin syödä perunaa ja kastiketta. Ei noita kyllä tosiaankaan yhtään enempää tee mieli syödä kuin mitä hengissä pysymisen kannalta on välttämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä on kyllä kyseessä kulttuuriero maalaisten ja kaupunkilaisten välillä. Olen itse helsinkiläisestä virkamiesperheestä eikä meillä syöty ruskeakastiketta juuri koskaan. Makkarakastike taisi olla anoa missä sitä oli, lihapullatkin oli tomaattipohjaisessa kastikkeessa. Meillä oli myös aina salaattia tarjolla ruuan kanssa. Mieheni oli maalta kotoisin ja heillä taidettiin syödä ruskeakastiketta ja perunoita joka päivä. Anoppi vain heitteli sinne kastikkeeseen milloin mitäkin sekaan. Pahin oli nötköttin kokkareita. En ollut koskaan ennen syönyt sitä ja oli kyllä oikein pula-ajan "lihaa". Tuoreita vihanneksia heillä ei syöty, vaan kaikki oli anopin säilömiä etikkajuttuja tai suolasieniä. N 58
Jännä ettei mitään vihanneksia, sillä mun miehen kotona on syöty todella paljon porkkanaa, lanttua, naurista, sipulia, retiisiä, tomaattia, avomaankurkkuja sekä marjoja. Kaikki itse kasvatettua tai poimittua. Myös erilaisia yrttejä ja lehtisalaattia anoppi on kasvattanut. Kanttarelleja he ovat poimineet ja paistaneet pannulla tai tehneet niistä kastiketta. Mies on kotoisin Kainuun korvesta, lähes kirjaimellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tässä on kyllä kyseessä kulttuuriero maalaisten ja kaupunkilaisten välillä. Olen itse helsinkiläisestä virkamiesperheestä eikä meillä syöty ruskeakastiketta juuri koskaan. Makkarakastike taisi olla anoa missä sitä oli, lihapullatkin oli tomaattipohjaisessa kastikkeessa. Meillä oli myös aina salaattia tarjolla ruuan kanssa. Mieheni oli maalta kotoisin ja heillä taidettiin syödä ruskeakastiketta ja perunoita joka päivä. Anoppi vain heitteli sinne kastikkeeseen milloin mitäkin sekaan. Pahin oli nötköttin kokkareita. En ollut koskaan ennen syönyt sitä ja oli kyllä oikein pula-ajan "lihaa". Tuoreita vihanneksia heillä ei syöty, vaan kaikki oli anopin säilömiä etikkajuttuja tai suolasieniä. N 58
Jännä ettei mitään vihanneksia, sillä mun miehen kotona on syöty todella paljon porkkanaa, lanttua, naurista, sipulia, retiisiä, tomaattia, avomaankurkkuja sekä marjoja. Kaikki itse kasvatettua tai poimittua. Myös erilaisia yrttejä ja lehtisalaattia anoppi on kasvattanut. Kanttarelleja he ovat poimineet ja paistaneet pannulla tai tehneet niistä kastiketta. Mies on kotoisin Kainuun korvesta, lähes kirjaimellisesti.
”Maalla” tarkoittaa ehkä myös pikkukaupunkilaisia. Minä olen n. 8000 asukkaan kunnasta. Silti asuttiin kerrostalossa eikä meillä mitään siinä kasvatettu.
Mä muista 80-luvulta jauhemaksapihvejä (herkkua), porsaan kyljyksiä, (nam), kanaviillokkka, karjalanpaistia, hernekeittoa, maksalaatikkoa.