Oliko muilla 80-luvulla lähes aina ruokana perunoita ja ruskeaa kastiketta?

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tuon lisäksi: Jauhelihahakeitto, mannapuuro, makaronilaatikko, paistettua haukea, madekeitto (vanhemmat pitivät katiskoita ja verkkoja), makaronivelli. Viikonloppuisin oli usein perunamuusi ja porsaan kyljykset ja iltapalaksi sunnuntaisin oli aina lettuja. Sitten kun aloin itse tehdä ruokaa, aloin tehdä pizzaa usein lauantaisin. Kesämökillä jos oltiin yötä, oli kyljykset ja tomaatteja, tomaatit toimittivat meillä vihannesten virkaa aina, joskus kurkkua. Meillä oli pieni alkeellinen saarimökki, jossa ruokaa tehtiin isän rakentamalla grillillä. Jos oltiin päivä, yksi HK:n lenkki kuudelle jaettuna, voileivät ja pullapala/henkilö olivat päivän reissulla eväänä, lisäksi kahvia ja limsaa sen verran, että jokainen sai lasillisen. 

Hedelmiä meillä oli aina, 1/henkilö päivittäin, enimmäkseen appelsiineja. Äidilläni oli iltatyö ja isällä kaksi työtä, joten me lapset oltiin keskenämme. Ennen kuin minä aloin tehdä ruokaa, meillä oli arkisin usein tuo keitto, koska se oli helppo lämmittää. Joskus äiti oli ostanut savusilakoita ja keittänyt kananmunia ennen lähtöään. Olen nuorin, mutta ainoa tyttö, joten sen ajan asenteiden mukaan pojilta ei kotitöitä vaadittu, mutta keskimmäinen veljistä paistoi kuitenkin lettuja usein. 

Unohdin, lihapullia meillä oli kanssa monen muun tavoin usein viikonloppuisin. 

Lukioikäisenä olin inventoimassa kylän kaupassa, pieni n. 3000 asukkaan kirkonkylä. Mieleen jäi, kun kaupungista tullut myymälän hoitaja oli tilannut sardiineja, joita ei oltu juurikaan ostettu. Paikalliset myyjät arvostelivat, että ei nuo kaupungin ihmiset tajua, ettei täällä maalla noita kukaan osta. Hauskaa oli, kun pari vuotta myöhemmin opiskelussa tapaamaani ihan umpimaalta kotoisin olevan poikaystäväni, nykyisen pitkäaikaisen aviomieheni, herkkua oli purkkisardiinit leivän päällä. 

Ei ollut, meillä oli hyviä ja monipuolisia ruokia.

Paljon kasvatettiin itse palstalla.

Ei ollut tarvetta tyytyä tuollaiseen ruoan korvikkeeseen.

Syntynyt 75 ja pääosin lapsena ruuat oli:

- perunat ja ruskeakastike (lisukkeena lihaa, jauhelihaa, makkaraa)

- perunat, voi ja kyljykset

- perunat, voi ja kalapuikot

- hernekeitto purkista

Herkkuosastolla: lämpimät voileivät pöytägrillistä, pizza tai pannari.

Eniten syötiin varmaan kalapuikkoja. 10 kappaleen paketti riitti nelihenkiselle perheelle. Äiti söi yhden, me muut kolme. Nykyään meidän nelihenkiselle perheelle ei riitä edes 18kpl:n paketti. On tää elintaso ja syömistavat jotenkin muuttuneet.

Mun mielestä tässä on kyllä kyseessä kulttuuriero maalaisten ja kaupunkilaisten välillä. Olen itse helsinkiläisestä virkamiesperheestä eikä meillä syöty ruskeakastiketta juuri koskaan. Makkarakastike taisi olla anoa missä sitä oli, lihapullatkin oli tomaattipohjaisessa kastikkeessa. Meillä oli myös aina salaattia tarjolla ruuan kanssa. Mieheni oli maalta kotoisin ja heillä taidettiin syödä ruskeakastiketta ja perunoita joka päivä. Anoppi vain heitteli sinne kastikkeeseen milloin mitäkin sekaan. Pahin oli nötköttin kokkareita. En ollut koskaan ennen syönyt sitä ja oli kyllä oikein pula-ajan "lihaa". Tuoreita vihanneksia heillä ei syöty, vaan kaikki oli anopin säilömiä etikkajuttuja tai suolasieniä. N 58

Meillä oli usein perunoita ja jauhelihakastiketta, jota kutsuttiin murusoosiksi. Siihen tuli kermaa. Aika usein oli myös makkarakastiketta, jauhelihakeittoa, makkarakeittoa, kaalipataa ja makaronilaatikkoa. Viikonloppuna lihapullia. En muista, että meillä olisi syöty kovin paljon kasviksia. Kurkkua ja tomaattia oli ja joskus porkkanaraastetta. Välillä tulee ikävä perinteisiä ruokia ja käyn sitten lapsuudenkotona syömässä.

Meillä äiti oli työssäkäyvä ja kulki matkat julkisilla, joten ymmärrän hyvin, että arkena oli aika einesmeininki/ lämmitettiin aiemmin tehtyä, etenkin kun olin ainoa, joka söi lämmintä ruokaa illalla. Äiti söi työpaikalla lounaan ja illalla leipää tms.

Minulle oli veri/pinaattilettuja, kalapuikkoja ja pussimuusia, poraaskyljystä/kotlettia, siskonmakkara/kesä/hernekeittoa, graavilohta, savusilakoita, silakkapihviä. Joskus äiti toi pizzahutin pikkupizzan työmatkan varrelta.

Viikonloppuna oli itse tehtyä ruokaa. Naudan suikalelihaa cremefraichella + soijakastiketta ja riisiä, spagettia, makaroni/kaalilaatikkoa, lihapullia/mureketta, karjalanpaistia, siskonmakkarakeittoa tms.

Ruskeaa kastiketta ja perunoita ei ollut kertaakaan. En saanut sitä alas koulussa, mutta mummu teki hyviä kastikkeita.

Ai meidän äiti kyllä pyöräytti meille sushimakeja ja nigirejä joka påivä tekstiilitehtaasta tultuaan.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on jokin yhteiskuntaluokkaero.

Meillä syötiin monenlaista ruokaa ja aina tuoreita kasviksia. Keskiluokkainen virkamiesperhe kaupungissa.

Poikaystävän kotona taas oli joka ikinen päivä ruskea kastike, eineslihapullat ja pottumuusi. Ei mitään tuoretta Siis joka ikinen päivä vuoden ympäri, vaika jouluna olisi kylässä ollut. Pienituloiden duunariperhe maalla.

Saattoi olla eroa myös ruuanlaittotaidoissa. Moni 80-luvun äiti oli käynyt talous- tai emäntäkoulun, ja niissä opittiin paljon monipuolisempaa ruuanlaittoa kuin koulun pakollisilla kotitaloustunneilla. Jos ei ollut oppinut kotonakaan ruuanlaittoa eikä se suuremmasti kiinnostanut, mentiin kuoriperunat&ruskeakastike-linjalla.

Varsinkin maalla vähävaraisetkin saattoivat syödä hyvin ja monipuolisesti. Oli itsepyydettyä kalaa, riistaa, oman navetan tuotteita, niin maitoa kuin lihaa sekä marjoja ja omalla kasvimaalla kasvatettua, muutakin kuin perunaa. 60-luvulla muistan päivän, jolloin sekä mummoni että naapurin emäntä tekivät ruskeaa kastiketta. Sitä en muista, oliko sen lisäksi muuta kuin perunaa, mutta molemmat sitä silloin tekivät.

Porkkanaraaste. Porkkanaraaste.

Kun ruskeaa kastiketta oli, niin se tehtiin sille perinteisellä tavalla pannulla jauhoista ja lihoista, ei mitään pussikamaa. Meillä oli joskus myös kalaa, pekonia tai peltikarjalanpiirakkaa, lenkkiäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli tuon lisäksi: Jauhelihahakeitto, mannapuuro, makaronilaatikko, paistettua haukea, madekeitto (vanhemmat pitivät katiskoita ja verkkoja), makaronivelli. Viikonloppuisin oli usein perunamuusi ja porsaan kyljykset ja iltapalaksi sunnuntaisin oli aina lettuja. Sitten kun aloin itse tehdä ruokaa, aloin tehdä pizzaa usein lauantaisin. Kesämökillä jos oltiin yötä, oli kyljykset ja tomaatteja, tomaatit toimittivat meillä vihannesten virkaa aina, joskus kurkkua. Meillä oli pieni alkeellinen saarimökki, jossa ruokaa tehtiin isän rakentamalla grillillä. Jos oltiin päivä, yksi HK:n lenkki kuudelle jaettuna, voileivät ja pullapala/henkilö olivat päivän reissulla eväänä, lisäksi kahvia ja limsaa sen verran, että jokainen sai lasillisen. 

Hedelmiä meillä oli aina, 1/henkilö päivittäin, enimmäkseen appelsiineja. Äidilläni oli iltatyö ja isällä kaksi työtä, joten me lapset oltiin keskenämme. Ennen kuin minä aloin tehdä ruokaa, meillä oli arkisin usein tuo keitto, koska se oli helppo lämmittää. Joskus äiti oli ostanut savusilakoita ja keittänyt kananmunia ennen lähtöään. Olen nuorin, mutta ainoa tyttö, joten sen ajan asenteiden mukaan pojilta ei kotitöitä vaadittu, mutta keskimmäinen veljistä paistoi kuitenkin lettuja usein. 

Unohdin, lihapullia meillä oli kanssa monen muun tavoin usein viikonloppuisin. 

Lukioikäisenä olin inventoimassa kylän kaupassa, pieni n. 3000 asukkaan kirkonkylä. Mieleen jäi, kun kaupungista tullut myymälän hoitaja oli tilannut sardiineja, joita ei oltu juurikaan ostettu. Paikalliset myyjät arvostelivat, että ei nuo kaupungin ihmiset tajua, ettei täällä maalla noita kukaan osta. Hauskaa oli, kun pari vuotta myöhemmin opiskelussa tapaamaani ihan umpimaalta kotoisin olevan poikaystäväni, nykyisen pitkäaikaisen aviomieheni, herkkua oli purkkisardiinit leivän päällä. 

Purkkisardiineja käytettiin silloin ja käytetään meillä vieläkin lämpimissä leivissä, ja ennen tonnikalapuyurkkeja myös pizzaan. Ennen oli kaikissa tietyn ketjun kaupoissa samat tarjoukset Hangosta Utsjoelle. Voitte arvata, että ihan jokaisessa kaupassa ei maksalaatikkoa kovin paljon mennyt, tosin eri syistä kalliissa kaupunginosassa ja  Utsjoella.

Ei ollut. Eikä 70-luvulla. Äiti teki erilaisia ruokia.

Kutakuinkin samaa syötiin kuin nykyäänkin. No en kyllä tee maksapihvejä tai maksakastiketta, mutta muuten ihan samaa perusruokaa kuin lapsuudenkodissa. Mitä ihmeellistä on muka kuorineen keitetyissä perunoissa? Ei tulisi mieleenkään alkaa niitä erikseen kuoria ennen keittämistä! Paitsi tietysti keittoihin. Kyllä muuten oli 80-luvulla jo hyvät valikoimat valmisruokia ja eineksiä. Olin silloin kesätöissä alepassa ja muistan siksi hyvin nämä. 80-luvun puolivälissä tuli mäkkärit ja carrolsit. Pizzeriat taisi tulla vähän myöhemmin, tai sitten ne vaan alkuun meni multa ohi.

Jep.perunaa ja sitä ruskeaa kastiketta. Ryynimakkaroita. Karjalanpaistia. Mmakaroonivelliä. Muusia ja paistettuja perunoita. Hernekeittoa.

Jouluisin tehtiin kaikki itse, parhaimmat ym pullaa leivottiin usein. Salaattia en muista koskaan saaneeni.

Ei ollut. Aika monipuolisesti syötiin. Kalaa eri muodoissa (keittona, paistettuna, uunissa), sieniä, kasviksia, lihaa.

Juureksia syötiin paljon. Erilaisia kaaleja myös. Aika kasvispainotteinen oli kyllä ruokavalio meillä. Ja kesällä varsinkin, kun omassa puutarhassa kasvoivat salaatit, tomaatti, kurkut ym.

Lapsena himoitsin eineksiä, kun niitä ei kotona koskaan ollut.

Ja marjoja syötiin älytön määrä, talven aikaan kokonainen iso arkkupakastin tyhjäksi.

Vierailija kirjoitti:

Kutakuinkin samaa syötiin kuin nykyäänkin. No en kyllä tee maksapihvejä tai maksakastiketta, mutta muuten ihan samaa perusruokaa kuin lapsuudenkodissa. Mitä ihmeellistä on muka kuorineen keitetyissä perunoissa? Ei tulisi mieleenkään alkaa niitä erikseen kuoria ennen keittämistä! Paitsi tietysti keittoihin. Kyllä muuten oli 80-luvulla jo hyvät valikoimat valmisruokia ja eineksiä. Olin silloin kesätöissä alepassa ja muistan siksi hyvin nämä. 80-luvun puolivälissä tuli mäkkärit ja carrolsit. Pizzeriat taisi tulla vähän myöhemmin, tai sitten ne vaan alkuun meni multa ohi.

Helsinkiin tuli hampurilaisravintolat jo 70-luvun puolivälissä. Ensin Wimpy's ja sitten Carrols.

Olen syntynyt 1966. Kyllä myös meillä syötiin paljon perunaa ja ruskeaa kastiketta. Tosin en muista että koskaan olisi ollut pelkkää ruskeaa kastiketta, vaan kastikkeessa oli lihaa tai makkaraa. Myös keittoja syötiin usein, makkarakeittoa, lihakeittoa tai kalakeittoa. Myös riisi- tai ohraryynipuuro oli arkiruokaa. Lauantaisin leivottiin karjalanpiirakoita ja tehtiin uuniin karjalanpaisti hautumaan. Ruisleipä, pulla ja kuivakakut leivottiin itse. Sesongin mukaan oli makeita piirakoita mustikasta, puolukoista tai viinimarjoista. Myös sieniä käytettiin lämpimän ruoan lisäkkeenä sienisalaatin muodossa. Omasta kasvimaasta saatiin porkkanat, punajuuret, salaatit, sipulit, tillit ym. kesäsesongin aikaan. Toki perunat ja porkkanat säilöttiin ns. perunakellariin talvea varten. Sunnuntaisin lähes aina oli ruokana perunoita, lihapullia ja kastiketta sekä keitettyä makaronia. Jälkiruokana oli marjakiisseliä. Marjakiisseleitä syötiin muutenkin usein jälkiruokana.  Lauantaisin saunan jälkeen jaettiin kilon jäätelöpaketti perheen kesken.

Mies sanoi ettei heillä muuta syötykään. Perunoita ja kastiketta ilman lihaa..joskus kuulemma oli limppivelliä, joka tehtiin vehnäjauhoista.

Meillä ei arkenta tehty lämmintä ruokaa, koska kouluruoan piti riittää lapsille ja vanhemmat söivät työmaaruokalassa. Koulu-/työpäivän jälkeen nälkä taltutettiin kuivaakin kuivemmalla Oululaisen jälkiuunileivällä tai ranskanleivällä. Voita päälle vain tai korkeintaan lauantaimakkaraa siivu.  Viikonloppuisin oli perunoita ja ruskeaa kastiketta (jauheliha tai HK sininen), hernekeittoa purkista, sika-nauta-säilykkeestä keitto, perunoita ja kyljyksiä tai silakkapihvejä. 

Hyi että sitä sitkeää sianlihaa siinä kastikkeessa. 🤢

Olen maalta kotoisin (meillä oli lampaita ja kanoja) ja isä oli ahkera metsä/kalamies. Aina oli riistaa, kalaa, tai omaa lammasta, joskus jopa kanaa (kanasta en lapsena tykännyt, se ei ollut tosiaan mitään nykypäivän pulskaa broileria). Pottua oli lähes aina, monessa muodossa. Viljeltiin sitä hehtaaritolkulla...ja muita juureksia. Näin aikuisena ajatellen ruokahan oli hyvää, monipuolista ja puhdasta. Mutta lapsena ne, varsinkin riistalinnut ja haukipullat, tuli jo korvista ulos 😂. Kadehdin monesti, kun kaverin kotona tehtiin murukastiketta, eli jauhelihakastiketta. Meillä oli harvoin jauhelihaa ja jos oli, siinä oli vähintään hirveä tai peuraa joukossa. Se ei ollut niin pehmeän makuista kuin siellä kaverin kotona. Samaten kadehdin, kun siellä ostettiin leipää ja mehua kaupasta, meillä kotona nekin tehtiin itse.

Kaikkee sitä on lapsena mielen päällä ollut 😄