Lue keskustelun säännöt.
Kun auttaminen menee liian pitkälle
21.08.2020 |
Tapasin työn puolesta erään ihmisen, joka oli vaikeassa tilanteessa. Koska hän osoitti olevansa hyvä työntekijä, satsasin hänen yksityisen elämäntilanteen haasteisiin vähän ekstraa omasta henkilökohtaisesta ajastani ilman että siitä tietenkään mitään maksettiin minulle. Ajattelin vain että reilu ihminen auttaa hyvää tekijää jotta kokonaisuus on kaikille hyvä. Sitten kuitenkin tilanne hänellä muuttui siihen suuntaan että hän tekee vähemmän työpaikan hyväksi mutta hän on nyt jotenkin merkannut minut että olen kiva ihminen ja ilmeisesti siksi hyvä uhri ottamaan vähän liikaakin vastuuta hänen henkilökohtaisista ongelmistaan. Nyt saan kauheasti viestiä että voisitko järjestää isoja ja aikaavieviä juttuja hänen elämässään samalla kun ei itse tee mitään.
Mitäs tähän pitää sanoa? Työyhteisössä en haluaisi suututtaa ketään jotta ei mene työt ihan kuralle. Mut tuohan on ihan törkeää. Olen vain työpaikalta tuttu ja en todellakaan mikään ilmainen kaikenjärjestäjä. Onko jollain kokemusta ja miten tämä sanoitetaan tyylikkäästi?
Kommentit (10)
Ihan perusfraasit:
nyt ei valitettavasti käy.
olen kiireinen loppuvuoden.
ei sovi aikatauluuni, pahoittelen.
jne.
Sun pitää vaan uskaltaa sanoa. Kyl se siit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä päätät missä menee rajat. Jos jätät sen hänen päätettäväkseen niin niitä ei ole.
Kieltäydyt lyhyesti.
Sen sijaan tuo sinun sepustuksesi alkuperäisestä auttamistarkoituksesta on täyttä scheissea - kuten itsekin fiksuna ihmisenä tiedät. Sinuna tekisin itseeni tarkempaa tarkastelua.
Kieltäydy kohteliaasti, vedä rajat.
Vierailija kirjoitti:
Kieltäydyt lyhyesti.
Sen sijaan tuo sinun sepustuksesi alkuperäisestä auttamistarkoituksesta on täyttä scheissea - kuten itsekin fiksuna ihmisenä tiedät. Sinuna tekisin itseeni tarkempaa tarkastelua.
Miksi se on scheissea? Jos joku on tosi hyvä työntekijä, mielelläni autan vähän ekstraa. Sit siinä vaiheessa kun menee se auttaminen överiksi täytyy tarkastella asiaa vähän uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla ihmisillä ei ole ymmärrystä siitä missä kulkee raja ja paljonko voi toiselta pyytää. Suurimmalle osalle nämä ovat itsestäänselvyys. Sama koskee vastavuoroisuutta ystävyyssuhteissa. Joillekin ihmisille on ok aina yksinomaan ottaa ja pyytää, eikä ikinä edes kysyä että voisinko hyvittää tämän jotenkin ja mitä voisin antaa, jos autat.
Rajat täytyy oppia pitämään. Itse kieltäydyn lyhyesti. Jotain toisentyyppisiä ihmisiä voisinkin auttaa. En vain jaksa enää sanoa, että minäkin haluaisin jotain huomiointia, jos toinen ei sitä itse ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltäydyt lyhyesti.
Sen sijaan tuo sinun sepustuksesi alkuperäisestä auttamistarkoituksesta on täyttä scheissea - kuten itsekin fiksuna ihmisenä tiedät. Sinuna tekisin itseeni tarkempaa tarkastelua.
Miksi se on scheissea? Jos joku on tosi hyvä työntekijä, mielelläni autan vähän ekstraa. Sit siinä vaiheessa kun menee se auttaminen överiksi täytyy tarkastella asiaa vähän uudestaan.
Mäkin olen hyvä työntekijä eikä kukaan koskaan varsinkaan työkaveri auta mua vapaa-ajallaan. Outo ajatusmaailma sulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kieltäydyt lyhyesti.
Sen sijaan tuo sinun sepustuksesi alkuperäisestä auttamistarkoituksesta on täyttä scheissea - kuten itsekin fiksuna ihmisenä tiedät. Sinuna tekisin itseeni tarkempaa tarkastelua.
Miksi se on scheissea? Jos joku on tosi hyvä työntekijä, mielelläni autan vähän ekstraa. Sit siinä vaiheessa kun menee se auttaminen överiksi täytyy tarkastella asiaa vähän uudestaan.
Mäkin olen hyvä työntekijä eikä kukaan koskaan varsinkaan työkaveri auta mua vapaa-ajallaan. Outo ajatusmaailma sulla.
Ehkä sinua pitäisi? Ei siis mitenkään outoa siinä tapauksessa että on esimies ja alainen kyseessä niin kuin tässä. Tosiaan mielelläni autan ahkeraa ihmistä mutta jotenkin minulla on se vaikutus ihmisiin että sen ahkeruuden tilalle sitten palkitsemisen myötä tulee jotenkin ylimielinen ja koko ajan lisää vaativa asenne. En ole kauhean hyvä hoitamaan sitä että ihmisen käytös ja asenne muuttuu ja yhtäkkiä hän onkin kuin itsekäs kolmevuotias joka haluaa koko kakun itselleen eikä jaa kavereiden kanssa.
"Mäkin olen hyvä työntekijä eikä kukaan koskaan varsinkaan työkaveri auta mua vapaa-ajallaan. Outo ajatusmaailma sulla."
Se on varmaan paljon kiinni ihmisistä, alasta ja työpaikasta. Ei ole koskaan itse sellaista tehnyt, saati esimiehen kanssa. Työasiat puhutaan kun nähdään. Ei tulisi kuuloonkaan että jotain "auttamista" vapaa-ajalla edes ehdotettaisiin puolin tai toisin. Joskus on hyvä työkaveri pyytänyt, mutta sanoin rehellisesti että haluaisin maksun jos tulen jotain vapaapäivänä tekemään useammaksi tunniksi.
Mieheni hoiti tuollaiset ajansyöjät näyttämällä erektiossa olevaa penistään.