Avioehdon tekeminen = luottamuksen osoitus - en mene naimisiin rahasta

Mielestäni avioliitto on luottamuksen osoitus. Itseä asi ei tietysti kauheasti kosketa, koska olemme molemmat yhtä köyhiä. Mutta sukulaispiirissä oli tapaus, jossa pariskunnalla oli avioehto, ja talo ja muu tavara miehen nimissä. Olivat naimissa yli 30vuotta, ja vaimo töissä ja maksoi tasan ison talon kulujayms, mutta tyhmänä omaa omaisuutta ei kerryttänyt. Vaimon rahoilla matkusteltiin ja korjailtiin kotia. Vaimo sairastui ja jäi sairauseläkkeelle. Mies kuoli yllättäen, ja vaimo sai mukaansa jokusen huonekalun. En usko että mieskään olisi toivonut vaimolleen köyhää loppuelämää. Onneksi varmaan nykyvaimot tajuaa merkata omaisuutta myös omiin nimiinsä, ja säästävät omaan asuntoon, jos asunto on miehen nimissä.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 14:28"]

Tekemällä avioehdon avioeron valta, osoitat ettet ole menossa naimisiin rahan tai omaisuuden toivossa. Jos lähtökohta on se, että yhdessä ollaan ikuisesti, voi avioehdon hyvin tehdä, koska sillä ei tuolloin ole mitään merkitystä (puhun nyt siis avioehdosta eron varalta, en kuolemantapauksessa).

Avioehdosta kieltäytyminen puhuu omaa kieltään ja herättää heti epäilyksen siitä, mitkä henkilön motiivit avioitua ovat.

Avioehdon tekeminen nimenomaan on luottamuksen osoitus, jos jokin.

[/quote]

Tietenkin - tilanteessa, jossa toisella on ennen avioliittoa huomattava omaisuus tai perintö tulossa. Tosin ei avioehto tässäkään tilanteessa mikään välttämättömyys ole, jos kumpikaan ei sitä halua.

Jos taas kummallakaan ei ole omaisuutta eikä isoa perintöä tulossa niin pidän avioehtoa hieman erikoisena valintana. En vain näe sille mitään syytä.

Ehkä tuo, että toisella on hieman hasardi oma yritys, on ihan hyvä perustelu (ettei toinen joudu vastuuseen yritysveloista).

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 11:54"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 11:38"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 11:20"]

Minusta taas avioehto on epäluottamuksen osoitus.

[/quote]

Olisitko sinä valmis ottamaan vaikka 500 000 euron riskin ihan vaan osoittaaksesi luottamusta tulevan aviomiehesi tulevaisuudesta? Että hän pysyy luotettavana, uskollisena ja mielenterveydeltään vakaana ja säilyttää nykyiset elämänarvonsa ja teidän keskinäisen rakkauden? No jos et ihan puolta milliä niin 200 000 e? 100 000 e? Kuinka paljon? 

[/quote]

Sinä alapeukuttaja, vastaatko tähän kuinka monen euron riskin olet valmis ottamaan nykyisestä omaisuudestasi ja perinnöstäsi (nykyisistä ja tulevista) naimisiin mennessäsi. Jos sinulla ei ole omaisuutta, kuvittele tilanne. Laita ihan konkreettinen euromäärä. Ja kuvittele myös tilanne niin, että sinulla on omaisuutta, puolisolla ei. Tällöin laittamasi euromäärä kertaa kaksi kertoo sen rajan, minkä yli sinäkin alkaisit haluta laatia avioehdon.

[/quote]

En ole alapeukuttanut, mutta inttämisesi on hoopoa. Ei tuollaisia eksakteja euromääriä voi etukäteen miettiä, eikä minusta edes pidäkään tuollaisia naimisiin mennessään liikaa miettiä, koska jos siinä vaiheessa tuollaisia ajattelee, tuskin on kovin rakastunut. Avioon mennään kumminkin sillä tarkoituksella, että eletään yhdessä lopun ikää ja kumpikin tekee tasaveroisesti työtä yhteisen pesän eteen.

MIKÄ ei tarkoita, etteikö sitä avioehtoa minusta kannattaisi laatia, jos varallisuusero on merkittävä. Jo ihan mahdollisen avioeron riitelyn vähentämiseksi. Mutta että tuollainen "mun rajani on 126,750 euroa" on elämälle vieras kysymyksenasettelu.

10

Avioehto on hyvä asia. Oma omaisuus on omaa, samoin tulevat perinnöt. Avioliiton aikana hankittu raha voi hyvin olla yhteistä, kuten myös sillä ostettu omaisuus.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 12:08"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 11:54"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 11:38"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 11:20"]

Minusta taas avioehto on epäluottamuksen osoitus.

[/quote]

Olisitko sinä valmis ottamaan vaikka 500 000 euron riskin ihan vaan osoittaaksesi luottamusta tulevan aviomiehesi tulevaisuudesta? Että hän pysyy luotettavana, uskollisena ja mielenterveydeltään vakaana ja säilyttää nykyiset elämänarvonsa ja teidän keskinäisen rakkauden? No jos et ihan puolta milliä niin 200 000 e? 100 000 e? Kuinka paljon? 

[/quote]

Sinä alapeukuttaja, vastaatko tähän kuinka monen euron riskin olet valmis ottamaan nykyisestä omaisuudestasi ja perinnöstäsi (nykyisistä ja tulevista) naimisiin mennessäsi. Jos sinulla ei ole omaisuutta, kuvittele tilanne. Laita ihan konkreettinen euromäärä. Ja kuvittele myös tilanne niin, että sinulla on omaisuutta, puolisolla ei. Tällöin laittamasi euromäärä kertaa kaksi kertoo sen rajan, minkä yli sinäkin alkaisit haluta laatia avioehdon.

[/quote]

En ole alapeukuttanut, mutta inttämisesi on hoopoa. Ei tuollaisia eksakteja euromääriä voi etukäteen miettiä, eikä minusta edes pidäkään tuollaisia naimisiin mennessään liikaa miettiä, koska jos siinä vaiheessa tuollaisia ajattelee, tuskin on kovin rakastunut. Avioon mennään kumminkin sillä tarkoituksella, että eletään yhdessä lopun ikää ja kumpikin tekee tasaveroisesti työtä yhteisen pesän eteen.

MIKÄ ei tarkoita, etteikö sitä avioehtoa minusta kannattaisi laatia, jos varallisuusero on merkittävä. Jo ihan mahdollisen avioeron riitelyn vähentämiseksi. Mutta että tuollainen "mun rajani on 126,750 euroa" on elämälle vieras kysymyksenasettelu.

10

[/quote]

No mun mielestä on edelleen hoopoa, epärealistista tms. you name it, väittää kirkkain silmin että tosta vaan osoittaisi 126 750 euron luottamuksenosoituksen toiselle naimisiin mennessään.

Onhan se kuitenkin ihan eri jatkaa elämäänsä 253 500 euron kanssa kuin 126 750 euron kanssa, jos kaikki ei mennytkään toivotulla tavalla. Etenkin jos rahaa on sidottuna omaan yriytkseen, sukumökkiin tms. omaisuuteen, jonka säilyminen itsellä on tärkeää.

Joillekin se on luottamuksen osoitu:( "mitä väliä, eihän me erota niin kyllä sellaisen voi tehdä") ja joillekin se on tulevaan avioeroon valmistautumista ("tiedän että olen sika joka jyystää firman sihteeriä kun töissä on tylsää mutta eihän siitä ole mitään haittaa jos asian vahingossa selville saanut vihainen vaimo ei saa erossa mitään mukaansa"). Mielestäni hyvin tilannesidonnaista. Ja henkilösidonnaista.

Omaisuuden likoon pistäminen tarkoittaa myös että on tosissaan, kuka hullu niin tekisi jos ei uskoisi avioliiton onnistumiseen 100-prosenttisesti?

Minut on opetettu vastuulliseksi raha-asioissa. Se tarkoittaa sitä, että minulla on käsitys vuositulostani ja elämäntasoni vaatimista kuluista, lainat on hoidettu hyvin ja talous kohdillaan. Olisi tässä valossa täysin luonnotonta alkaa uhkapelata rakkauden nimissä, tulevaisuudesta kun kukaan ei voi vannoa. Ja jos kaikki menee hyvin, avioehtoon ei tarvitse koskaan enää palata sen laadinnan jälkeen.

"En mene naimisiin kanssasni rahasta, voit luottaa minuun. Allekirjoitan avioehdon."

Toinen näkökulma: "Voinko luottaa sinuun, jos kyseenalaistat rakkauteni? Tuon paperilappusen allekirjoitus olisi minulle yhdentekevää, mutta en voi mennä kanssasi naimisiin. En voi luottaa sinuun, koska epäilet rakkauteni ehdottomuutta."

up

Tyhmä suostuu siihen ettei saa mitään. 

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 11:47"]

Mun miehellä on paljon omaisuutta, mutta hän ei halunnut avioehtoa. Itse olisin ollut siihen valmis ilman mitään epäromanttisia ajatuksia. Nyt olen jo tottunut ajatukseen ettei sitä ole, joten jos mies alkaisi yhtäkkiä puhua siitä tulisi mieleen, että aikoo hakea piakoin eroa. Niinhän monet varakkaat julkkiksetkin ovat tehneet. Yllättäen rekisteröidään vuosien jälkeen avioehto ja siitä sitten muutama kuukausi ja pam - ollaan erottu.

[/quote]

MIKSI TÄMÄ LAINAA VÄÄRIN?????

Yritin vastata tuohon kysymykseen, miksi muka menettäisi lapset erossa:

Siksi että erossa voidaan katsoa sitäkin, kumpi pystyy tarjoamaan lapselle vakaammat oltavat niin, että esim. sama koulu ja kaveripiiri ja harrastemahdollisuudet säilyy.

Jos on avioehto, ja muija lähtee Westendistä asumaan Olariin kaksiota, voi olla että jo ne lapset itse haluaa jäädä sinne Westendiin.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 21:44"]

Tyhmä suostuu siihen ettei saa mitään. 

[/quote]

Miksi pitää saada jos ei ole mitään tehnyt?

Minusta taas avioehto on epäluottamuksen osoitus.

unohdetaan miehet kokonaan.En anna itseäni enää kenellekään.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 11:20"]

Minusta taas avioehto on epäluottamuksen osoitus.

[/quote]

Olisitko sinä valmis ottamaan vaikka 500 000 euron riskin ihan vaan osoittaaksesi luottamusta tulevan aviomiehesi tulevaisuudesta? Että hän pysyy luotettavana, uskollisena ja mielenterveydeltään vakaana ja säilyttää nykyiset elämänarvonsa ja teidän keskinäisen rakkauden? No jos et ihan puolta milliä niin 200 000 e? 100 000 e? Kuinka paljon? 

Voihan sitä ajatella noinkin, ap.

Mutta toisaalta, jos kerran ei ole aikomustakaan koskaan erota, niin ei sitä avioehtoa tarvitakaan. Normaalit perheet elävät joka tapauksessa avioliitossa yhteistaloudessa, jossa ei erotella sun-mun-yhteiset...

Tietenkin käytännössä kukaan ei voi varmuudella naimisiin mennessään tietää varmasti, tuleeko eroa vai ei. Minusta avioehto on siten ihan ok asia, jos pariskunta on kovin erilaisella taloudellisella taustalla liikkeellä.

Mutta en silti ala väittää, että avioehto olisi mitenkään LUOTTAMUKSEN OSOITUS. Järkevää, muttei luottamuksen osoitus.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 14:44"]

Mielestäni avioliitto on luottamuksen osoitus. Itseä asi ei tietysti kauheasti kosketa, koska olemme molemmat yhtä köyhiä. Mutta sukulaispiirissä oli tapaus, jossa pariskunnalla oli avioehto, ja talo ja muu tavara miehen nimissä. Olivat naimissa yli 30vuotta, ja vaimo töissä ja maksoi tasan ison talon kulujayms, mutta tyhmänä omaa omaisuutta ei kerryttänyt. Vaimon rahoilla matkusteltiin ja korjailtiin kotia. Vaimo sairastui ja jäi sairauseläkkeelle. Mies kuoli yllättäen, ja vaimo sai mukaansa jokusen huonekalun. En usko että mieskään olisi toivonut vaimolleen köyhää loppuelämää. Onneksi varmaan nykyvaimot tajuaa merkata omaisuutta myös omiin nimiinsä, ja säästävät omaan asuntoon, jos asunto on miehen nimissä.

[/quote]

Mihin se omaisuus sitten meni, miehen sisaruksille tai vanhemmilleko?

Tuossa olisi tietysti pitänyt laatia ennen kaikkea testamentti.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2013 klo 14:28"]

Tekemällä avioehdon avioeron valta, osoitat ettet ole menossa naimisiin rahan tai omaisuuden toivossa. Jos lähtökohta on se, että yhdessä ollaan ikuisesti, voi avioehdon hyvin tehdä, koska sillä ei tuolloin ole mitään merkitystä (puhun nyt siis avioehdosta eron varalta, en kuolemantapauksessa).

Avioehdosta kieltäytyminen puhuu omaa kieltään ja herättää heti epäilyksen siitä, mitkä henkilön motiivit avioitua ovat.

Avioehdon tekeminen nimenomaan on luottamuksen osoitus, jos jokin.

[/quote]

Riippuu ihan avioehdon sisällöstä. Se voi myös olla väline kiristämiseen: jos lähdet, menetät lasten kanssa elintasosi tai jopa ne lapset.

Mielestäni sellainen avioehto on ok, joka rajaa pois perinnöt ja vaikka vielä toisella valmiiksi olevan omaisuuden. Mutta kaikki mitä liiton aikana kertyy, on yhteistä.

Itse en ainakaan suostuisikaan muunlaiseen. Ihan liikaa on typeriä naikkosia, joista on kiva elellä rikkaan miehen kanssa ja hoidattaa vaan kynsiä ja lapsia päiväkodissa, ja sitten alkaa hirveä märinä kun ero tulee. En kyllä ymmärrä miehiäkään, jotka haluaa tuollaisia loisia elätellä.

Mun miehellä on paljon omaisuutta, mutta hän ei halunnut avioehtoa. Itse olisin ollut siihen valmis ilman mitään epäromanttisia ajatuksia. Nyt olen jo tottunut ajatukseen ettei sitä ole, joten jos mies alkaisi yhtäkkiä puhua siitä tulisi mieleen, että aikoo hakea piakoin eroa. Niinhän monet varakkaat julkkiksetkin ovat tehneet. Yllättäen rekisteröidään vuosien jälkeen avioehto ja siitä sitten muutama kuukausi ja pam - ollaan erottu.

12, miten niin "jopa ne lapset"? Ei avioehdossa voida jakaa lasten huoltajuutta.