Lue keskustelun säännöt.
Miehen lapsen äiti suuttui, kun vastailin lapsen kysymyksiin uskonnosta
21.08.2020 |
Taustana siis, että seurustelen nyt toista vuotta miehen kanssa, jolla on nyt 8-vuotias tytär. Emme asu saman katon alla vielä, mutta olen tutustunut tuohon tyttöön ja hoidin häntä maanantaina, kun miehellä oli menoa. Lapsi alkoi sitten kyselemään uskonnosta tyyliin, että onko Jumala todellinen yms. tiedätte varmaan, sellainen lapsen uteliaisuuspuuska.
Vastailin sitten lapselle, että Jumala on taru, johon monet ihmiset uskovat saadakseen lohtua. Hän kysyi myös omaa mielipidettäni, johon vastasin, että itse en usko Jumalaan ja mielestäni kristinusko on höpönlöpöä. Lapsi oli sitten eilen äitiään tavatessaan kertoillut hänelle tästä ja äitinsä soitti sitten miehelleen tulikivenkatkuisen puhelun, että kuinka minä yritän aivopestä lasta ateistiksi ja kaikkea muuta yhtä fiksua. Nyt on sanonut, että ei halua lapsen ollenkaan näkevän minua, koska minulla on kuulemma huono vaikutus lapseen eikä hän halua lapsen joutuvan h*lvettiin.
Ja sanottakoot, että en tiennyt, että lapsen äiti on uskonnollinen. Tosin en tiedä, olisiko se muuttanut vastauksiani. Mies kohauttelee olkiaan exänsä käytökselle ja sanoo, että "sellainen se oli, kun oltiin yhdessäkin" ja käskee jättämään huomiotta. Pohdin nyt kuitenkin vain, että teinköhän kauhean väärin vai?
Kommentit (16)
No mieti seuraavan kerran kun haluat purkaa sydäntäsi lapselle. Tiedät kyllä, että lapsi käy koulussa uskonnon tunnilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo huonohan sinä olit vastaamaan, olisit voinut olla vähän neutraalimpi, sanoa vaikka mitä siellä Raamatussa lukee ja uskoo ken tahtoo. Mutta eipä tuo nyt niin kamalaakaan ollut. Pulla sunkin uuniin ja uusioperhe onnea kokeilemaan, teillä näyttäisi olevan otolliset kuviot siellä päin.
Olisit vastannut totuuden mukaisesti, että kukaan ei tiedä, onko jumalaa olemassa, ja että jotkut uskoo siihen jo toiset ei. Kannattaa myös kertoa, että maailmassa on paljon uskontoja ja siten myös monia eri jumalia.
Huono provoilija ole ap.
Liian läpinäkyvää paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin näkisin tuon aivopesuna. Omat lapset on kysyneet lähinnä maailman synnystä. Olen ensimmäiseksi kertonut ainoan oikean totuuden: kukaan ei tiedä. Sen jälkeen kertonut, mitä vaihtoehtoja on. Ja sen jälkeen sen, minkä itse uskon oikeaksi ja perustellut miksi. Painottanut vielä, että kaikilla on oikeus uskoa mihin teoriaan haluavat, ja tämä koskee myös lasta itseään. Ja että toisten tapaan katsoa maailmaa ei saa puuttua, koska se on jokaisen henkilökohtainen asia. En halua pureskella lasteni maailmankatsomusta valmiiksi.
Ja sitäpaitsi, tämä asia ei kuulu sinulle yhtään mitenkään. Pyydä käytöstäsi anteeksi ja ohjaa jatkossa tällaisissa kysymyksissä kääntymään vanhempiensa puoleen.
(Olen itse ei-uskonnollinen tapakristitty, mikäli asialla on mitään väliä.)
Olisit voinut vastata fiksummin. Olisit voinut sanoa, että jotkut uskovat jumaliin ja toiset eivät. Että se on jokaisen oma päätös, haluaako uskoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väärin teit, pitää vähän neutraalimmin ylipäänsä puhua noista asioista. Kyllä lapset osaa itsekin miettiä, eikä tarvitse kertoa mustavalkoisesti mikä on omasta mielestä "oikein". Tämä sama asia tulee esille mm. koulun uskonnonopetuksessa, joka on tunnustuksetonta. Kaikilla pitää olla vapaus uskoa tai olla uskomatta. Lapset kuitenkin helposti ottaa vanhemman tai opettajan tms. auktoriteetin sanat totuutena.
Provo tai ei niin totta kai jokainen voi sanoa oman sydämen totuutensa ääneen, vaikka kuulija on lapsi.
Sitähän uskonnonvapaus juuri tarkoittaa ettei kenenkään tarvitse piilotella ja hyssytellä vakaumustaan.
On ihan OK sanoa:
- Jumalaa ei ole
- Allah on ainoa oikea Jumala
- Raamatun Jumala on totta
Eriävistä mielipiteistähän lapsi juuri oppii mistä on kysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teit väärin. Olisit sanonut, että lapsi voi uskonnosta puhua vanhempiensa kanssa.
Mutta kun ne vanhemmat syöttävät huuhaata hänen päähänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minusta apn vastauksessa ole mitään vikaa :D. Lapsihan kysyi häneltä, että mihin ap uskoo ja ap vastasi rehellisesti. Antaa äidin mesoa.
Eihän se lapsi ensin kysynyt ap:n omaa mielipidettä, vaan kysyi muuten asiasta, ja tämä ap menee töräyttämään, että "Jumala on taru."
Näin ei olisi saanut sanoa. Koska ap ei varmasti voi tietää asiaa. Hän ei ole mikään kaikkitietävä, eikä voi näin siis väittää. Hän voi sanoa vain, että "minun mielestäni Jumala on taru."
Näissä asioissa muun kuin oman lapsen ollessa kyseessä, on parasta olla hyvin varovainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monta eri avausta jaksat tänään tehdä?
Noin minäkin olen sanonut kaverin lapselle, kun kyseli. Ihan kuin lapselle ei voisi mitään puhua, jos hän kysyy. Minusta asioista pitää lastenkin kanssa puhua normaalisti. Siksi varmaan ne tykkää minusta, kun en lässytä ja vastaa kaikkeen kysyppä äidiltä.
Teit väärin. Olisit sanonut, että lapsi voi uskonnosta puhua vanhempiensa kanssa.