Mitä tehdä kun mies ei kestä minkäänlaista stressiä?

Et voi tehdä mitään. Mies voi itse hakea apua lääkäristä tai psykologilta. Mies voi myös puhua tilanteestaan esimiehensä kanssa.

Leila Koo kirjoitti:

Et voi tehdä mitään. Mies voi itse hakea apua lääkäristä tai psykologilta. Mies voi myös puhua tilanteestaan esimiehensä kanssa.

Sillä on töissä periaatteessa kaikki ihan hyvin. Mutta ottaa stressiä asioista, että jokin työasia ei mennyt täydellisesti tai unohti jonkun deadlinen (asioita, joita heidän työssä tapahtuu kaikille koko ajan). En usko, että esimies voi varsinaisesti auttaa tällaisessa. Mihinkään terapiaan mies ei suostu, eikä lääkärille. Ap

Minkälainen lapsuus miehelläsi on ollut? Jos lapsena on kokenut paljon vaikeuksia ja stressaavaa kotielämää tai tullut vakavasti koulukiusatuksi, aikuisena stressitilanteiden käsittely voi olla äärimmäisen heikkoa. Varmaan tarvitaan terapiaa. Se tuskin auttaa jos vaikka puoliso sanoo, että lopeta stressaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen lapsuus miehelläsi on ollut? Jos lapsena on kokenut paljon vaikeuksia ja stressaavaa kotielämää tai tullut vakavasti koulukiusatuksi, aikuisena stressitilanteiden käsittely voi olla äärimmäisen heikkoa. Varmaan tarvitaan terapiaa. Se tuskin auttaa jos vaikka puoliso sanoo, että lopeta stressaaminen.

Harmi, kun tuollaisia ihmisiä ei millään meinaa saada terapiaan vaikka olisi kova tarve.

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen lapsuus miehelläsi on ollut? Jos lapsena on kokenut paljon vaikeuksia ja stressaavaa kotielämää tai tullut vakavasti koulukiusatuksi, aikuisena stressitilanteiden käsittely voi olla äärimmäisen heikkoa. Varmaan tarvitaan terapiaa. Se tuskin auttaa jos vaikka puoliso sanoo, että lopeta stressaaminen.

Mies sanoo että hänen lapsuus on ollut hyvä ja "tavallinen". Ei ole koskaan sanonut mistään ongelmista tai ikävistä asioista lapsena. Appivanhemmat on ihan tavallisia ihmisiä, eikä hekään ole maininneet että jotain erityistä olisi ollut. Toisaalta, ikinähän ei kai voi tietää totuutta tästä? Ap

Minulla on sama tilanne, mutta meillä ei ole lapsia. Olen miettinyt etten lapsiarkea varmaan tällaisen miehen kanssa kestäisikään, vaikka muutoin upea kumppani onkin. Oliko mies samanlainen jo ennen lapsia ?

Kuvailet terapiaa tai lääkärikäyntiä sillä että se on kuin veisi auton varikolle jos on merkkejä että siinä on jotain vialla. Parempi korjata vika samantien kuin odottaa että moottori hir**tää kiinni ja auto jää jonain päivänä tielle makaamaan.

(Vauva-foorumi oikeasti? Sana "hir**tää" pitää kans sensuroida?)

menet ja otat mulkun käteen ja suihin

Vierailija kirjoitti:

Minulla on sama tilanne, mutta meillä ei ole lapsia. Olen miettinyt etten lapsiarkea varmaan tällaisen miehen kanssa kestäisikään, vaikka muutoin upea kumppani onkin. Oliko mies samanlainen jo ennen lapsia ?

Ei ole ollut samanlainen ennen lapsia. Raskasta tämä lapsiperhearki minullekin on kun joudun käytännössä yksin hoitamaan kaiken samalla kun mies huokailee pimeässä huoneessa (tekee kyllä siis kotitöitä jne, eli ei ole vapaamatkustaja tahallaan sillä tavalla). Ap

jätä se sika!

Kuulostaa uupumukselta. Ylikuormitus ehkä töissä, kokee että siltä vaaditaan joka paikassa likaa. Masennushan tuosta seuraa. Jutelkaa, sovitelkaa, ja ehdota juttelua terapeutin tai vaikka terkkarilääkörin kanssa.

Ja ap häpäisee, mitätöi ja vähättelee miestään ihan internettiä myöten.

Eipä ole ihme jos mies on henkisesti maassa

Miehet usein kuvittelee, että heiltä odotetaan ratkaisua kaikkeen. En haluaisi olla mies.

Ap:n miehellä on mennyt ns. moti. Ei jaksanutkaan sekä työ- että perhe-elämää. En tiedä auttaako terapiakaan tähän. Yleensä tilanne ratkea eron kautta kun mies saa vapaa-aikaa ja voi toteuttaa itseään. Kaikista miehistä (eikä varmaankaan naisista) ei ole perhe-elämään. Terveisin kokemusta on

Burnout. Työterveyshuoltoon vain. Kirjoita ap sinä paperille rehellisesti minkälaista arkenne on. Ei siis mitään marttyyripuuskia, vaan ihan vaikka ranskalaisilla viivoilla kellon mukaan mitä mies teki ja mitä tapahtui. Pidä vaikka muitaman päivän ajan kirjaa ja mieti myös aikaa ennen sitä, kun kaikki oli ok. Miehesi ei ole ensimmäinen eikä viimeinen ihminen, joka painii tämän asian kanssa, mutta mikään ei muutu, jos sille ei tee jotain.

Miehelläni oli täsmälleen sama (ei ollut eka kerta) ja koska pystymme juttelemaan hyvin, niin sain hänet hakeutumaan työterveyshuoltoon. Teimme isoja muutoksia elämämme ja arkemme kanssa, mutta nyt mies on aika ok. On ollut jo muutaman kuukauden.

Mulla on vähän sama juttu, pienetkin äänet saa ärsyyntymään. Nukkumisesta ei tuu yhtään mitään. Väsyttää kun menen nukkumaan, mutta en saa unta. Puolen tunnin pedissä pyörimisen jälkeen olen virkeä ja voisin lähteä vaikka maratonille. Ketipinoreihin tolet kasvaneet ja eivät väsytä enää. Otan sitten niitä vähän enemmän ja aamulla tokkura, sekä itseäni piinaava raivontunne, jolle en mahda mitään. En pysy kärryillä mitä ihmiset mulle sanoo. Ottaisin kunnon kännit jos vaan voisin. Saispa itseni joten nollattua, rebootattua ja saada kovalevy taas toimimaan kuten ennen. Masennus ja unettomuus tuntuu minulla ihan fyysisesti aivojen etuosassa otsalla jonkinlaisena kalvojen kivistyksenä, vaikea selittää.

Kumppanikaan ei enää jaksa mun olotiloja. Yölliset ravaamiset vessassa, sekä ahdistuskohtaukset ja voivottelut sairastuttaa hänetkin. Sanoin jo itse, että meidän on pakko varmaan erota, koska olen niin loppu ja mulla ei tunteita enää oikein mihinkään. Jopa kahvinkeitto saa joskus raivontunteita aikaiseksi, kun ei jaksaisi edes sitä välillä tehdä. Lääkkeitä ja lääkkeitä on joka vaivaan, mutta mikään ei oikein tahdo auttavan. Taidan jo pelätä jonkin sorttista aivovauriota masennuksen ja lääkkeiden aiheuttamina. Myöskin käy mielessä alkava dementia tai ms-tauti. Psyykkiset tilat edenneet niin nopeasti ja en enää oikein tunnista itseäni siitä mitä olin pari kk sitten. Sori että avauduin tähän ketjuun näin. No mutta mitä mieheesi tulee, niin mulla alkoi oireet samantyyppisesti kuin miehelläsi ja huomaamatta paheni koko ajan.

Suosittelen varaamaan aikaa psykiatrille tms. Mitä aikasemmin menee hakemaan apua niin sen parempi, ettei kroonistu tilat tai oireet syvene negatiiviseen suuntaan.

T. jonkin sortin sekoboltsi kirjoitti:

Mulla on vähän sama juttu, pienetkin äänet saa ärsyyntymään. Nukkumisesta ei tuu yhtään mitään. Väsyttää kun menen nukkumaan, mutta en saa unta. Puolen tunnin pedissä pyörimisen jälkeen olen virkeä ja voisin lähteä vaikka maratonille. Ketipinoreihin tolet kasvaneet ja eivät väsytä enää. Otan sitten niitä vähän enemmän ja aamulla tokkura, sekä itseäni piinaava raivontunne, jolle en mahda mitään. En pysy kärryillä mitä ihmiset mulle sanoo. Ottaisin kunnon kännit jos vaan voisin. Saispa itseni joten nollattua, rebootattua ja saada kovalevy taas toimimaan kuten ennen. Masennus ja unettomuus tuntuu minulla ihan fyysisesti aivojen etuosassa otsalla jonkinlaisena kalvojen kivistyksenä, vaikea selittää.

Kumppanikaan ei enää jaksa mun olotiloja. Yölliset ravaamiset vessassa, sekä ahdistuskohtaukset ja voivottelut sairastuttaa hänetkin. Sanoin jo itse, että meidän on pakko varmaan erota, koska olen niin loppu ja mulla ei tunteita enää oikein mihinkään. Jopa kahvinkeitto saa joskus raivontunteita aikaiseksi, kun ei jaksaisi edes sitä välillä tehdä. Lääkkeitä ja lääkkeitä on joka vaivaan, mutta mikään ei oikein tahdo auttavan. Taidan jo pelätä jonkin sorttista aivovauriota masennuksen ja lääkkeiden aiheuttamina. Myöskin käy mielessä alkava dementia tai ms-tauti. Psyykkiset tilat edenneet niin nopeasti ja en enää oikein tunnista itseäni siitä mitä olin pari kk sitten. Sori että avauduin tähän ketjuun näin. No mutta mitä mieheesi tulee, niin mulla alkoi oireet samantyyppisesti kuin miehelläsi ja huomaamatta paheni koko ajan.

Suosittelen varaamaan aikaa psykiatrille tms. Mitä aikasemmin menee hakemaan apua niin sen parempi, ettei kroonistu tilat tai oireet syvene negatiiviseen suuntaan.

Lopeta kahvinjuonti ainaki äkkiä.      Se aiheuttaa kamalia vaivoja. Kofeiiniton tee rentouttanu hyvin mitä ite juonu kahvin sijaan.

paljon rennompi kun teetä juonu.

Vierailija kirjoitti:

T. jonkin sortin sekoboltsi kirjoitti:

Mulla on vähän sama juttu, pienetkin äänet saa ärsyyntymään. Nukkumisesta ei tuu yhtään mitään. Väsyttää kun menen nukkumaan, mutta en saa unta. Puolen tunnin pedissä pyörimisen jälkeen olen virkeä ja voisin lähteä vaikka maratonille. Ketipinoreihin tolet kasvaneet ja eivät väsytä enää. Otan sitten niitä vähän enemmän ja aamulla tokkura, sekä itseäni piinaava raivontunne, jolle en mahda mitään. En pysy kärryillä mitä ihmiset mulle sanoo. Ottaisin kunnon kännit jos vaan voisin. Saispa itseni joten nollattua, rebootattua ja saada kovalevy taas toimimaan kuten ennen. Masennus ja unettomuus tuntuu minulla ihan fyysisesti aivojen etuosassa otsalla jonkinlaisena kalvojen kivistyksenä, vaikea selittää.

Kumppanikaan ei enää jaksa mun olotiloja. Yölliset ravaamiset vessassa, sekä ahdistuskohtaukset ja voivottelut sairastuttaa hänetkin. Sanoin jo itse, että meidän on pakko varmaan erota, koska olen niin loppu ja mulla ei tunteita enää oikein mihinkään. Jopa kahvinkeitto saa joskus raivontunteita aikaiseksi, kun ei jaksaisi edes sitä välillä tehdä. Lääkkeitä ja lääkkeitä on joka vaivaan, mutta mikään ei oikein tahdo auttavan. Taidan jo pelätä jonkin sorttista aivovauriota masennuksen ja lääkkeiden aiheuttamina. Myöskin käy mielessä alkava dementia tai ms-tauti. Psyykkiset tilat edenneet niin nopeasti ja en enää oikein tunnista itseäni siitä mitä olin pari kk sitten. Sori että avauduin tähän ketjuun näin. No mutta mitä mieheesi tulee, niin mulla alkoi oireet samantyyppisesti kuin miehelläsi ja huomaamatta paheni koko ajan.

Suosittelen varaamaan aikaa psykiatrille tms. Mitä aikasemmin menee hakemaan apua niin sen parempi, ettei kroonistu tilat tai oireet syvene negatiiviseen suuntaan.

Lopeta kahvinjuonti ainaki äkkiä.      Se aiheuttaa kamalia vaivoja. Kofeiiniton tee rentouttanu hyvin mitä ite juonu kahvin sijaan.

paljon rennompi kun teetä juonu.

Täälläkin on monta kertaa ollut keskustelua kahvin vaarallisuudesta, mutta noi kommarit modet poistaa ne koska sairaita.

Burnout, masennus, erityisherkkyys, autismi?

Mies voi mennä terapiaan.

Mitä hän ei tee, koska on mies, eli typerä jääräpää joka tahallaan aiheuttaa itselleen terveysongelmia.

Joten, sinä voit tehdä ainoan jäljellä olevan: erota.