Raskasta, miten selvitä puolison itsemurhan yrityksestä

Jokaisella on oikeus elämään, myös sen tuhoamiseen.

Miehesi on rehellinen. Mutta miksi sinä haluat pitää kulisseja yllä? Se on pahinta mitä voit itsellesi ja lapsellesi tehdä?

MIehelläsi on siis hoitokontakti? Voit kysyä järjestyykö sinne hänen hoitopaikkaansa paritapaaminen. Monet mielenterveyspuolen hoitotahot osaavat automaattisesti ottaa hoitoon mukaan puolisot, mutta voithan ehdottaa sitä myös itse, kannattaa tietysti varmistaa myös puolison mielipide, haluaako hän paritapaamista (=puolisot ja 1-2 hoitohenkilökunnan edustajaa). Puolison itsemurhayritys on iso kriisi koko perheelle!

Monissa kunnissa on myös matalankynnyksen kriisikeskus, jossa voi käydä juttelemassa asioistaan. Esimerkiksi Oulussa on kriisikeskus, jonne ei tarvita lähetettä, pelkkä soitto ajan varaamiseksi riittää. Eikä käynneistä tehdä ns.papereita.

Älä jää ajatustesi kanssa yksin!

Tuttu tilanne, mutta en osaa neuvoa. Kirjoitin ensin pitkä sepustuksen, mutta poistin sen. Luulen, että näm kaikki tilanteet ovat yksilöllisiä ja jokainen perhe selviää siitä omalla tavallaan.

Älä ainakaan väkisin yritä olla vahva! Siihen ei pysty kukaan. Minä pelkäsin ensimmäisten kolmen kuukauden aikana mielettömästi miehen yrittävän itsemurhaa uudestaan, näin painajaisia ja seurasin jokaista vaaran merkkiä. Pikku hiljaa pelko kuitenkin väheni, tajusin että suurin osa yrityksistä on hätähuutoja. Näin oli myös miehelläni. Nyt puolitoista vuotta myöhemmin luottamus on palautunut, puhumme joskus asiasta ja mieskin uskaltaa avautua enemmän.

Voimia, ap!

Mulla ei ole kokemusta asiasta, mutta toivon, että teillä menee kaikki hyvin. Sinuna mä lähtisin myös terapiaan. Ehkä näin aluksi yksin, koska miehesi ei varmaan halua kuulla mitä sä ajattelet, vielä. Toivottavasti lapsi ei ollut paikalla ja jos oli, niin hän tarvitsee myös ammattiauttajan apua.

Voimia!

Kiitos viesteistä.
Miehellä on jo pitkään ollut masennusta ja tehnyt liikaa töitä, kantanut huolta perheen taloudellisesta tilanteesta ja huolehtinut liikaa vähän unen kera. Nämä tekivät suhteellemme riitaa ja huonoa mieltä.
Olen käynyt mieheni kanssa puhumassa jo kerran ja jatkossakin osallistun keskuteluihin. Olen tyytyväinen, että mieheni saa apua ja hänelle tuli pakollinen stoppi pysähtyä ja huolehtia myös omasta hyvinvoinnistaan.
Halusin vain kirjoittaa omasta näkökulmasta että olen pettynyt ja surullinen vaikka nyt pääasia on tukea miestäni. Tuntuu epäreilulta, että hänellä on oikeus viedä myös minun tulevaisuuteni ja pidän tekoa itsekkäänä.
 Ymmärrän myös minullakin on oikeus olla surullinen. Mieheni elää vain todella paljon minun kautta ja nytkin hän keskittyy kyselemään minulta että miten minä koen tämän, ja että enhän hylkää häntä ym...
Toivon todella, että elämä kannattelee ja mieheni paranee ja yhteiset haaveet voisi toteutua.

t.ap

Katso miten mies pääsee eteenpäin. Varmasti raskasta elää mutta ainahan on vaihtoehtoja. Teillä ei ole lastakaan niin kantapäät yhteen.

Kuulostaa todella rankalta elämänvaiheelta. Kaikki tunteesi ovat inhimillisiä ja asiaankuuluvia. Mutta et voi hoidattaa niitä miehelläsi. Voisitko hankkia itsellesi keskustelumahdollisuuden? Sitä voi etsiä monesta paikasta, mutta myös oman alueesi kirkon diakoniatyöntekijät ovat sitä varten, että voit purkaa ja läpikäydä tätä asiaa.

Perhe ei voi perustua sille, että joku kannattelee kaikkia muita. Miehesi on ilahduttavasti ottanut vastuun toipumisestaan, mutta niin pitää sinunkin vastata omista voimavaroistasi.

Rohkaisen sinua varaamaan jostain aikoja omaan toipumiseesi tästä tilanteesta.

Toivon että miehesi paranee pian ja saatte elämän takaisin raiteilleen :)

Kaikkien pitäisi muistaa se, että ei TARVITSE esittää vahvaa.

Puhu hyvä ihminen hyvälle ystävälle, äidille, isälle, sisaruksille tai lähisukulaiselle. Et missään nimessä jää ajatustesi kanssa yksin, koska tuota menoa et jaksa kaikkea yksin kantaa sisälläsi. 

Tue miestäsi niin kuin parhaaksi katsot. Hänellä kuitenkin on ammattiauttajat ja toivottavasti myös jonkin asteen lääkitys päällä. Masennuksesta ja itsetuhoisuudesta pääseminen vie vuosia, mutta siitä paska olosta pääsee eroon. Tärkeintä olisi tietää syy masennukseen ja itsetuhoiseen käytökseen. Sen jälkeen todellinen parantuminen voi alkaa. Kovasti paljon tsemppiä sinulle ja koko teidän perheelle. ÄLÄ JÄÄ YKSIN!!!

Entinen keskivaikeasti masentunut ja itsetuhoinen.

En osaa auttaa, mutta toivon sinulle voimia ja koko perheelle valoisampaa tulevaisuutta koko sydämestäni.

voimia ap- hae itsellesi keskusteluapua eli psykoterapiaa

Etsi vertaistukiryhmä, jotta pääset purkamaan pahaa oloasi.

Muista, että sairaus on sumentanut miehesi mielen. Kyse ei ole siitä, ettei hän rakastaisi sinua tai lasta tai etteikö hän haluaisi elää juuri teidän kanssa. Hänen sairaus sai hänet yrittämään itsemurhaa, se ei tarkoita sitä, että hän haluaisi teistä eroon.

Hei!

Itse yritin itsemurhaa vuosi sitten. Tilannetta lähdittiin sen jälkeen purkamaan siten, että mies tuli mukaan  psykiatrin vastaanotolle ja hän sai siellä kertoa rehellisesti miltä tuntuu. Kävimme yhdessä terapeutin kanssa keskustelemassa asioistamme muutaman kerran ja kumpikin sai kertoa tuntemuksistaan.

Miehesi on nyt sitoutunut hoitoon ja tarvittavaan apuun. Mitä muuta hän voisi tehdä hyväksesi. Pahoittelut tms ei auta, mutta ei kukaan yritä itsemurhaa toisen kiusaksi vaan ihminen jolla on masennusta tms vaan on niin katki, että ei pysty / jaksa  enää elää eikä siten pysty ajattelemaan muita.

Kukaan ei voi taata tulevaa eikä siloitella tietä. Sinun täytyy hakea keskusteluapua itsellesi, jotta saa purkaa omat tuntemuksesi. Toisaalta meille ainakin oli ratkaisevan tärkeää rehellisyys ja asioista puhuminen. Se tavallaan avasi koko solmun ja meillä ainakin parisuhde on päässyt ihan uudelle tasolle ja oma voitinikin on ollut loistava. Uskon taas tulevaan.

Voimia sinulle.