Johtuuko introverttiys aina lapsuuden traumoista?

Ei johdu. Ota asiasta selvää, niin viisastut.

Otsikko ja itse kysymys eivät vastaa toisiaan.

Kyllä se on luonne, synnynnäinen ominaisuus jo vauvasta näkee että toinen ottaa nopeasti kontaktia muihin ihmisiin, hymyilee, nauraa ja toinen on "ilmeettömämpi"...

Ero introvertin ja ekstrovertin välillä on se, että toinen heistä koostuu vain ykkösistä ja nollista.

Se että ei kaipaa seuraa, ei tarkoita että toinen on uhka, jotkut viihtyvät hyvin yksin, jos kokee toisen ihmisen uhkana on ehkä joutunut kiusatuksi...

Nyt on ap käsittänyt introverttiyden ihan väärin.

No sinulla on todellakin ihan oma määritelmäsi sanalle. Introverttiys ei tarkoita, että pelkää ihmisiä ja häpeilee itseään. Mistä olet tällaista saanut päähäsi?

Onko palstalle pesiytynyt nyt myös introvertti-hullu? Ihan oikeasti: mielenterveyshoitoihin pitäisi budjetoida lisää rahaa. Tämä palsta on surullinen esimerkki siitä, mihin se johtaa kun häiriintyneet ihmiset spämmäävät vuodesta toiseen.

Ap ei nyt selvästi tiedä, mitä introverttiys tarkoittaa. Selvitä ap ensin edes auttavalla tasolla, mistä puhut ja tule vasta sitten keskustelemaan asioista muiden kanssa.

Kyllä ja ei. Vaikka pääsisitkin yli traumoistasi, niin et silti jaksa katsella ihmisiä joka päivä.

Mun logiikallani ekstroverteillä on trauma, kun tarvitsee roikkua muissa elääkseen tyytyväisenä.

Provohan tämä on tai sitten ap tyhmä kuin saapas

Introvertteys ei ole sairaus eikä myöskään ongelma, josta täytyisi päästä eroon.

Huono provoyritys. No tiedoksesi, että ei tällaisena sosiaalialan työntekijänä juuri voi ihmisiä pelätä, vaikka introvertti onkin.