Lue keskustelun säännöt.
Ikävä väkivaltaista narkomaaniexää
20.08.2020 |
Siinä se tulikin. Eli seurustelin pari vuotta sitten vielä miehen kanssa, josta paljastui väkivaltainen narkomaani. Pilveä poltti jo suhteen alussa, muut aineet tulivat salaa mukaan kuvioon. Noin parin vuoden seurustelun jälkeen mies paljasti väkivaltaisen puolensa ja lähes tappoi minut tukehduttamalla ensimmäisessä pahoinpitelyssä. Väkivalta oli raakaa, sisälsi teräaseita, hakkaamista, potkimista, kuristamista.
Erosin lopulta kun suhde alkoi uhkaamaan työuraani. Kuitenkin yhä kaipaan tuota miestä. Rakastin häntä ihan valtavasti. Olen jo uudessa suhteessakin. Miten päästä ikävästä eroon?
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei, kurja juttu. Selityshän varmaankin on osittain se, että hän sai sinua nujerrettua monin tavoin. Luojan kiitos sait voimia irtautua noin sairaasta suhteesta! Et välttämättä ole riittävän hyvin käsitellyt tuota asiaa kuitenkaan. Terapia, vertaistuki, jotain? Itselleni pelastus oli terapia väkivaltaisesta suhteesta irti pääsyyn, lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan häntä yhä sillä olen kiinni muistoissa. Mies oli herkkä, hänen yksi parhaista puolistaan, ehkä siksi aineisiin ajautuikin. Lisäksi hän osoitti kiintymyksensä minuun hyvin selvästi. Ja oli meillä hauskaakin yhdessä ja samanlainen huumorintaju.
Ja valitettavasti tämä ei ole provo.
Vierailija kirjoitti:
P R O V O
et usko että tällaisia naisia suomessa riittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet varmasti provo, sinun on pakko olla. Mutta jos et ole, niin ikävästä pääset eroon niin, että otat tuon exän takaisin, ja sitten seuraavan pahoinpitelyn yhteydessä tuo exäsi tappaa sinut. Et tunne ikävää enää. Haloo? Etkö keksinyt parempaa provoa?
Vierailija kirjoitti:
P R O V O
Selitä toki, miksi naiset jäävät väkivaltaisiin suhteisiin? Ja ei, niitä ei kahlita kellariin. Ihan omasta halustaan niissä ovat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele niin, että väkivaltainen mies ei oikeasti rakasta. Itsekin meinasin tulla tuollaisen sankarin hakkaamaksi, lähdin heti pois kun alkoi käyttäytyä aggressiivisesti. Ikävä välillä on, mutta sitten kun muistan, että väkivaltaa osoittava mies ei oikeasti rakasta, niin helpottaa.
Minullakin on välillä ikävä yhtä ”exää” joka uhkaili väkivallalla ja muutenkin kohteli huonosti, lieneekö jotain traumabondingia. Jätti minut itse, joten sinänsä hyvä minulle mutta.... minkäs näille tunteille voi. Haluaisi vain unohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävöin häntä sillä oli meillä paljon hyviäkin hetkiä yhdessä. Ikävöin yhteistä kotiamme ja asuinaluettamme, joka oli hurjan kaunis. Myös exäni oli hyvin kaunis mies ja saatoin lumoutuneena katsoa hänen kasvojaan pitkiäkin aikoja.
Js edelleenkään tämä ei ole provo. En ole palaamassa yhteen tuon miehen kanssa vaan ongelmana on ikävä.
Naiset vaan rakastaa jännixiä. :(