Mikä auttoi tavaranhimoosi?

Salli kotiisi tavara vain jos

– se on hyödyllinen, kaunis tai mieluiten molempia

– se auttaa sinua tekemään elämästäsi helpompaa, säästää aikaasi tai täyttää jonkin todellisen tarpeen

– sinulla on varaa siihen

– sille on kodissasi tilaa ja tietty paikka, jossa voit sitä säilyttää

– se on oleellisesti parempi kuin vastaava tavara, jonka jo omistat, ja josta olet valmis luopumaan

– se vie elämääsi sellaiseen suuntaan, joka tuntuu hyvältä

Kannattaa muistaa, että tavaroiden kustannukset ovat aina korkeampia kuin hinta, jonka niistä maksat. Jos sinulla ei ole tablettia, ja päätät hankkia sellaiset, sitoudut maksamaan paitsi tabletin hinnan, myös sen kuluttaman sähkön, mahdolliset lisälaitteet ja ennen kaikkea uuden tabletin, kun vanha menee rikki ja haluat edelleen omistaa sellaisen.

Näin vuokra-asuvana ajatus siitä, että milloin tahansa vuokranantaja saattaa haluta asunnon takaisin omaan käyttöönsä, hillitsee hyvin. Asunnon kaikki tavarat pitää pystyä muuttamaan tarvittaessa vähän pienempäänkin tilaan ilman kaaosta. 

Toisaalta vähän paradoksaalisesti myös se, että rahaa on turvallinen määrä, on hillinnyt ostohaluja. Työttömänä ollessa oli houkutuksista todella vaikea kieltäytyä ja rahattomuus harmitti koko ajan, mutta nyt kun saan palkkaa, niin osaan paljon helpommin ajatella, että odotan ostoksen kanssa vielä seuraavaan viikkoon/kuukauteen ja katson, tekeekö silloin vielä mieli. Yleensä siinä vaiheessa onkin jo joku muu juttu kiinnittänyt huomion.

Ihan oikein miehesi teki. Mikä oikeus sinulla oli hävittää tärkeitä tavaroita?

[/quote]

Minä tein miehen roinille samoin kunnes tajusin, että kaikki "kadonneet" ihanat kengät, laukut jne. oli mies kantanut surutta roskiin. Totesi vain, että jos minä voin heittää hänen tavaroitaan roskiin, on hänellä ihan sama oikeus. Aika hankala laittaa vastakkain jotain Aku Ankka -sarjaa 1990-luvulta ja vastaostettuja 120 euron hintaisia farkkuja :-(

[/quote]

Minustakin on aika jännä juttu ettei muka voi laittaa astakkain 120€ farkkuja ja Aku Ankkoja 90-luvulta: tavaroiden arvon määrittelee se paljonko ihminen ITSE laittaa niille arvoksi.

Kalliit farkut ovat ihmiselle joka käyttää ainoastaan hameita tai verkkareita täysin arvottomat, ei tee niillä mitään. Samoin Aku Ankat ovat arvottomia sellaiselle joka ei niitä lue.

Sitten taas em. asiat ovat arvokkaita (jopa ns. markkina-arvoaan arvokkaammat) esim. opiskelijalle joka on kaksi kuukautta säästänyt että saa merkkifarkut. Tai jos henkilölle jolla Aku Ankkoihin liittyy muistoja (näitä meidän akkarikerho luki lapsena puumajassa tmv.) jolloin se sarjakuvalehti on paljon arvokkaampi mitä siitä esim. saisi rahaa jos myisi kirpparilla.

Minusta kenelläkään ei ole oikeutta heittää toisen tavaroita pois! Ei missään tilanteessa. Jos rojua on liikaa ja pitää karsia, pitää YHDESSÄ käydä tavarat läpi ja heittää pois turhat rojut.

Ja jos esim. puolisolla on tilaa vievä keräilyharrastus jolle ei kodissa tila riitä, voi aina vuokrata varastotilaa kodin ulkopuolelta. Pieneenkin koppiin saa paljon tavaraa (jos esim. kenkiä tai vaikka sarjakuvia, voi pakata ensin esim. Ikean laatikoihin ja pinota päällekkäin ja hyödyntää tilan katosta lattiaan) hinnat alk. muutaman kympin/kk, mikä pieni hinta siitä että saa rojut nurkista pois. Ja jos huomaa ettei esim. kolmeen vuoteen ole mitään sieltä kaivannut, on helppo myydä tavarat aikanaan sieltä pois.

kiva ketju