Mikä auttoi tavaranhimoosi?

Havahduin yksi päivä siihen, että mulla on kuusi purkkia shampoota. Tein periaatepäätöksen, että ostan uutta kosmetiikkaa vasta kun vanha loppuu (paitsi jotain värikosmetiikkaa voi olla eri värisiä). Vaatteita myyn huutonetissä paketteina kerran vuodessa. Kaikki kaapit käyn läpi keväisin, ja heitän sieltä turhat roinat pois. 

Keittiössä mulla taas on ongelmana kaappien tyhjyys, jonka vuoksi tulee liian usein käytyä ravintoloissa... :)

Meillä liian pieni koti ja tavaramäärää siksi rajoitettava.

Ensin lopetin ostamisen. Tämä on tosi tärkeä.

Sitten aloitin siivoamisen. Vuosien kuluessa tavaramäärä on vain vähentynyt, olen heittänyt surutta pois kaiken mitä tarvitse. Mulla ei ole tunnesidettä tavaroihin, siksi se on helppoa.

Olen heitellyt pois myös mieheni varastoimat roinat, tuskin on edes huomannut että ovat kadonneet.

Tsemppiä, kyllä se siitä.

Meillä tavaramäärä alkoi kasvaa kun muutettiin isompaan asuntoon ja kaapit olivat tyhjiä. Noin kolmen vuoden päästä tavaraa alkoi olla niin paljon, että sitä piti alkaa survoa häkkivarastoonkin. Tajusin silloin, että mitähän me tällä kaikella roinalla tehdään?
Vaatekaappini käyn vuosittain läpi ja vien kirpparille/heitän menemään ne, joita en enää ihan oikeasti käytä. Astiat/keittiövälineet olemme vaihtaneet "laadukkaampiin", ja entisen elämän opiskelija-astiat ja keittiövälineet olemme pikkuhiljaa antaneet eteenpäin nuoremmille sisaruksille / muille niitä tarvitseville. Olen pikkuhiljaa käynyt läpi kaappeja ja luopunut kaikesta turhasta - esimerkiksi vanhoja koulutehtäviä tuskin enää tarvitsen, kun valmistumisesta on jo 2 vuotta. Toki säästin tärkeimmät, ne "ydinasiat", joita saatan joskus vielä joutua kertaamaan. Lisäksi minulla on käytössä "menneisyyden arkku", eli mummoltani peritty istuinarkku. Sen sisus on täynnä muistoja, esineitä ja muuta tavaraa lapsuudestani ja menneiltä ajoilta. Olen pitänyt rajana, että muistotavaraa voi olla vain se arkullinen, ja jos se ei meinaa enää mahtua kiinni, jotaki on heitettävä pois / annettava eteenpäin. Esimerkiksi kaverin 5 vuotta sitten tuoma Bulgarian tuliaismagneetti tuskin on enää minulle tärkeä, vaikka lahja onkin.
Uutta kosmetiikkaa/siivousaineita/jne. ostan aina, kun edellinen on loppumassa.
Kaikkein tärkeimpänä pidän sitä, että ostan vain mitä tarvitsen. Törmään kirppiksillä ja kaupoissa usein ihaniin asioihin jotka haluaisin ostaa, mutta käyn ensin päässäni läpi seuraavan ketjun: Mihin minä tämän laitan ja mitä tällä teen? Jos tämä tulee jonkin vanhan esineen tilalle (esimerkiksi uudet salaattiottimet), mitä teen vanhoille? Vastaukseksi ei kelpaa esimerkiksi "vien kirpparille", ellei ihan oikeasti ole lähiviikoille kirpparipöytää varattu.

Se, ettei osta kuin tarpeeseen (eli lähinnä käyttötavaroita ja uusia vaatteita ja kenkiä HAJONNEIDEN TILALLE), auttaa paljon :)

Meillä auttaa muuttaminen, jota ollaan tehty muutaman vuoden välein. Vaikka laitetaan kaikki ylimääräinen tavara muka muutenkin kiertoon aina kun ei sitä enää tarvita, niin muuttaessa huomaa ettei näin sitten tullutkaan tehtyä. Kun on tuntikausia pakannut laatikoihin kaikenlaista mukatärkeää, niin siitä tulee sellainen tavaraähky, ettei seuraavaan vuoteen halua ostaa yhtään mitään. Varsinkin kodinelektroniikka saa pahalle päälle, kun kaikenlaista johtoa, muuntajaa ja härpäkettä on nurkat täysi, eikä kukaan enää oikein muista mitä niillä tehtiin ja onko ne tarpeellisia vaiko eikö.

Tuo muistoesineiden säilyttäminen on muuten tunnetasolla hankalaa. En halua heittää roskiin saamiani kortteja ja pieniä lahjoja, joita en kuitenkaan koskaan käytä. Mulla on arkun sijaan kenkälaatikko.

Sukupuolen vaihdos.

Mulla auttoi se, kun ei ole rahaa käytettävissä. Aika nopeasti sitä oppii olemaan ajattelematta uusia ostoksia, kun energia menee siihen, että yrittää saada rahat riittämään edes ruokaan ja asumiskuluihin.

[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 14:57"]

Sukupuolen vaihdos.

[/quote]

En tiedä mistä mihin vaihdoit, mutta meidän taloudessa mies on se pahin hamsteri. Heitän salaa roskiin sen turhia rojuja, eikä ole vielä huomannut mitään (vuodesta 2007 asuttu yhdessä). 

Sain vihdoin ostettua kaiken sen, mitä olen halunnut. Korvikkeet olen laittanut kiertoon aikoja sitten, mitään uutta ei tee mieli, koska mulla on jo ne mitä tahdoin (koskien esim. sisustusta, astioita, vaatteita, puutarhaa, autoa, kodin elektroniikkaa...).

Vihaan kaikkea ostamista, uusia vaatteita tarvisin, mutta tuntuu tosi vastenmieliseltä lähteä kauppaan. Sitäpaitsi kaikessa lukee made in china, en tahdo mitään kiinalaista paskaa.

Muuttaminen on todellakin tehokas tapa vähentää tavaranhimoaa. Tietenkin muutto pitää hoitaa omin avuin eikä muuttofirman avulla, että se tehoaa.

Uutta ostaessa todellakin kannattaa miettiä, missä uutta tavaraa säilyttää, onko sille paikkaa. Kuinka usein sitä tarvitsee? Voisiko vaikka ompelukoneen kohdalla kysyä ystävältä tai sukulaiselta, omistettaisiinko sellainen puoliksi, se olisi aina sillä, joka sitä tarvitsee? Koriste-esineiden kohdalla kannattaa miettiä, miltä esine näyttää pölykerroksen päällystämänä ja miten helppo siitä on pölyt pyyhkiä. Ylipäänsä kaiken sisustuskoristuskaman kohdalla miettiä sitä, että kuinka kauan sitä tavaraa jaksaa katsoa. Jos on tosi värikäs ja kuviokas, niin jossain vaiheessa sitä ei enää jaksa katsoa, yksivärinen ja yksinkertainen tavara ei kulu silmissä ällöttäväksi niin nopeasti. Ja viimeisenä, mutta ehkä tärkeimpänä isompien mielitekojen kohdalla kannattaa miettiä siivouksen kannalta, jos ostaa ns. ylimääräisen ison tavaran tai huonekalun, niin kuinka työlästä se on siirtää siivotessa, kuinka paljon se hidastaa siivousta.

Työttömyys auttaa kummasti tavaranhimoon, kun ei ole liikoja rahoja niin ei tule kauheasti osteltua. Toinen seikka joka auttaa on se, kun näkee juttuja maailman saastumisesta. En halua auttaa turhalla ostamisella maailman pilaantumista. Pyrin välttämään turhaa ostamista ja ostan vaatteita melkein ainoastaan kirppareilta. Euron päivät ovat suosikkejani, työttömälle jopa 5 euron vaatteet kirpaisevat. Pyrin käyttämään vaatteet jopa loppuun. olen leikellyt vanhoja vaatteita matonkuteiksi ja äitini teki niistä aivan upeita räsymattoja. Matoissa tosin on niin kova työ, että päätimme, ettei enää leikellä (leikkasin yli 200 eri vaatetta, oli monen vuoden projekti.) Vanhat t-paidat menevät räteiksi ja sitten jätteenpolttoon Mustasaareen. Olen tosi onnellinen, että täälä Länsi-Suomessa on jätteenpolttolaitos, eivätkä jätteet päädy enää kaatopaikoille.

Muuttanut en ole hetkeen mutta hallinnassa tuo ostamiseni pysyy. Tekee jopa pahaa, kun näkee kuinka surutta jotkut ostelevat. Toki täytyyhän sitä kansantaloutta pystyssäkin pitää, mutta voisihan sen tehdä maltilla.

Käytän myös ehdottomasti kaikki kulutusasiat kuten shampoot, voiteet, ruoat ym loppuun. Ostan uutta vasta kun edelliset ovat loppumassa. Aurinkovoidetta lukuunottamatta en ole ostanut voidetta 10 vuoteen koska kaupoista on saanut hyvin näytteitä ja aurinkovoidetta voi käyttää myös tavallisen voiteen tapaan.

Hankin ahdistuslääkkeet ja erosin. Siihen loppui tavaranhamstraamiseni. Olin ostellut tavaroita silkkaan avioliiton aiheuttamaan ahdistukseeni. Kun pääsin sekä ahdistuksesta että huonosta avioliitosta eroon, huomasin, että en tarvitse myöskään tavaroiden hankkimisesta tullutta hetken mielihyvää. Tuli kuitenkin hankittua hyvä varasto kaikenlaista kivaa harrastukseeni liittyvää. Ei tarvitse täydennellä varastoja vähään aikaan (= vuosikymmeniin), kun kaikkea on jo valmiiksi. 

Minusta ongelma ei välttämättä ole määrä (ajatellaan vaikka noita shampoita) JOS kaikkia käyttää. Minulla on tavallinen- syväpuhdistava- ja hopeashampoo sekä tavallinen hoitoaine sekä tehohoito ja kaikkia käytän, tavallisia päivittäin muita harvemmin. Lisäksi miehellä oma shampoonsa, ja lapsilla lastenshampoo, sekä yksi 2in1 markettishampoo joka kulkee urheilukassissa mukana (käytän esim. uimahallissa, en sinne ota kampaamotuotteita koska ne usein varastetaan siellä). Mutta tosiaan KAIKKI shampoot on jatkuvassa käytössä, eivät turhia.

Vaatteista olen pyrkinyt karsimaan. Vaatteiden karsiminen vaan on aika vaikeaa, koska pitää olla erilaisia vaatteita eri paikkoihin ja tilaisuuksiin. Harrastan laskettelua/hiihtoa talvella, pitää olla varusteet joilla em. pystyy harrastamaan. Lisäksi erilaisiin juhliin on tullut hankittua vaatteita, joita käytän kaikkia edelleen, mutta harvoin (tilaa ne kuitenkin vievät koko ajan).

Jos vaikka ajatellaan takkeja, JOKAINEN niistä on käytössä, mutta ärsyttää kun niitä on niin paljon, toisaalta en vähemmällä "pärjäisi".

-Untuvatakki kunnon pakkasiin

-Laskettelutakki

-Kevyt toppatakki urheiluun

-Ns. parempi villakangastakki

-Arkikäytöön villakangastakki

-Ns. "tuulitakki"

-Musta nahkatakki

-Vaalea nahkatakki

-Trenssi

Kengissäkin sama, en todellakaan ole mikään kenkäkeräilijä, mutta erilaisia kenkiä on isot määrät, kaikki enemmän tai vähemmän käytössä, esim. kumisaappaat (kaupungissa asuvalle) käytössä n. 10 kertaa/vuosi, mutta tilanteissa etten ilmankaan pärjäisi.

-Ohuempi tumma kesätakki

-Ohuempi vaalea kesätakki

[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 14:35"]

Meillä liian pieni koti ja tavaramäärää siksi rajoitettava.

Ensin lopetin ostamisen. Tämä on tosi tärkeä.

Sitten aloitin siivoamisen. Vuosien kuluessa tavaramäärä on vain vähentynyt, olen heittänyt surutta pois kaiken mitä tarvitse. Mulla ei ole tunnesidettä tavaroihin, siksi se on helppoa.

Olen heitellyt pois myös mieheni varastoimat roinat, tuskin on edes huomannut että ovat kadonneet.

Tsemppiä, kyllä se siitä.

[/quote]

Minä tein miehen roinille samoin kunnes tajusin, että kaikki "kadonneet" ihanat kengät, laukut jne. oli mies kantanut surutta roskiin. Totesi vain, että jos minä voin heittää hänen tavaroitaan roskiin, on hänellä ihan sama oikeus. Aika hankala laittaa vastakkain jotain Aku Ankka -sarjaa 1990-luvulta ja vastaostettuja 120 euron hintaisia farkkuja :-(

Ikä. 40v asti keräsin tavaraa, sen jälkeen olen yrittänyt hankkiutua kaikesta turhasta eroon, eikä ole tarvetta ostella mitään liikaa.

Tulojen putoaminen puolella opiskelujen yhteydessä kyllä auttoi. Lisäksi tajusin, että minulla menee hirveästi aikaa omistamieni tavaroiden pitämiseen järjestyksessä! Suurin aikasyöppö netin jälkeen on tavarapaljous kotona!

Mulle ero teki taloudellisen vararikon ja ei ollut varaa ostaa välillä itselle ruokaa. Sitä kun sai jotain huutiksessa myytyä ja tiesi nyt taas pärjätään, olo oli kuin lapsella jouluaattona. 

Pikkuhiljaa talous tuli järkyttävän huonosta lähes siedettävään.

Vaatteet mulla on kaikki vanhoja/tosi vanhoja esim talvella käytän mintun väristä lasketteluhaalaria 80-luvulta.

Shampoissa sain työkaverilta ison kassin näitä minishampoita joita hänen mies otti aina hotelleista ollessaan yötä. 

Mutta hiukset alkoivat vahvistumaan koska ruokavalio muuttui, kun sokeri ja suklaan mm kovat rasvat jäivät pois, pikaruuat jne.

Nyt tilillä on yli yli tonni rahaa, itse asiassa lähemmäs 2, eli toivotaan että pahin on takana.

Ex aika usein saa asiakkailtaan muutoissa huonekaluja ja roudaa ne aina mulle. Mä myyn kaikki huutiksessa, koti kun on raivattu ylimääräisistä, ne rahat olen käyttänyt itseeni.

Ja ostokset. Olen tänä vuonna ostanut hay tray pöydän ja liian arvokkaan merkkilaukun. Naimisissa ollessani mies osteli minulle laukkuja ja muita vst joten oli kiva saada palanen vanhaa elämää takaisin.

Esim ruokakaapissa ei ole mitään ylimääräistä, kaikki mitkä käytetään lähiaikoina. 

Olen pikku hiljaa alkanut treffailee, käynyt nettitreffeillä. 

Siihen entiseen tuhlausminään tuskin ikinä palaan vaikka voittaisin lotossa.

Aikuistuminen.

En osta tavaraa, jotta minusta tulisi sellainen kun haluan. Ei mitkään sisustuskynttilän jalat tai tietynlainen tapetti tee minusta yhtään sen hienompaa tai parempaa ihmistä muiden silmissä, eikä omissanikaan. Ostaminen vain täyttää tyhjyyttä pään sisällä. Jos arvostaa ihmisiä ja aikaa heidän kanssaan, ei tavaranostamisella ole mitään merkitystä.

Ensinnäkin on hyvä ajatella: "Omistatko sinä tavaran vai omistaako tavara sinut?"

Toiseksi mies alkoi huomautella (kyse oli minun Arabia/Iittala-kokoelmasta)

Kolmanneksi (ja tärkeimpänä): huomasin taas pikkulapsiajan (ikäero 1v8kk) jälkeen että minulla on jälleen omaa aikaa. Joten oman ajan puuttumista ei tarvitse kompensoida ostamalla esineitä. Ih-QQQ-ua :-D Joten tästä eteenpäin vain pääasiallisesti myyn, en osta.