Millainen naisen pitäisi olla, jotta miellyttäisi muita naisia?

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on varmaan olla ns. samaa maata kuin muut ympärillä olevat naiset. Itse huomaan isosta kaupungista miehen työn perässä pikkupaikkakunnalle muuttaneena, että uusia kavereita on todella vaikea saada. Olen yrittänyt löytää seuraa erilaisista äitipiireistä, niistä vähistä mitä täällä nyt on ja mitä korona ei ole peruuttanut, mutta minua katsotaan kuin vierasta sikaa vaikka yritän olla ystävällinen.

Olen miettinyt, että ehkä tyylini tai puhetapani on liian kaupunkilainen. En oikeasti kuvittele tätä - kivoimmat sanovat moi takaisin ja siihen se sitten jääkin, loput katsovat ohi ja yksi jopa muljautti silmiään. 

Mitä pienempi paikkakunta, sen nurkkakuntaisempaa ja sisäänpäin lämpiävämpää se on. Ei edes riitä se, että puoliso olisi oman kylän paluumuuttaja. Siellä luodaan sidokset toisiin jo lapsena ja suvut tuntevat toisensa sukupolvien takaa. Naiset eivät ota valmiisiin ryhmiinsä ulkopuolisia. Lisäksi, mitä pienempi ja nurkkakuntaisempi paikka, sen suurempi synti kaupunkilaisuus on (mitä isompi kaupunki, sen pahempi).

Olen itse kasvanut korvessa ja käynyt kouluni pienessä pitäjässä. Aivan kamalaa.

Ihan sama minkälainen, kaikkia ei voi miellyttää.

Minulla on ollut aina naispuolisia kavereita ja ystäviä, pisimmät ystävyyssuhteet alkaneet ala-asteen ekalla ja jatkuvat edelleen. Aina uudessa ympäristössä olen saanut vähintään yhden uuden kaverin. On useita hyviä ystäviä, yksi isompi kaveriporukka jne. Ja hyvä päivän tuttujakin.

Enkä todellakaan ole sosiaalinen ilopilleri, en ole edes aloitteellinen. Itse asiassa olen introvertti ja usein myös aika hapannaama. Nauran tosin paljon jos joku juttu naurattaa. Ulkonäöltäni olen ihan kaunis, mielestäni ja kuulemani mukaan jopa seksikäs. Pukeudun välillä omituisesti tai huolimattomasti. Olen enemmän kuuntelija kuin vitsiniekka, paitsi tutussa seurassa papatan paljonkin. En tiedä mistä se johtuu, mutta samalla aaltopituudella olevat ihmiset yleensä huomaavat minut. Sitten taas hyvin erityyppiset ihmiset ignooraavat aivan täysin, joten olen paljon kokenut myös ulkopuolisuutta ja jopa kiusaamista.

Eli varmaan ohjeeni on että ole sellainen kuin olet, niin saatat löytää ystäviä, joiden seurassa viihdyt ja jotka pitävät sinusta. Yksikään ystäväni ei ole saman näköinen kuin toinen, joten ei tässä ulkonäöllä mitään merkitystä ole. Tyylejäkin ihan laidasta laitaan, tosin tässä aikuisiällä suurin osa pukeutuu melko norminmukaisesti.

Olen nainen ja minulla on paljon naispuolisia ystäviä. Itse arvostan ihmisissä sitä, että on mukava ja hyväntahtoinen. Tärkeää on myös, että on omia mielipiteitä ja joku oma juttu eikä vaan mene porukan mukana. Huumorintaju on myös iso plussa.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, jota ei koeta uhaksi.

(Esim. Tarja Halonen)

Tarja Halonenko miellyttää kaikkia naisia? Nyt ei mennyt ihan putkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vela ei saa olla. Ainakin kaksi lasta. Rivariasunto tai okt, miehen kans yhdessä kauan. Ehkä koira. Harrastaa käsitöitä. Ei meikkaa ainakaan paljoa, ei koruja montaa. Ei miehiä kavereina.

Yäk...

Käy ryhmäliikuntatunneilla ja sisustaa innokkaasti. Kuvaa lauantai-illan viinilasista instaan kuvan.

Se miksi ette löydä ystäviä johtuu tuosta negatiivisuudesta, ylimielisyydestä ja muiden ihmisten elämäntyylin haukkumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Mä tulen helposti ihmisten kanssa toimeen. Juttelen rohkeasti, vitsailen ja ihmisillä tuntuu olevan ihan hauskaa mun kanssa. Osaan myös kuunnella, joten en ole itse vain äänessä. Ongelmana on, ettei kukaan kuitenkaan halua kaveerata kanssani.

Olin sellaisella kurssilla, jossa oli monia tapaamisia ja osa niistä tapaamisista oli leirimuodossa. Kolmannella leirillä kävi selväksi, että tosi moni kurssilaisista oli kaverustunut keskenään, ja he halusivat jakaa huoneen tai he pitivät yhteyttä kurssin ulkopuolellakin. Minulle ei ollut tullut sieltä yhtään ns. kaveria, jonka kanssa juteltaisiin tapahtumien ulkopuolella. En oikein ymmärrä mistä se johtuu.

Mulla on ihan samanlaisia kokemuksia monestakin paikasta. Muut löytää jonkun bestiksen tyyliin ekana päivänä ja mä jään yksin. Ehkä en sitten anna itsestäni niin paljon kuin muut.