Lue keskustelun säännöt.
Millainen naisen pitäisi olla, jotta miellyttäisi muita naisia?
20.08.2020 |
Naiset yleensä ignoroivat minut ja käyttäytyvät etäisesti. Millainen naisen tulisi olla, jotta muut naiset pitäisivät hänestä? Miten nainen voi tutustua toiseen naiseen?
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen "sopivan keskiverto" harmaahiirulainen, joka ei erottaudu liikaa edukseen eikä myöskään päin vastoin ja osaa peesata hyvin naisporukan "queen bee":tä. Näin. Jos olet liian fiksu, nätti, lahjakas tai tuot liikaa omia mielipiteitäsi esiin, sinusta ei pidetä.
Näin oman kokemuksen perusteella analysoisin.
Minusta tämä kateusselitys on niin väsynyt. On kuitenkin olemassa lukemattomia kauniita, älykkäitä, menestyneitä ja sanavalmiita naisia joilla on paljon naispuolisia ystäviä. Jostain syystä yhdenkin positiivisen piirteen omaavasta naisesta ei saa olla tykkäämättä ilman että sitä nimitetään kateudeksi. Onkohan miehillä samaa? Jos henkilökemiat ei natsaa ja mies on komea/suosittu/varakas tms niin kaikki kirkuu tuota kateuskorttia.
Minäkään en usko tuohon, että naisten toisiin naisiin kohdistaman huonon käytöksen takana olisi aina kateus. Sen sijaan olen huomannut, että monella naisella on huono itsetunto ja yhtä heikko erilaisuuden sietokyky. Ystävän erilaisuus otetaan henkilökohtaisena loukkauksena ja jonain oman maineen pilaajana, eikä luonnollisena osana elämää. Jostain syystä näitä altavastaajia halutaan kuitenkin roikottaa mukana kaveripiirissä sen sijaan, että haukkujat etsisivät paremmin itselleen sopivia kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen itsevarma lyttäämättä muita, kiltti ja ystävällinen sekä hauska.
Valtaosa ihmisistä jotka ovat kanssani tekemisissä pitävät minusta sukupuoleen katsomatta ja hakeutuvat uudelleen seuraani.
Naiset arvostaa empaattisuutta, kehuja ja kaunisteltua totuutta. -Ei, et todellakaan näytä lihavalta tossa mekossa. -En olis uskonut, että oot jo 40! Luulin, että 25! -Sulla on kyllä tosi hyvä lauluääni, sun pitäis mennä johonkin kilpailuun.
Ja jos nainen haukkuu puolisoaan niin pitää vaan haukkua mukana eikä missään tapauksessa ehdottaa, että eroa sitten siitä, jos se on niin kamala ja tyhmä.
Mulla on asperger enkä vaan osaa, yritän aina neuvoa vaikka toinen kaipaa vaan myötätuntoa. Naispuolisia kavereita mulla on todella vähän..
Mun on ollut vaikeaa ystävystyä naisten kanssa, koska mulla on ollut huono itsetuntos huonot sosiaaliset taidot ja olen pelännyt naisia. Johtuen varmaankin lapsuudenperheestäni. Nykyään tilanne on toinen, on monia läheisiä suhteita ja porukoita. Aikuisuuteen kuuluu ettei tarvi miellyttää ketään vaan olla oma itsensä ja pitää huolta ystävyyssuhteista, mm olemalla kiinnostunut muista. Luulen et omalla kohdallani mun vaikeus oli myös se et omin niin tarvitseva ja hukassa, muut aistivat sen ja kokevat raskaaksi.
En itse usko naisten väliseen aitoon ystävyyteen.
Täällä monessa kommentissa on tullut esille, että nainen kokee toisen naisen helposti uhkana. Tämä on totta. Kuitenkaan ei selitä jonkun kaverittomuutta.
Omissa parhaassakin ystävyyksissä on jollain lailla läsnä tuo ”naisten välinen” juttu. En ole koskaan ystävystynyt helposti. Se johtuu kuitenkin enemmän huonoista sosiaalisista taidoistani, ei naisten välisestä kilpailusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tunnistan itsessäni sen, että omat sosiaaliset taitoni ovat osittain sellaiset, miksi en naisten joukkoon aina istu kovin hyvin. Olen saanut palautetta, että olen hyvä kuuntelija ja myötätuntoinen ystäviäni kohtaan mutta koen sellaisen hassuttelumoodin rasittavana enkä jaksa monille naisporukoille ominaista sosiaalista naurua ja yksityisasioiden utelua. Katsoinkin parhaaksi jättäytyä ryhmäkuvioiden ulkopuolelle ja kun väkisin muottiin ahtautumisen aiheuttama stressi oli poissa, huomasin, että jaksoin itse asiassa tutustua ihmisiin entistä aktiivisemmin. Minulla on nykyään muutamia mukavia naisystäviä mutta mitään porukkaa meillä ei ole ja yleensä tapaan näitä ystäviäni aina erikseen. Tämä tosin sopii minulle hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vela ei saa olla. Ainakin kaksi lasta. Rivariasunto tai okt, miehen kans yhdessä kauan. Ehkä koira. Harrastaa käsitöitä. Ei meikkaa ainakaan paljoa, ei koruja montaa. Ei miehiä kavereina.
Yäk...
Käy ryhmäliikuntatunneilla ja sisustaa innokkaasti. Kuvaa lauantai-illan viinilasista instaan kuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko se mielikuva sosiaalisesta elämästä ihan realistinen, eli ajatellaanko tyyliin "kaikilla muillakin on" monta kaveria luonnossa ja somessa ja iso porukka käy viikoittain riennoissa niin, että muut voi todentaa minunkin päässeen piireihin?
Trollipoikia yleensä ignoroidaan, epäilyttävän oloisia kun ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse aina viihtynyt paremmin kauniiden ja vahvojen naisten ympärillä, olen itse samanlainen. Kauniit ja vahvat eivät kiusaa eivätkä ignooraa. Rumat kiusaavat ja puhuvat selän takana. Olen tätä todistanut jo useita vuosia. Tämä kiusaaja on lihava, ruma, sellainen josta miehet eivät ole kiinnostuneita, joten purkaa tämän sitten kauniisiin ja vahvoihin alfa naisiin.
Alfa nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pidä naisporukoista enkä juoruilukerhoista. MInulla on vain muutama hyvä ystävä ja näen heitä että olemme kaksin ja saamme puhella rauhallisesti ja oikeista asioista. En tunne oloani kotoisaksi kanakerhoissa. Haluan keskittyä vain yhteen ihmiseen kerrallaan. Minua onkin siunattu kahdella ihanalla ystävällä joiden kanssa kemiat kohtaavat.
Osa naisista tykkää seurassani, osa ei. Olen ulkoisesti siro ja nätti ja pidän itsestäni huolta. Muut itsestään huolehtivat mammat pitävät minusta, lihavista aika harva yhtä paljon, yleensä sukulainen jos pitää. Lapsettomat naiset ignooraavat eikä seurani kiinnosta, varmaan koska ajattelevat mielenkiinnonkohteiden olevan perustavanlaatuisesti erilaisia. Oikeasti minua kiinnostaa aikalailla samat asiat kuin lapsettomanakin eli tämä maailma, läheiset ihmissuhteet, hyvinvointi, taiteet, kulttuuri, rentoutuminen, lukeminen, kielet, arkkitehtuuri, miehet jne... Mutta neutraali suhtautuminen on ihan jees. Nuorempi sisko ei pidä minusta ja se johtuu kyllä 99% kateudesta, olen häntä yrittänyt auttaa ja/tai olla sekaantumatta, mutta silti vain inhoaa koska hänellä menee kaikin tavoin paskemmin. Oikeastaan taitaa kaikkien muiden naisten suhtautuminen olla aika neutraalia tai sitten synkkaa. Ainoa joka minusta ei oikeasti pidä on siskoni. :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-ystävällinen, kohtelias
-positiivinen, jatkuvaa valitusta ei jaksa kuunnella kukaan, mutta toisaalta semmoinen yltiöoptimismikin ärsyttää
-osaa osallistua keskusteluun, mutta antaa myös muille tilaa. Ei liian jyrkkä ja ehdoton mielipiteissään tai ainakaan tuo sitä esille.
-on sen verran hyvä itsetunto, että uskaltaa kuitenkin sanoa mielipiteensä. Nöyristely ja myötäily on pidemmän päälle rasittavaa.
-keskustelun aiheet pitää olla semmoisia, jotka kiinnostaa myös muita. Useimmiten varmoja valintoja on esim. puutarhan hoito, ruuan laitto, eläimet, lapset, matkailu, käsityöt, liikunta. Tämä riippuu paljon seurasta ja on ehdottomasti helpompi tulla juttuun suunnilleen saman henkisten ihmisten kanssa. Hyvä yleissivistys auttaa löytämään puheenaiheita melkein seurassa kuin seurassa.
-on itsekin jossain määrin aloitteellinen, monen naisen elämä on kiireistä, joten uusien suhteiden luonti ei ole päällimmäisenä mielessä
-pukeutuu kohtuullisen normaalisti, överipaljastava tai muuten erikoinen pukeutuminen luo oudon ensivaikutelman. Tällä ei kyllä lopulta ole suurta merkitystä, jos muuten on mukava.
Nämä itselle tuli mieleen. Minä olen huomannut, että helpoiten tutustuu suunnilleen saman koulutustason omaaviin ihmisiin, minun tapauksessa korkeakoulutettuihin, mutta ihan tavis ammateissa oleviin. Ihan duunariporukassa tulee herkästi ulkopuolinen olo, toisaalta samoin tulee jos muu porukka on selvästi itseä varakkaampaa väkeä. Tuntuu, että duunariporukassa muut pitää minua jotenkin liian hienona ja varakkaampien puheenaiheisiin en osaa niin osallistua. Eli paras vinkki: kannattaa hakeutua oman tasoiseen seuraan.
Häh? Miksi naisen tulisi muuttaa itseään miellyttääkseen naisia?
No, jos ajatellaan ystävystymistä, niin kyllä mulla on siinä lähinnä sellainen kriteeri, että ollaan jotenkin samalla aaltopituudella, kiinnostuneita samoista asioista. Ulkonäöllä ei ole merkitystä, ei koulutuksella, varallisuudella tms. Jotain yhdistäviä tekijöitä on hyvä olla, siitä on hyvä aloittaa jutuselua. Esim. kun itsellä on lapsia, niin lapset on yksi yhdistävä tekijä, mutta vaikka toinen olisi lapseton, ei se ole automaattisesti ystävyyttä poissulkeva tekijä, jos on muita yhdistäviä asioita.
Mun ystävistä yksi on mua 15 v nuorempi, hoikka, superkaunis, tavallisessa työssä, perheellinen. Toinen on 10 v nuorempi, kaunis, perheellinen, yrittäjä. Kolmas on samanikäinen kuin minä, tavallisen näköinen, perusduunari, ei lapsia. Sitten on korkeasti koulutettu, vaatimattoman näköinen, perheellinen, mua vähän vanhempi. Yksi on mua lähes 20 v vanhempi, perheellinen, tavallsen näköinen, entinen myyjä. Eli ei ole mitään tiettyä muottia, vaan meitä yhdistää lähinnä samankaltainen ajatusmaailma, yhteiset mielenkiinnon kohteet, samanlainen huumorintaju.
Itse en pidä ylimielisistä ihmisistä, myös jatkuvasti valittavat negatiiviset ihmiset ovat mulle liian raskaita. En jaksa myöskään jutella mistään liirumlaarumista (meikit, muoti, telkkarisarjat..) eikä mua kiinnosta muiden ihmisten asiat (esim. naapurit) tai juoruilu.
Mä tulen helposti ihmisten kanssa toimeen. Juttelen rohkeasti, vitsailen ja ihmisillä tuntuu olevan ihan hauskaa mun kanssa. Osaan myös kuunnella, joten en ole itse vain äänessä. Ongelmana on, ettei kukaan kuitenkaan halua kaveerata kanssani.
Olin sellaisella kurssilla, jossa oli monia tapaamisia ja osa niistä tapaamisista oli leirimuodossa. Kolmannella leirillä kävi selväksi, että tosi moni kurssilaisista oli kaverustunut keskenään, ja he halusivat jakaa huoneen tai he pitivät yhteyttä kurssin ulkopuolellakin. Minulle ei ollut tullut sieltä yhtään ns. kaveria, jonka kanssa juteltaisiin tapahtumien ulkopuolella. En oikein ymmärrä mistä se johtuu.
En tiedä. Minun on myös vaikea löytää naispuolisia kavereita. En puhu muista pahaa ja olen kiinostunut monista asioista. Naisilla ei vain ole mitään kiinnostusta minua kohtaan kaverina, vaikka miten osoittaisin ystävällisyyttä heitä kohtaan tai mitä tahansa, korkeintaan minua siedetään eikä pidetä osana porukkaa. Oikeastaan pari heistä tai yksi alkaa aina nälviä minua tai puhua musta pahaa. Yhdessä työharjottelussa joku nainen inhosi, vaikka ei tiennyt edes mun nimeäni enkä ollut hänen kanssa edes puhunut ja olin ollut siellä joku kolme päivää :DD
En voinut ymmärtää kun en saanut edes palkkaa ja olin kaikille ihan mukava
Täytyy kyllä sen enempää toisten kommentteja lukematta sanoa, että olen rauhallinen sivusta seuraaja, ihan nätti mutta en kaunotar (varsinkaan enää), pienirintainen, isopyllyinen, sosiaaliset taidot huonohkot jos en koe olevani samalla aaltopituudella.... Eli kaikin puolin sellainen joka aiheuttaa suurta ärtymystä jos/kun herätän tällä mitättömällä olemuksellani huomiota miespuolisissa 😅 sen oikeasti huomaa kuinka se riivaa niitä,jotka paperilla olisivat ihannenaisia, ja he yrittävät vaivihkaa tai jopa suoraan sanoa, että kyllä naisella täytyy olla rinnat tai ei kukaan tykkää hissukasta tai joskus kun innostun vaikka nauramaan kovaäänisesti tai tanssimaan ja olen tietenkin välittämättä mitä muut ajattelee, tämähän se vasta huomionhakua onkin ja kyrpii selvästi kun sitä huomiota saa "tuollainen josta kukaan ei kiinnostu".
Tällaisten samanlaisten luonnonlapsien ja ihmisten,jotka osaavat nauraa myös itselleen, sellaisten kanssa tulen toimeen täydellisesti.
Joskus kun kerron itsestäni jotain hassua ja toinen on mielissään kun olen luuseri,sen kyllä huomaa mikä tyyppi se on ja ei ole kiinnostusta olla kateellisen ylimielisen kaveri. Näillä taas on kavereita vaikka millä mitalla, koska kilpailevat keskenään ja kuvittelevat jokainen itse olevansa paras. Huvittaa sellaiset AIKUISET. Ja olen kyllä parisuhteessa ihanan komean miehen kanssa, mutta tätä kilpailua silti esiintyy vaikka kaikki siinä tyttöporukassa olisivat suhteessa, mikä on aivan uskomatonta.
Tuo ylempi lista voisi olla itse kirjoittamani. Ystävällinen, fiksu, samanhenkinen ystävä jonka kanssa on hauskaa. Olen jo 45 v. Itselle ulkonäöstä ei kyllä tule minkäänlaista plussaa tai miinusta. Mitä väliä jos emme kulje miehiä iskemässä. Vaikea kuvitella että kihisisin kateudesta toisen kauneuden takia tai että hän olisi jotenkin puistattavan ruma. Useimmat ihmiset menevät keski- iässä siihen tavallisuuden marginaaliin ulkoisesti.
Tosin ehkä joku pukeutumistyyli ei herätä niin ajatusta että ihminen olisi tuollainen hauska ja rento ystävä. Esim.täysin meikkaamaton miestukkainen collegepaitatyyli jota jotkut opettajat suosivat kun oltiin nuoria. Ja kohtuullinen siisteys kertoo tuossakin listassa esiintyvästä tasapainoisuudesta.