Lue keskustelun säännöt.
Söin lapsena salaa herkkuja. Nyt yllätin lapseni syömästä salaa. =(
31.08.2013 |
Minulle on aina kaikki herkut maistuneet paremmin kuin hyvin. Lapsena saatoin syödä perheen jäätelöt pakasteesta yksin ollessani. Pelkkä sokeri tai vaniljasokeri purkista kelpasi ihan yhtä hyvin.
Nyt aikuisenakin olen riippuvainen sokerista. Näennäisesti syön terveellistä ruokaa, ihan jo lastenkin vuoksi. Iltaisin lasten nukkumaanmenon jälkeen saatan kuitenkin leipoa vain itselleni tai herkutella salaa ostamillani karkeilla/pullilla/leivoksilla. Mieheni matkustaa työssään n. joka toinen viikko, jolloin minulla on hyvin aikaa iltaherkutteluun.
Toinen lapsistani on melkoinen herkkusuu myös. Karkkipäivää meillä ei ole, mutta silloin tällöin ostamme koko perheelle yhteisiä karkkeja tai jäätelöä. Viikonloppuna jälkiruoaksi saattaa olla esim. marjarahkaa. Muuten syömme monipuolista ja vaihtelevaa kotona laitettua ruokaa, päivittäin myös kasviksia.
Nyt huomasin, että palasokeriastia on tyhjä. Meidän perheessä ei käytetä kahvissa sokeria, mutta jotkut ystävistämme käyttävät. Tiedän, että toinen lapsistani on napostellut sokerit makeannälkäänsä meidän aikuisten tietämättä.
Tämän tajuaminen tuntuu samalta kuin joku löisi minua. Sokeririippuvuus jatkuu siis seuraavallekin sukupolvelle. Ja kaikki se paska mitä se tuo mukanaan. Terveysongelmat, salailu ja häpeäminen, rahan meno jne.
Onko mitään tehtävissä?
Kommentit (23)
Todellakin kuuluu tuntea syyllisyyttä moisesta salaa mässäämisestä! Ja myös silloin että tekisi sen avoimesti. Ap:n terveysongelmat = merkittävä lihavuus jo kertoo, että ei ole hyväksi. Eikä olisi silloinkaan vaikka ei olisi lihava. Hoikka voi olla piiloläski, jolloin rasvaa kertyy sisäelinten ympärille.
Miten läskejä olette te joiden mielestä kuuluu olla itselleen armollinen (=välinpitämätön omasta terveydestään)??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 14:35"]
Lapsi on voinut myös nähdä sinun syövän karkkeja yms. iltaisin, kuullut sinun puhuvan asiasta tai huomannut sinut kuljettavan suuret määrät herkkuja kotiin joita ei ole syöty kuitenkaan perheen kesken. Lapset eivät ole tyhmiä. Ruokatottumukset eivät ole ainoastaan geeneistä ja makunystyröistä kiinni vaan myös perheen antamasta mallista. Lapset seuraavat sinun näyttämiäsi jalan jälkiä eli herkkuja saa syödä tolkuttomat määrät salassa. Viimeistään tässä vaiheessa vastuullinen vanhempi rajoittaa itse omaa herkutteluaan ja rupeaa vaikka kuntoilemaan antaakseen lapsille hyvän mallin. Sinulla se ongelma on. Itse sanoit, että et rupea rajoittamaan itseltäsi. Jos todella olet sitä mieltä, niin älä ihmeessä rajoita lapseltakaan.
[/quote]
"En yritä rajoittaa halujani, vaan pyrin kohtuuteen. En yritä olla ilman sokeria, vaan pysyä siinä, minkä luulen olevan normaalia. Häpeä ja syyllisyys liittyy tähän kyllä siten, että en syö muiden nähden. Häpeän myös sitä, jos joku tuttu näkee minut kaupassa "herkkukasan" kanssa. -ap"
Rajoittamisesta kirjoitan tässä. Täyskieltäytyminen ei ole myöskään normaalia. Sokeriherkkuja on tarjolla synttäreillä, kyläillessä jne. Lienee normaalia ottaa kahvin kanssa pulla. Pyrin siis siihen, etttä suhteeni sokeriin ja herkkuihin olisi normaali. Se käsittää myös sen, että kotiin voidaan ostaa joskus herkkuja koko perheen yhteisiksi jutuiksi. Eikös?
Mitä liikuntaan tulee, niin liikuntakertoja minulle tulee 3-4 viikossa. Pyöräilyä, kuntosalia, uintia, sauvakävelyä. -ap
Mitkä terveysongelmat? Jos lapsi syö terveellisesti muuten ja liikkuu ei satunnainen sokerikulhon tyhjennys kaada maailmaa. Puhu lapselle ettei tarvitse syödä salaa ja että sokerin syönti on ihan ok. Jos rajoitat syöntiä yhteen päivään viikossa tms. pahennat asiaan. Itsekin soierikoukussa ja pärjään parhaiten kun syön usein oikeaa ruokaa ja sallin itselleni joka päivä jonkun herkun. Vältä häpeän luomista.
Itse olen reilusti ylipainoinen. Muita terveysongelmia ei ole - vielä - mutta eiköhän ylipaino aiheuta niitä ennen pitkää.
Äsken paistoin itselleni lättyjä ja söin kermavaahdon kanssa. Tämä ei ole normaalia. =(
Luontaista lapsille... Ei niillä vielä ole itsehillintä kehittynyt kunnolla. Omatunto kylläkin, eli tietää tekevänsä väärin, joten se tehdään salassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä syön joka ilta salaa herkkuja. Kun lapset nukahtaa, niin karkkipussi vain rapisee. Ihan parasta!
Ap: armoa itsellesi! On se normaalia. Katso ympärillesi. suomalaiset ovat aika pyöreitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lapsena sellainen, että söin sokeripaloja, siirappia suoraan tölkistä, hunajaa lusikkakaupalla yms. Pystyn aikuisena syömään litran jäätelöä kerrallaan (en ole kyllä vuosiin syönyt) tai yli 400g karkkia melkein yhdellä istumalla. Normaalipainoinen olen aina ollut ja aikuisena vähentänyt sokerinsyöntiä, kroppa ei kestä enää. Mulla ei ole koskaan ollut mitään syömishäiriötä myöskään. Että lapsesi saattaa olla ihan normaali kumminkin. Kannattaa vaan seurailla joska lapsi syö sokeria vain koska pitää makeasta vaiko jonkun muun vaivaavan jutun takia.
Kun mä olin lapsi niin kävin pyörittelemässä xylitolpurkkaa hienossa sokerissa että sain lisää makua :D
Musta tuntuu että lasten sokerinhimo on iso ja sen verran viaton että sillon rouskitaan vaikka palasokeria sen sijaan että haetaan viisi pussia namia kaupasta ja kiskotaan ne kaikki.
Olin itse tosi laiha lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 22:20"]
Ap: armoa itsellesi! On se normaalia. Katso ympärillesi. suomalaiset ovat aika pyöreitä.
[/quote]
Ei ole normaalia syödä esim. 400 g pussi karkkia yhtenä iltana ja litra jäätelöä seuraavana. Kaikki se rahanmeno, häpeäminen ja salailu mitä tähän liittyy, on kamalaa. Oikeasti on kuin isku vasten kasvoja tajuta, että oma lapsi on menossa kohti tätä samaa kohtaloa. =(
Omat vanhempani tiesivät että syön salaa. He juttelivat siitä minulle kyllä ,mutta jatkoin sitä kuitenkin. Eivät siis osanneet käsitellä asiaa oikein. Mitä teen, että saan tämän kierteen poikki ainakin lapseltani?
- ap
Siis kuinka usein se lapsi saa oikeaa karkkia? Olisko se karkkipäivä kuitenkin hyvä ratkaisu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kuinka usein se lapsi saa oikeaa karkkia? Olisko se karkkipäivä kuitenkin hyvä ratkaisu?
Jospa ratkaiset ensin oman ongelmasi, sitten vasta osaat neuvoa lastasikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, syömisen taustalla on riippuvuuden lisäksi myös henkiset seikat. Niitä kannattaa pohdiskella, ja etsiä itselleen paras tapa, jolla syömättä jättäminen on mahdollisimman helppoa. Tee esim. päätös, että paastoat illasta aamuun (esim. 18-08), etkä syö mitään sillä välillä. Auttaa monilla, jotka muuten ylisyövät, etenkin jos sallit itsesi syödä tuon muun ajan normaalia ruokaa + niiden yhteydessä herkkuja melko vapaasti.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 22:42"]
Siis kuinka usein se lapsi saa oikeaa karkkia? Olisko se karkkipäivä kuitenkin hyvä ratkaisu?
[/quote]
Joskus 3 päivänä viikossa, joskus parin viikon välein. Epäsäännöllisesti.
Miksi kärsit siitä 400g pussista tai jädelitrasta? Ymmärrän jos siitä tulee fyysisesti huono olo. Itse ajattelen, että maailmassa on suurempiakin paheita kuin mun karkinsyönti, joka on samaa luokkaa kuin sinulla. Syön hyvällä omallatunnolla sen minkä syön. Edelleen: anna itsellesi armoa! Ihan yhtä normaalia tuo on kuin vaikka aski tupakkaa päivässä, vaarattomampaa vain!
Itselle tosiaan totaalikieltäytyminen ei sovi. Se vain johtaa suurempiin määriin sitten kun kamelin selkä katkeaa.
Mikä olisi sinulle hyvä ratkaisu? Tai teidän perheelle?
Ehkä lapsen kanssa voisi puhua siitä mitä hän saa siitä sokeripalojen syönnistä? Ja luulen, että moni "normaalikin" lapsi käy sokeripalojen mutustelu -vaiheen läpi. Syömishäiriöliiton sivuilta voit varmaan löytää asiantuntevampia vinkkejä?
Syökää reippaasti hedelmiä koko perhe. Ne kun ottaa koko ravinnon perustaksi, saa päivän mittaan ihan riittävästi sokeria nautittua, niin että ei himota valkoinen sokeri niin kamalasti enään. Olen entinen sokeririippuvainen. Ylipainoinen en ollut ikinä, mutta aloin pikku hilja huomaamaan miten sokerin syönti vaikuttaa vointiin, samalla luin paljon englanninkielistä tekstiä valkoisen sokerin vaikutuksesta ihmisen terveyteen. Pelkkä pulleus on niistä vähimpiä harmeja.
Meloneja, vesimeloneja saa syödä kilokaupalla joutumatta terveysongelmiin.
Kamala kyllä tyttärenikin oli sokeririippuvainen 2 vuotiaana. Nyt 4 vuotiaana jo 2 kuukauden hedelmäterapia auttoi sen verran, että on vaikea uskoa. 6-vuotiaan pojan kiukut (ikäkausiraivarit) vähenivät, hän tuli paljon tasapainoisemmaksi. Ne nykyisin pystyvät jopa kieltäytymään jätskistä lapsiseurassa, missä kaikki muut sitä syövät. Ostettaan heille silloin tällöin luomujätskiä ruokosokerilla, mutta pakkomiellisyys saada teollisesti tuotettua makeata lähti kaikilta!
Toki Jos on useampi lapsi, niin kuin meillä, iso perhe, on niiden hedelmien kantaminen kaupasta kotiin on kovan työn takana. Tänäänkin kaupan kassimme painovat yhteensä about 45 kiloa. Makaronipaketteja ja sipsipusseja kantaisi ilman muuta pienemmillä ponnistuksilla.
Lapsen herkuttelu on vähän niin kuin itsetyydytys... Se on suotavaa ja normaalia, mutta heti kun joku näkee, niin siitä tuleekin kamala rikos. Ei näin.
AP, potemasi syyllisyys ei ole normaalia. Karkki ei ole kallista, ja silloin tällöin syötynä ei tule terveysongelmiakaan.
Olin lukiossa kun Helsinkiin tulivat nuo annostele-itse-tyyppiset halvat karkkikaupat: hallitsin itse omia rahojani, ja käytin niistä helposti yli puoleen kiloon karkkia silloin tällöin. Söin kaiken vähintäänkin saman päivän aikana, ellen yhdeltä istumalta.
Muistelen tätä ihmetellen. En kokenut syyllisyyttä, söin normaalit ateriat päälle enkä lihonut. Kerta kaikkiaan söin karkkia niin paljon ja silloin kun huvitti.
Väittäisin että syyllisyys ja häpeä aiheuttavat ongelmasi: yrität rajoittaa halujasi kunnes ratkeat, ja vedät overiksi kun niin käy. Josta seuraa uusi kierros häpeää ja kontrolliyrityksiä.
Onko tuossa mitään järkeä?
Lapsi on voinut myös nähdä sinun syövän karkkeja yms. iltaisin, kuullut sinun puhuvan asiasta tai huomannut sinut kuljettavan suuret määrät herkkuja kotiin joita ei ole syöty kuitenkaan perheen kesken. Lapset eivät ole tyhmiä. Ruokatottumukset eivät ole ainoastaan geeneistä ja makunystyröistä kiinni vaan myös perheen antamasta mallista. Lapset seuraavat sinun näyttämiäsi jalan jälkiä eli herkkuja saa syödä tolkuttomat määrät salassa. Viimeistään tässä vaiheessa vastuullinen vanhempi rajoittaa itse omaa herkutteluaan ja rupeaa vaikka kuntoilemaan antaakseen lapsille hyvän mallin. Sinulla se ongelma on. Itse sanoit, että et rupea rajoittamaan itseltäsi. Jos todella olet sitä mieltä, niin älä ihmeessä rajoita lapseltakaan.