Lue keskustelun säännöt.
Söin lapsena salaa herkkuja. Nyt yllätin lapseni syömästä salaa. =(
31.08.2013 |
Minulle on aina kaikki herkut maistuneet paremmin kuin hyvin. Lapsena saatoin syödä perheen jäätelöt pakasteesta yksin ollessani. Pelkkä sokeri tai vaniljasokeri purkista kelpasi ihan yhtä hyvin.
Nyt aikuisenakin olen riippuvainen sokerista. Näennäisesti syön terveellistä ruokaa, ihan jo lastenkin vuoksi. Iltaisin lasten nukkumaanmenon jälkeen saatan kuitenkin leipoa vain itselleni tai herkutella salaa ostamillani karkeilla/pullilla/leivoksilla. Mieheni matkustaa työssään n. joka toinen viikko, jolloin minulla on hyvin aikaa iltaherkutteluun.
Toinen lapsistani on melkoinen herkkusuu myös. Karkkipäivää meillä ei ole, mutta silloin tällöin ostamme koko perheelle yhteisiä karkkeja tai jäätelöä. Viikonloppuna jälkiruoaksi saattaa olla esim. marjarahkaa. Muuten syömme monipuolista ja vaihtelevaa kotona laitettua ruokaa, päivittäin myös kasviksia.
Nyt huomasin, että palasokeriastia on tyhjä. Meidän perheessä ei käytetä kahvissa sokeria, mutta jotkut ystävistämme käyttävät. Tiedän, että toinen lapsistani on napostellut sokerit makeannälkäänsä meidän aikuisten tietämättä.
Tämän tajuaminen tuntuu samalta kuin joku löisi minua. Sokeririippuvuus jatkuu siis seuraavallekin sukupolvelle. Ja kaikki se paska mitä se tuo mukanaan. Terveysongelmat, salailu ja häpeäminen, rahan meno jne.
Onko mitään tehtävissä?
Kommentit (23)
Minä olen syönyt aina paljon karkkia. Kouluaikoina koulun jälkeen, opiskeluaikoina tenttiin lukiessa, tentissä ja tentin jälkeen ja aikuisena vauva-ajan väsymykseen.
Minulla ei ole koskaan liittynyt karkisyömiseen mitään syyllisyyden- tai häpeäntunteita. Olen ollut tyytyväinen itseeni ja kroppaani.
Vasta viidennen lapsen jälkeen minua alkoi harmittaa oma painoni, joka oli pikku hiljaa hivunnut lapsien - ja sen karkinsyönnin - myötä. Aloin laihduttaa ja ensimmäinen hommani oli sokerikoukun katkaiseminen. Se olikin vaikeaa ja meni pari kuukautta, ennen kuin oli kunnolla päässyt eroon riippuvuudesta.
Nykyisin syön kyllä karkkia, meillä on karkkipäivä lauantaisin, mutten tarvitse mitään iltakarkkeja.
Laihtuminen on lähtenyt käyntiin hyvin, nyt olen laihtunut 15 kiloa. Kun ei tule hirvittäviä sokeripiikkejä ja niitä seuraavia laskuja, jaksaa tasaisemmin ja energiaa riittää liikuntaankin.
Meillä kuka tahansa lapsista voisi syödä kulhollisen palasokeria koska vain, tietyssä iässä. En ole huomannut, että kukaan heistä olisi sen enempää sokeririippuvainen. Mutta suosittelen teille kuitenkin tuota karkkipäivää. Meillä lapset saa lauantaisin karkkia ja sitä saa syödä silloin mahansa täyteen, mutta vaikka karkkia jäisikin yli, ei enää sunnuntaina jatketa vaan odotetaan seuraavaa viikkoa. Hyvin on toiminut.
Kaikki lapset ovat hoikkia, kuten itsekin olin lapsena - ja kohta taas :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä jos tekisit tarjolle sellaisia herkkuja, joita saa syödä joko salaa tai kaikkien nähden? pakasta pieniin rasioihin banaanisiivuja, omenaviipaleita ja viinirypäleitä. ne ovat erilaisia kuin hedelmät hedelmäkulhossa ja ainakin meillä lapset syövät niitä mielellään. samoin minä.
[quote author="Vierailija" time="01.09.2013 klo 00:06"]
AP, potemasi syyllisyys ei ole normaalia. Karkki ei ole kallista, ja silloin tällöin syötynä ei tule terveysongelmiakaan.
Olin lukiossa kun Helsinkiin tulivat nuo annostele-itse-tyyppiset halvat karkkikaupat: hallitsin itse omia rahojani, ja käytin niistä helposti yli puoleen kiloon karkkia silloin tällöin. Söin kaiken vähintäänkin saman päivän aikana, ellen yhdeltä istumalta.
Muistelen tätä ihmetellen. En kokenut syyllisyyttä, söin normaalit ateriat päälle enkä lihonut. Kerta kaikkiaan söin karkkia niin paljon ja silloin kun huvitti.
Väittäisin että syyllisyys ja häpeä aiheuttavat ongelmasi: yrität rajoittaa halujasi kunnes ratkeat, ja vedät overiksi kun niin käy. Josta seuraa uusi kierros häpeää ja kontrolliyrityksiä.
Onko tuossa mitään järkeä?
[/quote]
Kohtuudessa ei olisikaan mitään pahaa. Määrät, joita syön, ovat kuitenkin valtavia. Niihin menee kuukausitasolla paljon rahaa. Esim. leivokset ja karkit ovat todella kalliita ja näkyvät myös ruokalaskussa.
En yritä rajoittaa halujani, vaan pyrin kohtuuteen. En yritä olla ilman sokeria, vaan pysyä siinä, minkä luulen olevan normaalia. Häpeä ja syyllisyys liittyy tähän kyllä siten, että en syö muiden nähden. Häpeän myös sitä, jos joku tuttu näkee minut kaupassa "herkkukasan" kanssa. -ap