Lue keskustelun säännöt.
Miehen pienet lapset ahdistaa
31.08.2013 |
Meillä on omat asunnot, mutta kun lapset on miehen exällä, asumme käytännössä yhdessä. Kun mies saa lapset, joka toinen viikko, niin ovat pääsääntöisesti miehen asunossa, jossa lapsilla omat huoneet. Ollaan oltu yhdessä 6 vuotta, ja lapset 10 vuoden puolin ja toisin. En vaan pääse siitä ahdistuksesta, että nämä lapset toisen naisen, ja näyttävätkin häneltä. Huomaan vältteleväni näkemästä heitä erinäisin tekosyin (työ, yksityiset menot). Jos nyt joutuisin tilanteeseen, että olisin sinkku, niin en enään pystyisi alkamaan suhteeseen miehen kanssa, jolla pieniä lapsia. Kuinka teidän muiden päät kestää näin suuria muutoksia, kun pitäisi jatkaa elämää töissäkin ym.
Kommentit (9)
Miksi iskit aikoinaan varatun miehen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.08.2013 klo 18:58"]
Miksi iskit aikoinaan varatun miehen?
[/quote]
Ei hän ollut varattu, vaan eronnut jo pari vuotta ennemmin. Lapset oli tullut lähes heti kun oli aloittanut suhteen, ja oli osoittautunut miltei heti mahdottomaksi, naisen hallintahalun takia. Mies ei olisi saanut käydä edes töissä, koska nainen oli niin mustasukkainen.
Syyt ahdistukseesi ovat kolmena vaihtoehtona:
a. Mies ei enää halua lisää lapsia ja et saa siis omaa biologista lasta
b. Et voi voi saada lapsia ja ex on voinut, pidät itseäsi huonompana naisena (syyttä)
c. Et halua lapsia, et pidä lapsista, ihan sama ketä ne olisivat
Tasapainossa näiden asioiden kanssa oleva ihminen pitää exänsäkin lapsista, syyttömiä he mihinkään ovat ja pieniä vielä.
Minusta myös tuntuu, että jos et ole kuudessa vuodessa oppinut olemaan lasten kanssa ja sietämään hyvin sitä, että ovat toisen naisen lapsia, et tule koskaan heitä sietämäänkään. Mitä siis aiot tehdä suhteelle? Jatkaa tuollaista osittaista erilliselämää, erota, päättää ruveta sietämään lapsia ja muuttua isin tyttökaverista lasten äitipuoleksi.
Ja muuten, noin 10-vuotiaat lapset eivät enää ole pieniä. Otsikostasi ajattelin, että seurustelet miehen kanssa, jolla on suunnilleen vaipoissa kulkevia tenavia.
Pieniä ovat siinä mielessä että tulee pitkät toiset kuusi vuotta ennen kuin edes toinen voi muuttaa omilleen. (en ole ap)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua täysin. Olin itse suhteessa mieheen, jolla on kaksi pientä lasta eikä juttu vaan toiminut millään. Tämä mies vielä olettaa, että nainen ottaa lapsista saman vastuun kuin hän itse, on aina paikalla ja myös rahat ovat yhteiset. Olen itse lapseton ja tilanne tuntui siksi kohtuuttomalta, nyt en kyllä enää katselekaan kuin lapsettomia. Olen yli kolmenkymmenen ja osin toivosta luopunut, mutta itse olen mieluummin yksin kuin osana jonkun muun perhettä.
Ap. Lapset eivät ole mitään erityisiä "rakkauslapsia" vaan nainen oli heti hankkiutunut raskaaksi, vaikka kertonut syövänsä pillereiä.. Nainen siis halusi vaan selvästi sitoa miehen heti itselleen. Jotenkin toi ajatus ahdistaa aina, kun näen noi lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on huono itsetunto ja siksi olet noin itsekeskeinen. Olet kiinnostunein itsestäsi, näet jopa miesystäväsi lasten ulkonäön (muistuttavat äitiään) rasitteena, kilpailevana tekijänä.
Yritä kääntää katseesi itsestäsi pois, rakastamaasi mieheen ja teidän väliseen suhteeseen. Lapset ovat osa kumppaniasi, hänen historiaansa, he ovat omalta osaltaan tehneet hänestä sen miehen jota rakastat.
Jos miehen lapset ovat sinun mielestäsi ääliöitä, sinun ei tarvitse pitää heistä. Se on sinun ja lasten välinen asia, jonka kanssa sinun pitää elää. Miehen ja sinun pitää silloin löytää arkinen ajankäyttö, jolloin mies voi olla lasten kanssa ilman, että se kuormittaa liikaa teidän suhdettanne.
Lapset ovat yleensä aika kivoja ja kiinnostavia tyyppejä, oli ne kenen tahansa tai muistuttivat ketä tahansa. Älä ahdisistu, luota ja usko itseesi. :)
Jos et kuudessa vuodessa ole tottunut, sopeutumisesi on luultavasti ihan mahdotonta.
Kiitos kysymyksestä, kyllä vuodet ovat sienoeet yhteen. Miehen edellisen liiton lapsiin ei ole ksokaan syntynyt samanlainen rakkaus kuin omiin, mutta aikuisen huolekkuus ja vastuu kyllä. Nyt ovat jo muuttaneet omilleen.