Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ystävän kolmas syöpä
30.08.2013 |
Ystäväni sairaistui jo kolmannen kerran syöpään. Kaikki olleet ns. ärhäköitä jotka leviävät helposti. Nyt siis kolmannella kerralla syöpä jo luustossa todettu. Itse on tosi toiveikas että selviää tästäkin, kuten kahdesta ensimmäisestäkin (molemmat rinnat poistettu). Välillä puhuu että kohtahan minä kuolen. En tiedä miten suhtautua asiaan, olen huolissani. Itkettää, tekee pahaa, yritän skarpata koko ajan hänen kanssaan ollessa. En näytä että olen surullinen/huolissani. Mutta tilanne erittäin raskas minulle. Olenko vain näyttämättä huoltani vai mitä ihmettä teen? En itse sairautta ota koskaan puheeksi, odotan että hän puhuu siitä silloin kuin haluaa. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (26)
ala ota sairautta puheeksi jollei han ota. ole se positiivinen ja yrita aina loytaa jotain kannusteita. pysy hanen rinnallaan.. loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa ei saa parasta hoitoa. Kannattaa kerätä vähän rahaa ja mennä Intiaan yksityiselle
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 22:45"]
Suomessa ei saa parasta hoitoa. Kannattaa kerätä vähän rahaa ja mennä Intiaan yksityiselle
[/quote]
niinkö sinä olet tehnyt?
ap
toinenkin syöpä yleensä vie mennessään. Luihin levinnyt on jo paha juttu. Nyt taitaa olla menoa, mutta jokainen alkava päivä on hieno asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 22:45"]
ala ota sairautta puheeksi jollei han ota. ole se positiivinen ja yrita aina loytaa jotain kannusteita. pysy hanen rinnallaan.. loppuun asti.
[/quote]
näin minäkin olen ajatellut. Olen tosi positiivinen,suunnitellaan kaikkia projekteja, toteutetaan niitä. Olen välillä tosi yllättynyt hänen sitkeydestään, tosi rankkoja hoitoja käynyt läpi jo kahden ensimmäisen syövän takia. Hiukset, ripset ja kulmakarvat lähteneet. Oli 32 v kun ensimmäisen kerran sairastui. Aina vain "ponnistanut" sieltä. Itkettää tätä kirjoittaessa :( on vanhempi minusta ja olen saanut oppia häneltä hirveästi asioita, joista olen tosi kiitollinen. Olen sanonut näistä hänelle kyllä. Sanon myös usein että hän on rakas minulle (kuten onkin) ja saan vastauksen että niin sinäkin minulle. Pelottaa milloin hän huononee, kivut sietämättömiä jne...itkenkö nyt vain omaa luopumisen tuskaani, onko se itsekästä? kamalan sekavat tunteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin vain miettimään, että... miksi pitää leikkiä hirveän reipasta sairaan ystävän kanssa koko ajan? Eikö niistä surullisistakin tunteista voisi puhua sen ystävän kanssa? Itselläni ei ole asiasta kokemusta, mutta tuli vaan mieleeni...?
9 jatkaa vielä. En nyt todellakaan tarkoita, että tämän sairaan ystävän pitäisi alkaa ap:n lohduttajaksi, mutta siis miksei voisi yhdessä myös itkeä? Miksi pitää vaan olla koko ajan iloinen, kyllähän se sairastunut tajuaa, että se on feikkiä. Ei muuta tähän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 23:17"]
Jäin vain miettimään, että... miksi pitää leikkiä hirveän reipasta sairaan ystävän kanssa koko ajan? Eikö niistä surullisistakin tunteista voisi puhua sen ystävän kanssa? Itselläni ei ole asiasta kokemusta, mutta tuli vaan mieleeni...?
[/quote]
en leiki reipasta, mutta en haluaisi lisätä "tuskaa" olemalla se heikko, vaan vahvempi osapuoli. Mutta joskus tosiaan mietin että olenkin se heikko :( puhutaan kyllä kuolemasta jne. aina kun ystäväni haluaa. Tämä tunteiden myllersys vaan joskus niin ylitsepääsemätöntä, ei oikein tiedä miten pitäisi toimia ettei loukkaisi toista.
Mikä sinusta ap sitten on heikkoutta? Se, että joskus itket ystäväsi nähden kertoo hänelle miten tärkeä ja rakas hän on sinulle. Minusta siis näin. Olemalla aito, oma itsesi tuskin loukkaat ystävääsi. Ei tosiaankaan voi ottaa tästä sairastuneesta tukihenkilöä itselle, etkä sinä sitä teekkään, mutta voit näyttää mielestäni senkin, miten pahalta sinusta tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 23:22"]
9 jatkaa vielä. En nyt todellakaan tarkoita, että tämän sairaan ystävän pitäisi alkaa ap:n lohduttajaksi, mutta siis miksei voisi yhdessä myös itkeä? Miksi pitää vaan olla koko ajan iloinen, kyllähän se sairastunut tajuaa, että se on feikkiä. Ei muuta tähän...
[/quote]
kiitos kun otat kantaa. Ollaan myös itketty, tottakai. Nyt vaan jotenkin välilllä tuntuu että ystäväni ei halua uskoa todellisuutta että kun se jo luustossa, että se on menoa, se tässä juuri vaikeaa :( mutta kiva kun otit osaa keskusteluun
Käyn itse tällä hetkellä läpi rintasyöpähoitoja, enkä jaksaisi yhtään kuunnella voivotteluja enkä itkemistä. Toki ihmiset ovat erilaisia ja käsittelevät sairaudenkin aina omalla tavallaan. Tsemppiä ap, varmasti tiedät parhaiten, mikä ystäväsi tilanteessa on parhaaksi. Ja voithan sitä kysyäkin häneltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aika hyvä ohje on varmaan suhtautua ystävääsi niin kuin toivoisit että sinuun suhtauduttaisiin jos olisit samassa tilanteessa. Ehdottomasti ei turhaa säälimistä tai surkuttelua. Minä en ottaisi syöpää itse puheeksi mutta en välttelisi siitä puhumistakaan jos kaverisi itse haluaa puhua.
Ap, onko syöpä siis levinnyt, vai onko erillisiä? Kysyn, kun puhut kolmesta syövästä. Levinneestä ei parane, mutta erilliset on kai eri syöpiä ja mahdollisuus paranrua? Ja vaikka olisi levinnyt, niin voi elää vuosiakin. Positiivinen asenne on aina hyväksi!
Luustossa oleva (todennäköisesti levinnyt) syöpä tietään kuolemaa, jossain vaiheessa. Tosin edessä voi olla vielä useita vuosia, mutta parantaa sitä ei pysty. Älä voivottele, vaan tsemppaa.
Ainiin: levinneen rintasyövän kanssakin voi tosiaan elää hyvällä tuurilla lähemmäs vuosikymmenen. Ystäväsi siis saattaa haluta yrittää elää niin normaalisti kuin mahdollista, ettei mahdollisesti jäljellä olevat vuodet mene täysin hukkaan. Ja jos tämä on nyt kolmas diagnoosi, ystäväsi on varmasti jollain tasolla joutunut matkan varrella käsittelemään mahdollisuutta, että kuolee syöpään - ehkä hän on käsitellyt ja tavallaan hyväksynyt asian kaikessa hiljaisuudessa, ja se näyttää nyt ulospäin siltä, ettei hän sisäistä asiaa lainkaan?
14
Jos ystävä haluaa vakavasti puhua kuolemasta, miksei sitä voisi. Ja voisi sanoa vaikka että tulee ikävöimään häntä sitten kun se aika joskus on. Ystävää voi myös mietityttää kuolemassa hänen oma iankaikkisuutensa ja perheen pärjääminen, jos sellaista on.
[quote author="Vierailija" time="30.08.2013 klo 23:41"]
Ap, onko syöpä siis levinnyt, vai onko erillisiä? Kysyn, kun puhut kolmesta syövästä. Levinneestä ei parane, mutta erilliset on kai eri syöpiä ja mahdollisuus paranrua? Ja vaikka olisi levinnyt, niin voi elää vuosiakin. Positiivinen asenne on aina hyväksi!
[/quote]
syövät on todettu samaksi, eli sieltä rintasyövisttä etäpesäkkeitä. heillä suvussa geeni, hänen tyttärillä tuo geeni löydettu jo. pitlä juttu. hänen äitinsä kuollut myös syöpään.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos kaikille, jotka osallistuitte tähän ketjuun :) nyt jaksaa taas eteenpäin! Soitin juuri ystävälleni, oli tosi iloisella tuulella, nauttii tästä upeasta syksyisestä säästä. Niin aion tehdä minäkin :) kaikille teille myös aurinkoista päivää, nautitaan säästä ja toisistamme :)
ap