Tänä korona-aikana haluan sanoa:
että kaikkein pahinta olisi, että en enää saisi pitää sinusta kiinni.
Että en saisi tuntea hentojen hiuksiesi tuoksua sieraimissani enkä pienten pulleiden käsiesi kosketusta poskellani.
Että en saisi kuulla, mitä tällä viikolla olet oppinut.
En nauraa kanssasi nojatuolissa piirretyille telkkarin hahmoille.
En enää saisi komentaa sinua ja nähdä pienillä kasvoillasi katumusta tai häpeää.
Eniten pelkään, että en saisi olla kanssasi.
Kommentit (3)
Kiitos kun muistutit, mikä elämässä on oikeasti tärkeää.
Olen isoäiti ja isotäti. Meidät vanhukset eristettiin rakkaistamme keväällä. Itselläni on sairauksia, mutta oikeasti, en halua enää eristystä, koska jään paitsi kaikesta. Rakkaat kanssaeläjät, auttakaa minua ja kaltaisiani huolehtimalla siitä, että ei tule enää koronan toista, pahaa aaltoa, jonka vuoksi joutuisimme viimeisinä vuosinamme eroon rakkaistamme.
❤️