Tuli sitten ahmittua "koko" jääkaapin sisältö

Mieti miksi syöt (ahdistukseen, yksinäisyyteen, tylsyyteen...?) ja korjaa se. tyhmähän se on hoitaa seurausta ja jättää syy huomiotta.

Mulla tulee kausittain tuota samaa, joskus on ns. putki päällä eli ahmittua tuli melkein joka ilta. Tämän laukaisee mulla pitkään jatkunut stressi, isommat parisuhdekriisit tai yleinen epäonnistumisen tunne, joka johtaa voimattomaan turhautumiseen.

Joskus ei auta mikään, se vaan tulee, eikä silloin välitä seurauksista tai tulevasta morkkiksesta, hyvällä tuurilla kaapit on edes silloin suht tyhjät, ettei kovin suurta tuhoa saa edes aikaan. toisaalta esim pannariin löytyy melkein aina aineet.

Mulla se meneekin sitten heti ohi, kun se huono tilanne helpottaa, mitään tästäneuvoja en siis osaa antaa. Tällä hetkellä koitan itse tavoitella kokonaisvaltaista hyvää oloa terveellisten elintapojen kautta, hyvin paljon juuri ahmimisen ja ja myös liiallisen alkoholin käytön lopettamiseksi, mutta tietty muutenkin.

Olisi hyvä, jos saisin purettua tunteitasi. Kun ahmisen tunne tulee, pysähdy hetkeksi. Soita vaikka jollekin. Mene ulos ja hengähdä. On varmaa, ettet syö nälkään, vaan johonkin tunteeseen. Se tunne olisi hyvä paikantaa eiä ainakaan antaa valtaa ahmintaa seuraaville irseinho-tunteille. Se on sellaisen kierteen alku, josta poispääsy on moninkerroin vaikeampaa :( Kärsin itse anorektisesta bulimiasta ja joka päivä toivon että olisin jotenkin osannut pysäyttää tämän helvetillisen matkan alkamisen. Melko viattomasta ähkisyönnistä (tai nooikeastaan ahdistuksesta ja riittämättömyydentunteesta) se minullakin lähti. Kunnes sitten keksi "helpon" ratkaisun tyhjennykseen... Häpeä on valtava, joka päivä ja joka hetki ajatukset ovat ruuassa. Nälässä tai tyhjentymisen tarpeessa.

Mua itkettää nyt kamalasti. Mullakin on paha olla kun olen niin yksinäinen. 

Sitten kun se ahminta alkaa niin usein tulee se olo, että ihan sama kun jo söin.. sama itten kuinka paljon mätän tähän päälle "samaan katastrofiin". Kyllähän mä sen järjellä tajuan, ettei se ole sama asia, mutta silti on sellainen olo, että mitäs sitten söisin.. Availen kaappeja ja etsin hyvää. Jos sitä ei ole, niinkun usein ei ole, etten söisi herkkuja, niin sitten syön ne pullat pakastimesta jne.. 

Tajuan, että tää on eräänlainen syömishäiriö tämäkin. Onneksi ei vielä pahalla mallilla, mutta eroon tästä pitäisi päästä ennenkuin pahenee.

Nyt on hirveä olo edelleenkin kun on aamu. Maha on edelleen täynnä ja painoa kaksi kiloa enemmän kuin eilen. Olen ihan turvoksissakin..

ap

Mulla on varmaan eräänlainen ortoreksia eli syön hyvin terveellisesti normaalisti.. Ilman nyt superfoodeja, mutta paljon terveellistä ruokaa.. salaatteja, kevyttä lihaa, maitorahkaa, normaalia ruokaa, mutta ei mitään makaronilaatikkoja vaan esim. keittoja ja ruokaa, joka valmistettu esim. täysjyväpastasta sitten jos pastaa on.. ja sitäkin vähän.

Välillä se syömisen hallinta sitten karkaa käsistä.. Tästä ilmeisesti on kyse.

ap

Joo tuttu tilanne.. Itellä tuli äsken a&mittuu 1 korvapuusti, puolikas frödingen pakastekakku, irttareita ehkä joku 100g, kolme sämpylää joissa päällä valkosipul. Levitettä, kermajuustoa, kinkkua ja kurkkua (aamiaiseksi) , snickers ja twix tuplakoon patukat... Turvottaa ahdistaa oksettaa tuntuu pahalta. Eihän mun edes TEHNYT MIELI AHMIA mutta olin siis päättänyt jo pari vkoa takaperin pitää herkkupäivän tänään ja nyt mopo sit karkas käsistä. Viel ois pizza ja valkosip. Voi patonkia. Ahmin kai epävarmuuteen kun yhden miehen knanssa kemiat kohdannu ja mikään ei ikinä oo selkeetä ja yks selitteistä vaan kunnon vastustus nousee ympäriatöstä tätä meidän kaveruutta kohtaan ja sit ahdistun ja ahmin yksin himassani. Ja sit se mies lähettää viestii kuinka oon viehättävää seuraa ja hän on onnensa kukkuloilla mutta kuinka tunteet kuitenkin tosi isoja ja leijuu ja mennään varovasti eteenpäin ja mä olen yrittänyt sanoa että ei mtn juttua kun hän on ihan rikki omista jutuistaan ja mä omistani ja yhtäkkiä koet voimakkaita tunteita toista ihmistä kohtaan. Niin joo ahmin ait pullaa ja suklaata ja kakkua et naama ja perse levii eikä oo huolta et tulis syvempää juttua.. Sori avautuminen mutta mulla on ahmimisen ja epämääräisen viestittelyn jälkeinen itseinho ja epävarmuus ja ahdistus.

Mulla tulee ahmimista, jos on liian nälkä eli useamman päivän ruuat jääneet vähän niin ja näin tai sitten menkat puskee päälle. Olen oppinut, että ei tarvitse ahmia, kun menee nälän iskiessä syömään ravintolaan jonkun lihapitoisen annoksen (pihvi tms.). 

Itsekin syön kuin hevonen, ja siks oonki läski, enkä jaksa enää välittää.

Ruokarytmi. Tsemppiä. :)

Olisiko tässä kyse hallintaongelmasta, että kun hallinta lähtee käsistä, niin sitten se lähtee totaalisesti, just syöt "samaan katastrofiin". Eli auttaisiko, jos pystyisit muutenkin relaamaan ruoan kanssa, syötkö ollenkaan herkkuja arkena? 

Minullakin on ahmimista, mutta se on käyttämäni lääkkeen sivuoire.